yritän siittää sinut tämän kesän irtaimeen vihreään
olet hiessä läsnä minussa
öisin eron ikävässä
kaukana lepäävät teräni
mustina silmiltä piilossa
lumihiutaleita halkaistaan talvisin
veripisaroiden kaiverrukset lumeen yön hiljaisuudessa
katoaa taustapeilistä katseesi; otan esiin puisen terän
ja päivän helteessä vuodan kuiviin
kaikki ajatukseni sinusta
olet hiessä läsnä minussa
öisin eron ikävässä
kaukana lepäävät teräni
mustina silmiltä piilossa
lumihiutaleita halkaistaan talvisin
veripisaroiden kaiverrukset lumeen yön hiljaisuudessa
katoaa taustapeilistä katseesi; otan esiin puisen terän
ja päivän helteessä vuodan kuiviin
kaikki ajatukseni sinusta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näitkö talvella puun runsaan vihreyden kun sitä katselit?
Kävellessäsi nyt ohi, näetkö sen kuvittelevan
halkileikattua ruumistaan, itsensä repimistä irti maan ja mullan todellisuudesta,
sinun laillasi?
Ihailetko niiden elämää, jotka elävät sanattomasti:
latvasta toiseen pyrähtelevät linnut, tuulen taivuttamat vehmaat puut?
Sanat tunkeutuvat elämään, kietoutuvat siihen omistavasti
sen jälkeen edes lapsi ei olisi olemassa ilman sanaa,
sanan voimasta on syntynyt kaikki mitä on.
Elätkö kahdessa todellisuudessa, etsitkö lohtua metelistä tai hiljaisuudesta?
Näetkö kaiken puhumattoman, taakse jääneen, putoavan, ikuisesti
vailla oikeita sanoja?
Elokuun kynnyksellä, hyvää loppukesää Runoprinssille toivotellen. :))
Voi haikeutta! Voi sanoja jotka olisi pitänyt sanoa, joita ei löytynyt .... ja taas toisia jotka
olisi pitänyt jättäää lausumatta. Koskettivat minua nämä runot.
Mutta.... elämä jatkuu ja oikeat sanat voivat (ehkä) vielä löytyä. Avoimin mielin matkataan :))...
kiitokset, percival ja oomi75 :))
Kiitos kommenteista.
Runosi oli hienostunut ja syvällinen. Hyvää kesänloppua myös sinulle.