Vanhemmat masentaa mua

Ne riitelee päivittäin. Mun faija on ehkä vähän narsisti, mutta muuten ihan mukava. Äiti on tutustunu yhteen aika nössöön jannuun, joka on selvästi lääpällään siihe mun mutsiin. Faija kysyy mutsilta aika usein, että onko hän jutellut/tapaillut paljoa sitä miestä. Siitä äite sit suuttuu ja uhkaa lähtevänsä täältä. Tänäänkin oli yks lerta kun oikeesti itkin äidin takia. Se lähti taas jonnekkin autollaan hetki sitten, jätti tieten tahtoen mut, mun iskän ja mun pikkuveljen. Jätti 3v pikkusiskon itkemään peräänsä. Tiiän et se ämmä tulee viäl takas, viimestään huomen illal. Tätäkin kirjoittaessa melkein itkin. Toinen syy, mix vanhemmat lannistaa mut täysin, on tää: Faija ja mutsi o riidellt, faija lähtee kiukkuisena toiseen huoneeseen, ja sitten kattoo meitä ipanoita syyttävästi ja yleensä sanoo jotain tyyliin "Kiitti vaan" ja "Tämäkin on taas minun vikani" lisäksi isä kattoo mua pervosti, ja mä ahdistun siitä, nyt kun rinnatkin on jo alkanut kasvaa... Tuntuu että kaikki on minun syytäni. Tekeekö mun vanhemmat oikein? Kannattaisko mun ottaa yhteyttä johonkuhun? Tuntuu silt et kaikki yrittäminen elämässä on turhaa, haluisin vaan heittäytyy maahan ja kuolla.