Milloin joku soitti sinulle viimeksi?

Iltapäivällä soitettiin. Oli taas joku myyntijuttu suuhigieniaan liityen. Vastasin nopeasti, että ei kiitosi kiinnosta; ei tilata tänään eikä tulevaisuudessakaan. hyvää päivänjakoa ja hei. Ja suljin puhelimen. Saan jonkin verran tekstiviesejä. Puhelin ei ole minulle seurusteluväline vaan hoidan sillä asioita, ja ym. On kyllä joitain ystäviä, jotka asuvat kaukana ja joskus soitellaan.

Minulle soittelee Äiti aina välillä, vaikka olenkin aikuinen mies (36v). Veljen kanssa pari kertaa kuussa tulee juteltua. Eipä ole oikein semmoisia kavereita ketkä soittelisivat. Aiemmin tänä vuonna tuli joitain yksittäisiä puheluita kavereilta, mutta kun en lähtenyt ryyppäämään, niin luulen ettei tarvitse enää loppuvuonna odotella uusia puheluita.

Jos kavereita ajatellaan niin se taisi olla helmi-maaliskuuta. Mutta sekin oli vain asiakysymys, se ei johtanut sen enempään.

Joskus mietin miksi asiat ovat näin, mutta en ole keksinyt oikeaa vastausta. Toivon että syynä olisi se että muut pelkäävät niin kovasti että vastaan "sori, ei kiinnosta". Vaan ei se sekään kyllä ole, en minä nyt niin komea /fiksu / mitä lie ole.

Mutta on kännykkä ihan kätevä asioiden hoitamisen kannalta, möin äskettäin pois motskarini kun ei kukaan kutsunut minua käymään tai halunnut lähteä ajelulle.

Lauantaina, sukulainen, ei läheinen sellainen. Tarvittiin taas apua ja en sitten osannut kieltäytyä, myöhemmällä tuli hieman juotua ja mietittyä missä on ne ihmiset jotka soittelevat vain kuulumisia kysellen.

Tänä vuonna ei ole kukaan muu kuin puhelinmyyjät.
Itse saa ottaa aina yhteyttä vanhemmille. Kukaan ei koskaan halua vierailla, ei edes omat vanhemmat.
Itse kysyn välillä saanko tulla vierailulle, useimmiten kyllä käy.
Sisaruksista kukaan ei ole koskaan pyytänyt kyläilemään. En ole heitä nähnyt kuin jouluna ja muina pyhinä vanhempien luona.


Onko ihmiset todella näin itsekkäitä?

Olen miettinyt johtuuko yksinäisyyteni oman vanhempien ja sisaruksien välinpitämättömyydestä.

Sama tilanne minullakin. Ainoat soittajat ovat vanhemmat tai veljeni. Sähköpostiini ei tule muita odottamattomia viestejä kuin mainoksi:D
No eivät kyllä puhelinlaskutkaan päätä huimaa. Liittymämyyjä yritti myydä minulle uutta kalliimpaa liittymää sillä että se olisi paljon soittavalle edullinen. En kehdannut sanoa että mulla ei ole ketään jolle olisi asiaa soittaa paitsi sukulaiset:D

Viime torstaina yksi etäinen kaveri kyseli erään tavaran myynnistä ja toimituksesta. Saatiinkin sovittua sopiva aika. Sitä ennen edellinen soitto kaverilta onkin tullut joskus helmikuussa. Facebookissakaan ei vastata mun viesteihin.

Onhan näitä soittoja yksinäisellekkin.
-Viime viikolla alaiseni soitti ja sanoi olevansa sairas muutaman päivän.
-Pari viikkoa sitten nuoruuteni rakastettu oli löytänyt valokuvan minusta ja soitti aamuyöstä humalassa ja nimitteli runkkariksi. 25-vuoteen en ole naisesta tätä ennen kuullut mitään.
-4 viikkoa sitten pelastuslaitos soitti että työpaikallani on tulipalo ja olisi hyvä mennä paikalle.
-Alkukesästä siskoni soitti ja sanoi että heillä on uusi auto joka jaksaa vetää asuntovauna. Lainaisinko omaani pariksi viikoksi. Sanoin että olen myynyt sen jo pari vuotta sitten ja ostanut veneen. Sitä ei pyytänyt lainaksi.
-Kaupallisia tyrkytyspuheluita en laske mukaan.

Harvoin mulle kukaan soittaa, textareita tulee kyllä päivittäin.
Viestittelen mieluunmin kirjallisesti.

Eipä kukaan soita juurikaan, vain siskoni joka on kuin pokka pitää-sarjan hyasintti ;) Nekin puhelut nostavat hien pintaan, mieluimmin olisin hiljaa ja eristyksissä tässä ihanassa yksinäisyydessäni. Saan päänsärkyä joutavasta.

Katkaisin virran luureista jo yli 5 vuotta sitten, joskus satunnaisesti
on joku päällä lyhyen aikaa.
Pitäis tosiaan vielä irtisanoa liittymätkin, sitten olis siltäkin rintamalta
totaalirauha.
Kovin kauhean tiheä yhteydenottoväli ei siis ole, vuosiin mitään enää.

Mutsi soitti illalla ja toivotti hyvää yötä. Mulle ei puhelimesta ole ollut kuin ongelmia vain, vaikka siinä ei ole edes nettiyhteyttä. Numerot on kuitenkin tärkeitä.

Kyllähän minun puhelimeeni aina välillä soittoja tulee.

Alkuviikosta yritti joku puhelinmyjä soitella oikein kahteen kertaan ja heinäkuun alussa töistäkin soitettiin kun olin lomalla ja tarvitsivat tietoja.

Hurja on tahti.

On tuosta puhelimesta silti hyötyä. Työmatkalla julkisilla kulkiessa tai tylsässä turhassa palaverissa voi selailla nettiä tai pelailla jotain. Puheluiden kannalta tuo on kyllä ihan turha laite.

En muista koska viimeksi olisi joku kaveri soittanut. Siitä on tooooodella kauan. Vanhemmat tai veljetkin soittavat max pari kertaa vuodessa.

Mulle ei soittele muut kuin kaupittelijat, äiti ja sisko joskus laittelee viestiä jos ovat tulossa käymään. Siinäpä se. Parin kaverin kanssa yhteydet hoituu vielä vanhanaikaisesti messengerillä. Facebookissahan kaikki nykyään on mutta sinne narsistikeitaaseen en kyllä mene. Tietysti tuota puhelinta tarvii joskus omiin asiointeihin, ettei sitä täysin ilmankaan nyt voisi olla.

Äsken. En kuullut, kun olin keittiössä tekemässä pitsaa.

Enpä tee puhelimella juuri itään.Hätäviestejä varten pidän liittymä, jos sattuu tienpäällä vaikka jokin onnettomuus.
Näin on ollut jo 50 vuotta ja tulee olemaan.
Itse aikoinani yritin pitää yhteyttä sukulaisiin mutta kukaan ei sen koommin ole itse ottanut mitään yhteyttä ja siitäkin on jo 30 vuotta aikaa.
Joten en tee puhelimella mitään.Taidan sanoa irti koko liittymän.

Käytän älypuhelinta päivittäin ja puheluitakin tulee lähes päivittäin. Puhelimella hoidan mm. pankkiasioita, seuraan ukkostutkaa, käytän navigaattorina, luen uutisia, koiratutkan ohjelmisto on kännykässäni, josta voin seurata koiran liikkeitä maastossa,jne. Lisäksi sillä voin soittaakin ;). On mulla käytössä myös tabletti ja läppäri.

Harkinnut samaa..Se on yhtä turha kuin sähköposti.

Sammuttaisin kanssa puhelimen tai heittäisin sen jorpakkoon, ellei isä soittaisi päivästä riippuen 1-12 kertaa.
Ihan vain tarkistaakseen että olen elävien kirjoissa, jes.
Äiti soittaa ehkä kerran kuukaudessa.

Noh, eipähän ole suuri puhelinlasku..

Yleensä "kaverit" soittelevat kolmen aikaa yöllä ja pyytävät kyytiä kotiin baarista. Kun tietävät että en juo hirveästi. -.-

Minulle on soitettu kerran noin neljässä viidessä vuodessa.Sekin oli joku elisan myyjä joka soitti.

Toissapäivänä soittivat töistä muutaman kerran. Sitä edellisenä päivänä soitti ystäväni. Tekstiviestejä saapui viime kuussa 15. Suurin osa em. ystävältäni. Pienet on siis kuviot, mutta ihan ok on pärjätty... Tuntuu uskomattomalta lukea miten joillakin ei ole vuosiin ollut puhenlinkeskusteluja.

Ihmettelen pikkuisen, että miksi odotatte että muut soittaa? Voittehan te itsekin soittaa. Tämä esimerkki nyt ei suoraan kuulu tähän, mutta laitan kuitenkin. Usein esim. vakavasti sairastuneet kertoo, että ystävät hylkää eikä ota yhteyttä. Minä sairastuin viime vuoden lopussa syöpään, eli tässä on ollut aika rankka alkuvuosi.

Minun puhelimellani ainakin voi myös soittaa, soittelin ympäriinsä ja kerroin tilanteeni. Monikin sanoi, että kiva kun itse soitit, hän ei olisi saanut aikaiseksi, kun ei olisi tiennyt mitä sanoa. Eli soittakaa itse, just niille keiden puhelua odotatte☺

Äiti mummo iskä ja kaveri soittelee välillä

Mulla ei ole kavereita.

Firman puhelin on.

Äiti, anoppi tai mieheni soittaa, kun on asiaa.

Mieheni on ainoa kaveri.

Koira on ja se on parasta mulle.

Juuri oli uuden puhelimen hankinta edessä ja mietin, että voisin luopua kännykästä ja hankkia lankapuhelimen, mutta sehän taitaa olla kovin kallista. Isä tai äiti viestittelee/soittelee n. kerran viikossa, sisko joskus, veli laittaa sen synttärionnitteluviestin kerran vuodessa ja toisin päin.

Ystäviä ei ole, joten ainoastaan miehen kanssa soitellaan tiiviimmin, mutta sitä näkee joka päivä kotonakin, periaatteessa ei tarvitsisi soitella. Päivällä voisi laittaa vaikka sähköpostiakin jos tulee jotain asiaa.

Toisaalta onhan se kätevä, jos pitää hoitaa jotain asioita, esim. lääkärin soittoaika tms. Töissä ei ole omaa numeroa, joten lääkäri joutuisi kai soittamaan esimiehelleni, jos kännykkää ei olisi.

Ärsyttää, kun heti epäillään kuolleeksi jos ei vastaa puhelimeen. En halua olla kännykän orja, mutta tulee kyllä orpo olo joskus ilman sitä. Hölmön näköistä esim. töissä kun tauolla kaikki istuu omassa pöydässä ja rämplää sitä kännykkää, syödessäkin.

Äitini ja siskoni soittelevat melkein päivittäin, joskus harvemmin sitten muut sukulaiset.

Kaverita ei ole ollut vuosikausiin, joskus 2006 soitti joku samassa paikassa opiskellut yhdestä koulutyöstä.

Sitten tietysti puhelinmyyjät, mutta heitä en laske.

No, kännyllä katsoo kätevästi paikallissääennusteen, ottaa vastaan postin saapumisiolmoitukset , napsii kuvia vaikka polvestaan sekä tarvittessa käyttää kännyä läppärin modeemina.

Itse soitan päivittäin äidilleni ja kysyn vointia. Hyvin harvoin soitan minnekään, ellei ole virallisista asioista kyse, jotka pystyy nykyään jo hoitamaan netinkin kautta.
Veljet eivät yhteyttä juurikaan pidä, muista sukulaisista puhumattakaan. Ystäville yritän laittaa tekstiviestiä silloin tällöin (ja toki vastaavat). Ei ihmiset tunnu puhelimella rällyttelevän tähänkään suuntaan.

En tiedä miten eksyin tälle palstalle. Mut tuli huono olo kun luin näitä viestejä teidän yksinäisyydestä. Miksette te nyt juma lauta ota TOISIINNE yhteyttä ja anna vaikka s-posti osoitteita ajatusten vaihtoon. Ei tänä aikana kenenkään tarvitse olla yksin eikä saa! Ei mullakaan nyt kavereita paljon ole enkä roiku naamakirjassa yms. mut juma lauta yksin ollessa tulee hulluksi. Lenkille, soittakaa johonkin hankkikaa harrastus sieltä tuttuja tulee ihan itsestään. ITESTÄ KIINNI SAA TANA

Oon harkinnut puhelimesta luopumista, eihän sillä tee juuri mitään. Kukaan ei soita ja sukulaisiin tulee pidettyä yhteyttä sähköpostilla. Hyödyllisin ominaisuus puhelimessa on kalenteri ja herätyskello. Käytössä perusluuri, sillä pystyisi soittamaan ja tekstaamaan mutta ei niitä tule käytettyä kuin kerran vuodessa ehkä. Silloinkin virallisten asioiden hoitoon minkä takia en varmaan voi puhelimesta luopua vaikka haluaisinkin.

mulla tuo onkin lähinnä musiikkisoitin, nettiselain ja läppärin modeemi. Tosin olen pikkuhiljaa nousemassa täältä montun pohjalta koska käyn pelaamassa jalkapalloa kerran kahteen viikkoon niin on edes vähän sosiaalista toimintaa sekä tein treffit palstalle ilmotuksen.

Noin kolme tuntia sitten. Soitettiin kylään ja he iloistuvat käynnistäni.

Ehkä kelään ei ole sun numeroa [ :-) LOL

Oon ylpeä susta vaikket saiskaa mitää aikaseks.Ainakin yritit,se riittää!sit ku kuolee ni voi hyväl omal tunnol sanoo Jumalal että "no hemmetti mä yritin kaikkeni mutta silti elämä oli mitä oli" :)

Itsellä oli myös tuossa 19-20 vuotiaana sama tilanne. Ei ollut noin vuoteen ketään kontaktia. Joskus soitti puhelinmyyjä tai tuli mainosviesti.

Kannattaa se puhelin olla, vaikka olisit kuinka yksinäinen. Mitäs sitten jos vaikka sattuu jotain? Nimittäin kerran tuli tilanne että jouduin soittamaan ambulanssin tuona aikana. Jos olisin puhelimen hylännyt, niin millä sitten olisin soittanut?

Minä tein tuossa juuri sellasen tempun, että poistin puhelimeni yhteystiedoita kaikki sellaiset nimet, joista ei ole kuulunut viimeisen vuoden aikana yhtään mitään. Eipä jäänyt montaa nimeä jäljelle.

Muutenkin meikäläiseen yhteydenpidot on olleet yleensä sitä luokkaa, että minulle soitetaan silloin kun tarvitaan muuttoapua, juoppokuskia (en suostu) tai jotain sen tyylistä. No nytpä ei tarvii vastata, kun periaatteeni lähes aina on, että en vastaa tuntemattomiin numeroihin.

Kylläpä melkoista säälinkerjuuta koko ketju....Entäs teidän facebook-ilmot, siellä satoja kavereita ja päivät pitkät sivustolla, ei kai soitella tartte jos siell yhteyttä pidetään päivittäin...::))

Minulle tyttö soittaa parikertaa viikossa, sisko pari kertaa kk jos on hyvällä päällä, veli soittaa myös pari kolme kertaa kk, toinen veli käy perheensä kanssa noin 3 kk välein, hän ei soita muutoin kun kysyäkseen että olenko kotona jos tulevat kahville. Soitan itsekkin kaikille heille jos ei ala kuulua mitään. Eihän sitä yksipuolisesti voi odottaa vain toisten yhteydenpitoa.

minullekkin soittaa eräs joka nappaa puhelimen kii ja odottaa et soitan sille, ei tule laskua, mutta empä enää vastaa..

minulle ei kukaan soita, koska kellään ei ole minun-numeroa

Minä viimeksi puhuin puhelimessa tai tekstasin jonkun kanssa varmaan noin 2kk sitten. Silti kännykän akku on koko ajan lopussa, koska pelaan ja esim. bussissa oon netissä sillä. Että sellasta.

Kannattaa liittyä kappahl-clubiin, sieltä tulee tekstareita alen loppurysäyksistä vähintään kerran viikossa! :D

Itse käytän mieluummin facebookia kuin puhelinta.

Mulle soittaa vain poikaystävä ja vanhemmat silloin tällöin. Kavereita ei juuri ole, ainakaan läheisiä. Taitaa olla aika erilaista elämää kuin muilla 30 naisilla.

On niin vaikeaa löytää ystäviä varsinkin kun olen ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Sellaiset ei oikein pärjää nykymaailmassa missä pitäis olla niin sosiaalinen ja avoin.

Kyllästyttää tää ankea elämä, tulee kaikenlaisia ikäviä ajatuksia mieleen. En muista koska olis viimeeks ollu edes hauskaa. Seurustelusuhdekin on niin karikkoinen että kohta mulla ei varmaan ole enää sitäkään. Kyllä on masentavaa.

Mul ei ole oikeit ystävii. Tuntuu, että näille "kavereille" soitellaan ja tekstaillaan jatkuvasti, jos joskus olen jollakin kylässä. Toisaalta asiassa on hyvätkin puolensa. Ei kännykkä häiritse joka paikassa, mutta välillä tympii huomata, että kukaan ei soita edes kerran kuukaudessa kuulumisia kyselläkseen. Muuta kuin nämä erinäiset instanssit.

TOisaalta olen jot tottunutkin tähän. Minua ei silleen kiinnosta biletykset ja sunnuntaiset puhelut "onko kova krapula?". Koska eroan massasta myös siinä mielessä, etten "pidä hauskaa". Olisi kiva kuitenkin, kyl olisi omanlaisia ystäviä ja tulevaisuudessa toivottavasti onkin.

SETA-immeinen ilman sielunkumppania ja ystäviä toistaiseksi.

Musiikkia kuuntelen puhelimen kautta silloin harvoin kun satun käymään ulkona. SIM-korttia en ole viitsinyt enää edes pitää koko vehkeessä. Kyllä se täällä jossain pyörii.

Sisko soitti pari viikkoo sitten.
Thats that then.
Ihan hyvä vaan ettei useimmin soi.
Niih kai.

Älä sure .Jos olet nuori ja pystys liikkumaan ja harrastat vaikka tanssia. Kyllä niitäviestejä tulee. Kyllä puhelin on minulle tärkeä sain soitettua kerran apua vakavassa tilanteessa. Ei tietokoneaikaan kukaan ole sanaton kirjaimellisesti.

Poika soittaa ärsyyttääkseen ja vaimo tarkistussoittoja

Pari kuukautta tässä lomaillut ja puhelin aina kotona. Kukaan ei ole soittanut. Onneksi on koira, jonka kanssa ulkoilla ja mennä joka paikkaan. Ihmiset tulee jutteleen, kun on koira.

tänään sain 3 viestiä ja yhden puhelun. Mutta välillä voi mennä pari viikkoakin ettei puhelimeen soiteta tai tule viestejä.
Melko yksinäistä elämä on taas täällä vanhassa koti kaupungissa, josta olin pois yli kaks vuotta. On vielä jäljellä vanha koulukaveri ala-asteen ajoilta ja me viestitellään joskus, ja pari muuta vanhaa tuttua täällä sekä pari sukulaista mutta silti olen enimmäkseen aina yksin. suhde loppui ja tunteet jäljellä häntä kohtaan vielä mutta eteenpäin on mentävä vaan.
Toivoisin olevani enemmän sosiaalisempi,mutta olen toisinaan vähän ujo ja se ei kohota ainakaan itse tuntoa. Mutta ajattelin jos ostasi salille kuukausi kortin ja alkais käydä vaikka siellä, jos tutustuis ihmisiin vaikka.
Aina kannattaa uudet harrastukset yms sosiaaliset paikat, ei kukaa tule kotoa hakemaan.

Jaa-a, vaikee sannoo kun en edes muista koska ois minulle joku muu kun virallinen soitto tullu. Varmaan pari vuotta ainakii aikaa siitäkin.. Välillä masentaa ja ahdistaa tämä yksinäisyys, mutta parempi itekseen kun huonossa seurassa. Nykyään kaikki ihmiset on niin ilkeitä ja niin useita pettymyksiä takana. :(

Hyvää viikonloppua kaikille yksinäisille sielunveljilleni! :)

koen erittäin hankalaksi tutustua uusiin ihmisiin... olisi kiva olla sosiaalisempi vaa se on nii vaikeaa!
jotenki surettaa olla se viimenen ihminen jolle soitetaa jos haluaa esim seuraa baariin.. se viimesin vaihtoehto jonka seuraa ei välttämättä halua mut ku ei oo muutakaa.. tulee niin arvoton olo.. ja se soitto on niin harvinainen tapaus et huhheijaa mite säikähtää ku puhelin sit soi :O ja sit jos joku soittaa ja suostun mukaan ni todella kurjaa huomata kun jää sit yksin illalla.. kurjaa huomata mite "kaverilla" käy flaksi ja itte jää imeksimää lonkeron pohjia pöytään ja ihmettelemään paikan sisustusta kunnes päätän lähteä vitut tästä tyylillä...ja sit kuluttaa loppuyötä pähkäillen yksinäisyyttä ja miten vaikeaa tämä on..

En halua edes miettiä asiaa, itkettäis liikaa kun ajattelee kuin yksinäinen loooserr sitä on jo näin nuorena...

Eilen soitti faija ja sit yks työkaveri ja kysyi voiko tulla kylään. ;)

Itse käytän puhelinta myös "tietokoneena", koska en ole omistanut pöytäkonetta vuoden 2010 jälkeen.

Huomasin, että tietokone oli minulle täysin turha, koska en käyttänyt sitä muuhun kuin internettiin. Siis täysin turhia olivat kaikki ohjelmat/sovellukset.

Mulle harvemmin kukaan soittaa. Mut yritän itse pitää yhteyttä niihin muutamiin ''hyvänpäiväntuttuihin'' puhelimitse.
''parhaan'' kaverin olen nähnyt viimeksi heinäkuun alussa.
Testasin tässä vähän aikaa sitten että miten kauan puhelin on soimatta jos en itse soita kellekkään, siinä meni 2viikkoa että edes äiti tai veli otti yhteyttä. Hyvänpäivän tutut ei ottanu ollenkaan yhteyttä vaan mä sit en lopuks kestäny enää sitä yksinäisyyttä ja soittelin ihmisille. Olen siis 17v tyttö ja asun omillani.

Jos puhelin soi, niin yleensä soittaja on joko lähisukulainen tai puhelinmyyjä. Meneillään olevien opintojeni ansiosta minulle saattaa myös tulla puheluita ja tekstiviestejä luokkatovereilta, mutta kesällä, kun opinnot ovat tauolla, niin puhelin on erittäin hiljainen.

Joskus pari vuotta sitten minulle soitti yllättäen yksi puolituttu, joka sanoi, että olisi kiva tavata pitkästä aikaa ja käydä vaikka kahvilla. Olin yllättynyt, koska yleensä sellaisia pyyntöjä ei minulle tule koskaan. No, sitten kun mentiin sinne kahville, tapaamisen motiivi selvisi nopeasti: tyyppi yritti vain saada minua mukaan verkostomarkkinointijuttuihinsa.... *huoh* (en lähtenyt niihin mukaan).

Mursu VS Marsu.
Tuota, mulla sama probleema. Ootkos minkä ikänen ja mistäspäin ?.

Noin puoli tuntia sitten, mutta en ehtinyt vastaamaan. Soitan huomenna jos ei pian soita uudelleen.

3.9.13 on viimeksi joku soittanut.

Äiti ja sisko soittavat about kerran viikossa tai kahdessa. Ja silloinkin yleensä tulee fiilis, ettei jaksaisi rupatella joutavia. Jos muulloin soittavat, niin yleensä pyytävät rahaa lainaksi. Mummo soittelee aina silloin tällöin, mutta näin opiskeluaikoina hän ei viitsi häiritä. Näin ollen puhelimeen ei tule ihan hirveästi puhuttua. Käytännössä mulla on yksi kaveri, jonka kanssa käydään lounaalla kerran tai kaksi viikossa luentokauden aikana. Kesällä ei juurikaan nähdä. Koulun ulkopuolella näen kavereita/kaverin muutaman kerran vuodessa. Viime vuonna näin kavereita kouluajan ulkopuolella tasan kaksi kertaa. Puhelimessa on yhden henkilön numero, jonka kanssa voisin kuvitella lähteä ulos vapaa-ajalla. Tämä on sama henkilö, jonka kanssa lounasta silloin tällöin. Viime aikoina on kylläkin alkanut tuntumaan siltä, että olen se viimeinen henkilö hänen listallaan, joka pyydetään mukaan, jos kukaan muu ei pääse tulemaan.

Kahteli kännykkää tämän luettuani ja edellinen puhelu on tullut työharjoittelusta, näköjään en ole vastannut puheluun. Ilmeisesti ollut puhelin kotona kun olen ollut harjoittelussa. Siitä oli 2 viikkoa aikaa. Edeltävä puhelu oli äidiltä, johon olin vastannut, ja siitä oli yhteensä 3 viikkoa.

Käytännössä kaiki puhelut koko vuonna ovat olleet joko asioiden hoitamiseen liittyviä puheluita, joita olen soittanut virastoihin, tai sukulaisilta kuten sisaruksilta. Puheluita sukulaisten kanssa kertyy 1-4kpl kuukaudessa ja virastoihin sen mukaan miten on ongelmia ratkottavana.

Internetissä sosiaalinen vuorovaikuttaminen rajoittuu palstoille, mutta palstoillakaan en juurikaan enää kirjoittele. Työharjoittelun aloitettuani tulee välillä juteltua työtovereiden kanssa, vapaa-ajalla sosiaalisen vuorovaikutuksen määrä on muutoin aika nollassa. Käydessäni kirpputoreilla tulee joskus juteltua myyjien kanssa niitä näitä.

Tässäpä onkin kokonaisuudessaan sosiaalinen elämäni. Baarissa voisin alkaa hyppäämään, mutta se ei juurikaan kiinnosta. Olen ajatellut etsiväni naisseuraa internetin välityksellä, mutta naiset eivät halua seuraani, koska jos seuraa etsiessään kertoo itsestään suht. totuudenmukaisesti yrittämättä tehdä vaikutusta, ei ilmeisesti kukaan halua jutella. Tämä on toisinsanoen seurausta elämäntilanteestani, josta totuudenmukaisesti kertominen on haitallitsa, valinnastani pyrkiä totuudenmukaisuuteen, sekä naisten valinnasta olla juttelematta. Naisten valintoihin liittyy monia asioita, mutta ensisijaisesti sukupuolten välillä on sellainen ero, että naiset löytävät seuraa tosi helposti tässä nuorten aikuisten ikäryhmässä.

Kuinka usein olet tarvinnut vaahtosammuttajaa, vakuutusta jne. ? Puhelinkin on mm. turvallisuusvälinen vaikka et itsestä välittäisikään niin joku muu tarvitsee apua ja sinä voit olla se joku.
Lankapuhelimet ovat menneen ajan välineitä ja häviävät vähitellen kokonaan.
Kannattaako niitä puheluit odottaa puhelin toimii myös toiseen suuntaan joko toinen yksinäinen voisi ilahtua soitostasi, ei kun soittamaan vaan!

Puhelin äänettömällle ja sitten soitat takaisin jos tuntuu että tarvii

Minulle kyllä soitetaan yleensä juopot viikonlopppuisin tai sitten joku pyytää jotain ikävää pikku palvelusta.

chekkasin puhelinta niin olin puhunu puhelimel 4 tuntia siis 4vuodessa :O

vaikka oon 17v.

no tota, emmä edes uskalla soittaa kellekään..

Pikkupomo töistä soittelee tai laittaa viestejä aika usein. Joskus harvemmin yksi sukulainen. Töiden takia on pakko pitää kännykkää, vaikken yhtään tykkää sitä raahata mukana töissä. Viikonloput pidän sitä yleensä kiinni.

Eiköhän pääongelmasi syy ole yksinäisyys. Se että puhelin ei soi on vain seurausta tästä. Oletko ajatellut tehdä yksinäisyys-teemalle jotain vai jatkatko jurottamista elämäsi loppuun asti? Tässä olet oman onnesi seppä.

Soittakaa tänne suuntaan vaan, 04********. Sehän olisi vain terapeuttista purkaa huoliaan jollekin entuudestaan tuntemattomalle ihmiselle.
Eikä tarvitsisi murehtia sen ihmisen arvostelevaa suhtautumista tai eteenpäin kertomista.

lehtiasiamies elokuussa.
muuten on saanut iphone olla pöydällä

Viimeksi soitti exä kolme päivää sitten, yritetään olla vielä kaverit suhteen päättymisen jälkeenkin. Yleensä hän soittelee minulle 1-2 kertaa kuussa. Myös vanhemmat soittaa paristi kuussa. Oon itse aika huono soittelemaan sillein muuten vaan, en oikein tiedä mitä sanoa kuulumisten vaihdon jälkeen. Vanhempien kanssa on vielä suurempi kynnys soittaa, en osaa höpistä niitä näitä, yleensä soitan jos on kerrottavaa tai kysyttävää tai laitan viestiä. Joskus vaivaa se etten "osaa" soitella muille mutta onneksi ne kaikki tietää etten ole puhelias tyyppi.

Muutamia kavereita on parilla eri paikkakunnalla ja parissa eri maassa, niiden kanssa yhteydenpito käy Facebookissa. Samoin sisarusten. Mutta yleensä ollaan yhteydessä esim. tapaamisen sopimisesta tai jos täytyy kysyä jotain. Harvemmin sellaista pidempää juttelua siellä.

Mää voin soittaa kun laitatte numeron tähän....

Mulle soitti viimeksi puhelinyhtiön kaveri. joitakin vuosia sitten. Kysyi laitetaanko liittymä kiinni, kun se ei näkyis olevan käytössä. En vastannut. Nyt ei oo puhelin soinut.

Nuoriso se hengaa illat pitkät kaverien kanssa. Ei ole mitenkään harvinaista, että aikuisten sosiaalinen elämä koostuu suureksi osaksi perheestä, suvusta ja työkavereista. Useimpien oikeat ystävät ovat lopulta varsin pieni joukko, eriasteisia tuttuja sitten löytyy. Mutta yleensä on mukavaa, jos silloin tällöin rupattelee jotakin pientä jonkun kanssa, vaikkapa naapurin (siihen ei tietenkään tarvitse puhelinta). Naapureitahan sentään teilläkin useimmilla varmaan on. Kokeilkaapahan huviksenne piristää jotakuta muuta, vaikka ventovierasta pienellä small talkilla sen sijaan, että odottaisitte huomiota ja palveluksia muilta.

Sitäpaitsi ne "tuutko auttamaan muutossa" -puhelutkin ovat tapa pitää yhteyttä. Ei kaikkien ole nimittäin helppoa soitella toisille ilman mitään konkreettista syytä vain keskustellakseen kuulumisista. Varsinkaan, jos ko. henkilöllä on silloin tapana vain huokailla, etta eihän minun elämässäni koskaan mitään tapahdu. Joku käytännön homma on silloin pragmaattista yhteydenottoa ja yleensähän sitä työn päätteeksi on aikaa kahveille/ kaljoille/ pizzalle ja juttelulle. Muuttotalkootkin ovat muuten tilaisuus tutustua uusiin ihmisiisn. Eli jos aikasi ei ole oikeasti kortilla, niin mene ihmeessä auttamaan, voit sitten pyytää jotain vastaavaa itsekin tarpeen tullen.

Eipä tuolla kännyllä, muut tee kuin pelailee ja pakko laittaa TYÖkkäriin, yms numero.

Muuten se on tuossa pöydällä suljettuna, kun lehtiväki vain yrittää tyrkyttää lehtiään.:)

Jos jollain on ASIAA tulkoot käymään.

"Mitä yksinäinen edes tekee puhelimella?"
Tekstiviestit on käteviä. Mä tilaan tavaroita netistä niin ilmoitus saapuneesta postista tulee kännyyn. Kätevää.

Hyvä aloitus. Olen miettinyt itse ihan samaa. Luopuisin puhelimesta kokonaan ellei se olisi "pakollinen". Jonnekin kun on aina kuitenkin puhelinnumero annettava esim. terveyskeskukseen, sossuun... Ja onhan se hyvä olla puhelin hätätilanteen varalta olemassa jos vaikka ambulanssi pitää soittaa tai jotain...

Edellisen postauksen laitoin 14.9. että 3.9 on viimeksi puhelin soinut - pitää edelleen paikkansa, 3.9 jälkeen ei ole puhelin soinut. Kuukausi kohta mennyt eikä kukaan kaipaa.. Se on sitä kun on vilkas seuraelämä.

En tiedä osaisinko kumminkaan olla ilman puhelinta.Mutta menin taas lankaan puhelinyhtiön tarjouksesta jossa sain 15 eurolla rutkasti puhea-aikaa.Rupesin sitten miettimään kun olin liittymän jo ottanut että mitä minä puhe-ajalla teen kun ei ole ketään kelle soittaisi eikä kukaan soita minulle.

Puhelin on tärkeä. Siihen ei soita kuin lehti myyjät.
MUTTA SE MAHDOLLISUUS ETTÄ JOS JOKU.
Sen sulkeminen olisi lopullinen periksianto. Toivon menetys.

soitti kullankerjääjä ihminen
"en ole myymässä mitään mutta haluaisin ostaa teiltä käyttämättömät ja rikkinäiset kultaesineet... esim. vaikka hajonnut kultaketju jonka olette saaneet joskus lahjaksi tai muuta"
olen hetken hiljaa... sitte vastaan "kuka hitto miulle muka mitään ketjuja antaisi lahjaksi etenkään kultaisia.. kaikki eivät ole ansainneet kultaa"
sitten painoin punaista luuria

Ei puhelin minullakaan usein pirise, mutta tänään sain mieluisan puhelun. Poika lupasi tulla lapsenlapsen kanssa käymään ja tulikin. Junamatkaa heillä oli 40 km.

Itse soittelin itse enemmän, kun oli asuinkaveri, mutta nyt olen vähentänyt soittoja puhelinlaskujen pelossa.

Ollaan kohtalo tovereita en saa minäkään keltään puheluita. on kumminkin yksi poikkeus jos joku haluaa minulta jotain.

En edes muista milloin joku olisi soittanut tai lähettänyt tekstiviestin. Olisiko noin kuukausi sitten?

Minulla ei pahemmin puhelin pirise, muuta kuin työasioissa ja vanhemmat kysyy kuulumisia... Seurustelen mutta juuri siksi ei kaverit soittele koska he eivät seurustele ja tämän olen kuullut heiltä itseltään, suurin osa on myös yksinhuoltajia ja heillä ei ole aikaa pölistä puhelimessa ja usein se on heillä äänettömällä jossain teillä tietämättömillä... en ole itsekkään kova soittelemaan ja tämä vaivaa kanssa kavereitani ja he ovat sanoneet että miksi mekään soittaisimme sinulle jos kerta sinäkään et viitsi pitää yhteyttä... dilemma....

Minulla taas puhelin soi usein ärsyttävän usein....laitan monesti äänettömälle kun haluan omaa aikaa miettinyt et miksi lataisin akun et kaverit vois soittaa valittaa joka asiasta sekin oikeesti väsyttää...,mut kurjaa yksinäisyys.. Sekin paha kun Suomessa ei ole oikein mitään paikkaa missä voisi tavata selviä ihmisiä.No kuntosali on sieltä olen saanut useita ystäviä :) suosittelen niille jotka tuntevat olon yksinäiseksi menkää kuntoilemaan jos suinkin pystytte menemään ja elämässä pitää ottaa riskejä. Carpe diem!

Samaa voi miettiä fb:sta tms..

Kyllähän tuo pisti miettimään, eipä sitä paljoa tosiaan tule puheltua.
Joskus kun on pari vapaata eikä ole kaupassa käyntiä yms. niin ääni menee oudoks kun ei puhu mitään pariinkin päivään.

Itse kaivoin eilen pölyisen puhelimen lattialta, putsailin ja latailin. En edes tiedä kauanko se on siellä lojunut. Turha kapistus, ihmiset soittavat vain silloin kun tarvitsevat apua.

Jos on jo soittanut kaikille tai ottanut yhteyttä viimeksi jotenkin muuten, niin mielellään sitä odottelee vastavuoroista yhteydenottoa ainakin jonkin aikaa. Kuinka usein uskaltaa lähestyä henkilöä, joka ei koskaan ota millään tavalla yhteyttä itse?

Jouduin olosuhteiden pakosta hankkimaan uuden puhelimen ja vastattujen puheluiden lista on karua luettavaa. Noin puolentoista viikon aikana ainoat soitetut ja vastatut puhelut on vanhempien suuntaan, muualta ei mitään yhteydenottoa.

No, tähän on toki tottunut, mutta kyllähän se hieman pistää miettimään.

Kuntoutukseen liittyviä puheluita jos ei lasketa puhelimeni soi viimeksi 6 vuotta sitten, olen vasta 23 vuotias. Puhelimessani ei ole kenenkään numeroa mutta en edes ostanut puhelinta soittamista tai tekstailua varten.

muuten sama homma,mut puhelin-myyjät kyllä soittaa ja viestittää!!!!!!!!!!!!

Puhelin on oikeestaan vaan asioiden hoitelua varten. Muuten serkku soittaa pari kertaa vuodessa, minä hälle kerran vuodessa. Äiti vanhainkodissa, ei enää soittele eikä sisaruksia ole. Eipä ole iso puheiunlasku.

Kuuntelen vaan musaa sillä enimmäkseen/surffaan netissä, kun ei läppäri mukana joten känny on hyvä olla.

Isä soitti kesällä tarkistaakseen olinko vielä elossa. Muuten tulee vain Saunalahden tekstiviestimainoksia.

Isä soitti viikko sitten, koska tietokoneessa oli jotain vikaa. Aika pitkälti ainut syy miksi joku soittaa on että tietokone ei toimi tai vastaavaa.

Me voitas kaikki perustaa sellanen Suomen suurin yksinäisten kaverikerho! Miettikää miten paljon kaikilla meillä ois sitten kavereita jos tutustuttas toisiimme :D

Tämän palstan aiheenahan on milloin joku soitti sinulle viimeksi ? Miksi jäät odottamaan toisen soittoa ? Oleppa aloitteellinen ja soita toiselle / toisille.
Tein tänään niin. Jos me vain kaikki odottelemme, että joku soittaa, niin mahtaako silloin kukaan soitella ? Totean vielä, että iloisia olivat kun soitin.

Kyllä joku ystävä soittaa aina joskus ja soitttaisin Sinulle , mutta numerohan on piilossa, jote n ei niitä soittojan sein silloin tule.
Jospa hätä keinot keksii.
Hyvää aaamupuolen yötä kuitenkin sinulle.

Eilen soi puhelin ensimmäisen kerran sitten 3.9 jälkeen. Puhelinoperaattori kyseli että olenko tyytyväinen liittymään.

Minua on alkanut kyllästyttää se, että olen aina se, joka ottaa yhteyttä ja ehdottaa tapaamisia, menemisiä jne., valehtelematta viimeisen kahden vuoden aikana aloite tulee aina minun suunnaltani, ja silloinkin vastaus on aina, että katotaan, jos ei oo mitään muuta.. ja yleensä sitten päädyn kaikkiin menemisiin yksin.. Nyt ajattelin pistää pienen kokeen käyntiin, kuinka kauan menee, ennen kuin joku ottaa yhteyttä.

Samoin tekisi mieli laittaa Facebook-profiili uusiksi. Lopettaa nykyinen ja katsoa, ketä oikeasti kiinnostaa olla yhteydessä.

Mulle ei soita kukaan enää, välillä tekisi mieli heittää puhelin seinään. Töissä toki joitain työpuheluita.

Ei ole ketään jolle voisi soittaa. Jos puhelin soi, tiedän, että siellä on joku joka tarvitsee apua jonkun ongelman ratkisemiseen, rahaa tms. Ei kukaan soita sen takia, että haluaisi mun kanssani jutella.

Inhottaa nämä viikonloput, kun ei sanaakaan saa kenenkään kanssa vaihtaa.

Eivätkös nykyajan ihmiset roiku jossain yheisöpalveluissa/ kuvien jakamis palveluissa?

Siis joku soitti eli sähköfirmasta soitti nainen ja kaupitteli halvempaa sähköö ja siitä on kolme viikkoo. En edes ottanut sitä halvempaa sähköö vastaan vaan sanoi että ei vaan kiinnosta ja löin luurin kiinni. Jos siis ei kaupustelijoita oteta huomioon niin on siitä yli 6 vuotta kun joku on soittanut.

Mulle ei soita kukaan perheen ulkopuolinen kaveri tai sukulainen, paitsi vanha äitini, joka jo alkaa olla muistihäiriöinen. Omille lapsille ja miehelle soitan ja tekstaan. Että on ne kivoja nämä kaverit ja sukulaiset! No harva se päivä puhelinmyyjät kyllä yrittää soitella, mutta niille en vastaa.

Laskin juuri lokia vilkaisemalla että olen saanut vuoden 2013 aikana yhteensä 16 puhelua kavereiltani, edellisen kuukausi sitten. Aika hyvin teihin muihin verrattuna siis.

itselläni yksinäisyyteen auttoi kun lähti baariin vetelemään kännejä!! kyllä kavereita löytyi joka puolelta kusilaarissakin oli kiva uida!! ;)

Ihmeellisiä ovat ne ystävät, jotka sanovat että ystävät ovat tärkeitä. Kuitenkin jokin muu menee aina yhteydenpidon edelle. Sitten olen aina se ainut joka soittaa. Ja sitten kun soitan, tuo ystävä onkin niin ystävä että, ja kertoo joskus kuinka ihanaa ystävyytemme on...Asuessamme samalla paikkakunnalla yli puoli vuotta hän ei kertaakaan ottanut minuun yhteyttä, ainoastaan kun hänellä oli jokin asia hoidettavana hän kävi. Ja kun kävi niin hän oli levoton ja ei kauaa viihtynyt. Syvemmästä vuorovaikutuksesta ei tullut mitään. Minusta ystävyys perustuu vastavuoroisuuteen, ja siihen että molemmat ovat aidosti kiinnostuneita toisistaan. Tuntuu että olen ystävä hänelle siksi, että hän saa toteuttaa suhteessa minuun palvelemisen tarvettaan. Sitähän soittaa ja sitoutuu ystävään kun tuntee sydämessä tarpeeksi rakkautta ystäväänsä kohtaan. Ilmeisesti vaikka rakastan ystävääni ja arvostan ja tuen häntä suuresti, tällä ystävällä, vaikka hänen tunteensa ovat minua kohtaan kauniita, ei ole voimaa rakastaa kuin pelkästään palvelemalla. Joskus tuntuu että olen hänelle velvollisuus. Viimeksi sain soiton 2kk sitten ystävältä joka oikeasti on aidosti minusta kiinnostunut. Tuntui valtavan ihanalta olla tärkeä jollekin pelkästään vain ihmisenä, ei palveltavana. Niinpä panostan ystäviin jotka ovat vastavuoroisia. Ehkä ystävän arvo paljastuu vasta sitten kun häneltä ei tulekaan joka kymmenes päivä soittoa. En tahdo olla itsestäänselvyys, ei ilmaislahjaa kukaan arvosta. Yksi ystävä ei ole juuri soittanut minulle koskaan, vaan minä muutaman kuukauden välein, ja kuinka ihanaa hänen mielestään on joka kerta kanssani puhua. Jouluna tulee sitten samalta ihmiseltä sama toivotusviesti mikä muillekin kavereille. Ei mitään henkilökohtaista toivotusta. Eivätkä nämä yhteyttäpitämättömät ole mitään valtavan sosiaalisia eikä erakkojakaan. Parasta on kai soittaa itse vain hetkenä kun se tuntuu sydämessä hyvältä, silloin ei ainakaan voi loukata itse itseään kun on aito omissa tunteissaan.

Voi itku :( Harmittaa lukea näitä kun niin paljon on samankaltaisia kun minä, yksinäisiä siis. Olisin toivonut ettei muut joudu olemaan näin yksin... Mutta eiköhän tämä tästä ystävät hyvät, jo huomenna voi olla että tutustutaan johonkin uuteen ihanaan ihmiseen, kivaan ja luotettavaan ystävään, eikö. Toivotaan ainakin.

Mutta...tärkeintä on saada rakastaa vaatimatta itselleen mitään. Se on ihanempaa kuin olla rakastettu. Ehkäpä se on se yksinäisyyden jalo opetus, kun muuntaa ensin yksinäisyyden yksinolon nautinnoksi. Kun hyväksyy yksinolon täysin on vapaa rakastamaan ehdoitta. Kuka on sanonut että ihmisten pitäisi olla sosiaalisia...jokaisella oma polkunsa.

On puhelin kyllä siksi että joskus joutuu hoitamaan jonkun asian. Tosin matkapuhelinta tai saati älypuhelinta ei ole, vaan aivan iki-ihana gsm-pöytäpuhelin.

Mulle tulee muutama puhelu vuodessa ja nekin sukulaisilta mutta olen iloinen että edes ne soittaa.
Olen välillä soitellu tuttaville ja kyselly jonnekkin mutta perheellisinä tai muiden kiireiden vuoksi eivät pääse eivätkä soittele takaisinpäin ja se on kyllä turhauttavaa.

Eipä ole yhtäkään ns oikeaa ystävää joka tai jolle soittaisi. Kavereita oli tuossa jokunen vuosi paljonkin mutta kaikki ovat jääneet. Harmillista mutta näin se vain näköjään menee. Yritetään eteenpäin vaikka ei tippaakaan kiinnostaisi.

Ajattelin aikaisemmin "tuon kun saan niin kaikki on hyvin". Eipä se ollut sinnepäinkään. Nimimerkillä nyt on pihassa saksalaista autorautaa useampi tonni mutta vaihtaisin kaikki yhteen oikeaan ystävään.

Jos teillä on lapsuudessa ollut hyvä ystävä, jonka kanssa yhteys on katkennut, suosittelen ottamaan uudestaan yhteyttä! Ette menetä siinä mitään! Voi olla, että kummatkin on yksinäisiä ja teistä tulee uudestaan läheiset! :)

Jos soittaisin sinulle, niin mitä kertoisit minulle?

Melkein sama juttu mut ei ihan noin pitkä aika.Ei oo ketään kenen kanssa puhua tai nauraa.Hermoja raastavaa tämä helvetin yksinäisyys ja tekee kohta hulluksi minut.

Noin kolmeen viikkoon ei tullut soittoa.
1-2 viestiä on jopa voinut tulla.

Minulle soitetaan keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa. Viestejä tulee puhelinyhtiöltä, kuinka lataan prepaidin jollain uudella g-:llä. Ja vippiyhtiöiltä.

Viimeksi soitti lanssihenkilöstä ovikelloa että olisi pitänyt lähteä suljetulle osastolle.

Entä milloin ITSE soitit jollekin? Milloin ITSE lähetit viestiä?
Se tuppaa nimittäin olevan niin, että hyvin usein istutaan ja odotetaan että joku ottaa yhteyttä, itse ei vaivauduta sitä tekemään.
Käy hyvin äkkiä niin, että ihmiselle joka ei koskaan ITSE ota yhteyttä ei huvita enää soittaa tai tekstata. Tulee se kuva että tuo toinen ei ole kiinnostunut, annettaan sen olla sitten rauhassa. Ei haluta tunkeilla.
Ystävyys ja kaveruus kun on vastavuoroista. Ei voi heittäytyä passiivisen odottamaan se toinen ottaa yhteyttä ja pitää sitä yllä! Kuitenkin näin se hyvin äkkiä on. Ihmiset kaikkoaa koska toinen ei koskaan osoita minkäänlaista oma-aloitteisuutta eikä halua yhteydenpitoon.
Miettikää sitä.

En vastaa.....

Eilen tuli tekstiviesti puhelimeen.
Melkein jo pelästyin.

Eilen illalla myöhään puhelin piippasi.Tuntematon numero.En vastannut.

Miksi ihmeessä teillä niitä puhelimia ylipäätään edes on!?
Ei uskalleta soittaa tai tekstata kenellekään ja ihmetellään kun kukaan ei soita tai tekstaa.
Odotellaan p-rse homeessa että joku soittaisi, itse ei uskalleta luuriin tarttua ja kysellä kuulumisia toisilta. Ei! Sitä pitää odotella ja itkeä tyynynsä märäksi kun taaskaan kukaan ei soittanut! Ja minä kun olen jo kuus vuotta odottanut enkä kertaakaan itse ole minkään valtakunnan aloitetta tehnyt toisiin päin!
Luuletteko te että kukaan jaksaa olla kiinnostunut ihmisestä joka ehdoin tahdoin vetäytyy eikä pidä minkäänlaista yhteyttä? Ettekö tajua että yhteydenpito on MOLEMMINPUOLISTA ja vastavuoroista? Ettei ihminen joka selkeästi näyttää ja osoittaa että ei kiinnosta, en soita enkä ota yhteyttä ei kukaan kauaa jaksa yrittää. Sellainen jätetään taatusti rauhaan omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Kun ollaan kuin osterit, kuori visusti kiinni kuka sitä jaksaa loputtomiin yrittää auki kiskoa? Sitä kääntyy niiden puoleen joilta saa vastakaikua.
Tämä sama päteee kaikkeen kanssakäymiseen. Ihminen saa kyyhöttää nurkassa hometta kasvamassa jos tahtoo ja osoittaa että ei voisi enempää kiinnostaa toisten seura. Sitten itketään ja valitetaan että kun ei kukaan koskaan ja voi minua raukkaa!
Katsokaa peiliin!!

Harvoin enää tulee puhelua.
Muutama ulkomaalainen huijauspuhelu tullut.

Laita numero tänne, niin johan soittaavat...

"Harvoin enää tulee puhelua.
Muutama ulkomaalainen huijauspuhelu tullut."

Kuinka monta puhelua olet soittanut itse?
Miksi oletat että ihmiset jaksavat yksipuolisesti ottaa yhteyttä? Kyllä kuule hyvin nopeasti kuivuu halu soitella kun toinen ei koskaan itse ota yhteyttä. Tulee tunne että ei tykätä, että tunkeilee. Mieluummin jättää sellaisen ihmisen rauhaan.

Pitkästä aikaa tuli puhelu kun tuttu kaveri soitti.