masennus

Noh, onhan siihen masennukseen lääkkeitä, mutta nii monelta kuullu että ei ne lääkkeet toimi, sen sijaan ulkona liikkuminen vaikka talvella auttaa kummasti, että taidan olla tossa samaa mieltä, ei se sairaus ole.

Mutta tossa ''teiniangsti'' ja ''tekosyy'' jutussa oon vähän eri mieltä, mun mielestä se on sillai että on nyt tapahtunu jotai nii kamalaa (vanhemmat/joku muu todella läheinen kuolee, koulukiusaaminen, ei oo kavereita tms.) nii mieliala menee alas pitkäks aikaa ja sitte yleensä kykitään kotona suremassa eikä tehdä asialle mtn. niin se alakuloisuus vaa jatkuu.

Ja voin ihan omasta kokemuksesta sanoa, että on se aika vakava juttu, mulla ei ollu kavereita koulussa eikä vapaa-ajalle, nii masennuin, päässä pyöri kokoaika itsetuhosia juttuja esim. nyt vaikka itsemurha. Että kyl se masennus on aika vakava juttu, sillä jotkut jopa päätyy tekemään sen itsemurhan.

Ja jos ketään nyt kiinnostaa nii en oo enään masentunu, sain lastensuojelusta perhetyöntekijän jonka kanssa vietin aikaa ulkona, ja nyt menee paljon paremmin. =)

Eli lyhyesti sanottuna, mun mielestä se on sitä että mieliala menee alas ja sielä pysyy jos asialle ei tee jotain. =p

Mun mielipide.

Sun perustelus on aika yksinkertasia, mutta asia ei kyllä ihan noin ole. Jos olisi noin, masennus olisi jo kadonnut ihmiskunnasta.

Masennus ei todellakaan ole tekosyy niille jotka oikeasti ovat masentuneita. Minä ennemmin joisin kusta kuin kestäisin tätä saatanan väsymystä ja sitä että rintaa painaa jatkuvasti. Masennus sattuu ja lomat eivät ole sen arvoisia. Ennemmin opiskelisin jatkuvasti kahdeksan tunnin päiviä kuin kestäisin tätä!