Kumpikampi teki väärin ja oli väärässä?
Kesä alkaa olemaan kohta ohi. Enää on kaunis syksy edessä. Olen käynyt uimasssa tänä kesänä vain yhden kerran. Aikaisempina kesinä olen uinut useita kertoja. Olen kohtapa fanaatikko uimisen suhteen.
Kahtena viimeisenä kesänä ollessani vaimoni kanssa asuntovaunulomalla kävin uimassa miltei joka päivä järvissä ja joissa. Aina kun ajoimme jonkun hyvännäköisen järven tai joenrannan ohi minä sanoin vaimolle: "Katsos kun tuossa on jälleen hyvä uimapaikka." Vaimo vastasi: "Et kait sinä nyt sentään aio taas pysähtyä uimaan? Vastahan sinä uit?" Minä totesin: "No, kyllä se ajatus kävi mielessä että pysäytän auton ja käyn uimassa. Sinä voit sillä aikaa vaikka levätä vaunussa tai keittää kahvit tai kävellä luonnossa koiran kanssa." No, eihän sitä tietenkään voinut pysähtyä jokaisen järven ja joen rantaan uimaan. Ohi ajettiin monia hyviä uimajärviä, vaikka kyllä se vähän kihelmöikin päästä taas veteen kun oli niin hyviä uimapaikkoja.
Muistui mieleen yksi vähän epämukava tapaus vaikka siinä on kyllä huumoriakin kun sen ottaa siltä kantilta. Minä itse ajattelen tätä seuraavaa tapausta huumorilla. Ajattele jaikalia hiippailemassa metsässä kohti järven rantaa vieraan kesämökin ohi uimavehkeet muovipussissa. Mökin omistajaeukko saa jaikalin kiinni rysän päältä. Tässä olisi jo aihetta hyvään pilapiirrokseen. Minä kerron tapauksen:
Tämä tapahtui Suomessa kesällä 2012. Tulimme taas kerran hyvännäköisen järven rannalle. Järvelle oli matkaa ehkä 200 metriä tiestä. Tieltä ei näkynyt mitään rakennuksia. Ajattelin vastassa olevan pelkkää metsää ja peltoa. Minä pysäytin auto ja otin uimavehkeet muovipussiin mukaan. Vaimoni jäi vaunuun laittamaan ruokaa. Minä kävelin metsän halki kohti rantaa. Huomasin nyt viistosti vasemmalla kesämökin. Ajattelin että kävelen sata metriä ohi mökistä sen oikealta puolelta niin en häiritse paikalla mahdollisesti olevia mökkiläisiä. Niin hiippailin varovasti rantaa kohti. Silloin näin kuinka mökin pihalta lähti viistosi minua kohti kävelemään tietä pitkin ehkä kuusikymppinen nainen. Hän katsoi minua epäilyttävän epämukavan tiukan pahasti. Minä ajattelin että taisin nyt tässä jäädä rysän päältä kiinni. Niinhän siinä kävi. Kuulin naisen huutavan minulle: "Mitä sinä etsit?" Minä vastasin: "En etsi mitään! Ajattelin vain käydä uimassa tuossa järvessä!" Nainen huusi tiukkasävyisesti: "Sinä et saa mennä tästä rantaan! Tämä on yksityisaluetta! Et ui tuossa järvessä!" Minä kysyin ihmeissäni että tarkoitatko sinä todella että tuonne järvelle ei saa mennä uimaan. Nainen sanoi että tästä ei saa mennä uimaan koska tämä on yksityisaluetta. Minä kysyin häneltä että omistaako hän tämän maa-alueen ja rannan ja onko tosi että rantaan ei saa mennä uimaan. Hän pysyi tiukasti sanassaan että rantaan et tästä mene etkä ui tuossa järvessä.
Keskustelimme vähän aikaa jokamiehen oikeudesta. En enää muista yksityiskohtia mutta minua tuon naisen väittämät rannan yksityisyydestä tuntuivat tekaistuilta. Ajattelin ettei kukaan voi omistaa koko rantaa eikä varsinkaan kokonaista järveä. Yritin keventää tunnelmaa. Kehuin hänelle hänen kaunista mökkipaikkaansa. Hän ei kuitenkaan osoittanut mitään pehmenemisen merkkejä. En jäänyt väittelemään hänen kanssaan näkemykseni mukaisesta jokamiehenoikeudesta. Sanoin hänelle että koska sinä omistat tämän maa-alueen, sinulla on tietenkin oikeus kieltää minua kulkemasta maasi poikki ja minä lähden pois. Pyysin häneltä anteeksi häiriötä ja kävelin takaisin vaunulle.
Sanoin vaunulla vaimolle että kohtasin tiukkapipoisen kesämökkiläisen enkä saanut häntä pehmitettyä vaikka yritin olla hänelle ystävällinen ja ymmärtäväinen. Me emme voi jäädä tähän. Tämä on kesämökkialue. NYT LÄHDETÄÄN TÄÄLTÄ JA ÄKKIÄ! Niin jatkoimme matkaa.
Oliko mökin omistaja oikeassa? Eikö Suomessa saa vapaasti liikkua järvien rannoilla ja käydä uimassa missä tahtoo?
Kesä alkaa olemaan kohta ohi. Enää on kaunis syksy edessä. Olen käynyt uimasssa tänä kesänä vain yhden kerran. Aikaisempina kesinä olen uinut useita kertoja. Olen kohtapa fanaatikko uimisen suhteen.
Kahtena viimeisenä kesänä ollessani vaimoni kanssa asuntovaunulomalla kävin uimassa miltei joka päivä järvissä ja joissa. Aina kun ajoimme jonkun hyvännäköisen järven tai joenrannan ohi minä sanoin vaimolle: "Katsos kun tuossa on jälleen hyvä uimapaikka." Vaimo vastasi: "Et kait sinä nyt sentään aio taas pysähtyä uimaan? Vastahan sinä uit?" Minä totesin: "No, kyllä se ajatus kävi mielessä että pysäytän auton ja käyn uimassa. Sinä voit sillä aikaa vaikka levätä vaunussa tai keittää kahvit tai kävellä luonnossa koiran kanssa." No, eihän sitä tietenkään voinut pysähtyä jokaisen järven ja joen rantaan uimaan. Ohi ajettiin monia hyviä uimajärviä, vaikka kyllä se vähän kihelmöikin päästä taas veteen kun oli niin hyviä uimapaikkoja.
Muistui mieleen yksi vähän epämukava tapaus vaikka siinä on kyllä huumoriakin kun sen ottaa siltä kantilta. Minä itse ajattelen tätä seuraavaa tapausta huumorilla. Ajattele jaikalia hiippailemassa metsässä kohti järven rantaa vieraan kesämökin ohi uimavehkeet muovipussissa. Mökin omistajaeukko saa jaikalin kiinni rysän päältä. Tässä olisi jo aihetta hyvään pilapiirrokseen. Minä kerron tapauksen:
Tämä tapahtui Suomessa kesällä 2012. Tulimme taas kerran hyvännäköisen järven rannalle. Järvelle oli matkaa ehkä 200 metriä tiestä. Tieltä ei näkynyt mitään rakennuksia. Ajattelin vastassa olevan pelkkää metsää ja peltoa. Minä pysäytin auto ja otin uimavehkeet muovipussiin mukaan. Vaimoni jäi vaunuun laittamaan ruokaa. Minä kävelin metsän halki kohti rantaa. Huomasin nyt viistosti vasemmalla kesämökin. Ajattelin että kävelen sata metriä ohi mökistä sen oikealta puolelta niin en häiritse paikalla mahdollisesti olevia mökkiläisiä. Niin hiippailin varovasti rantaa kohti. Silloin näin kuinka mökin pihalta lähti viistosi minua kohti kävelemään tietä pitkin ehkä kuusikymppinen nainen. Hän katsoi minua epäilyttävän epämukavan tiukan pahasti. Minä ajattelin että taisin nyt tässä jäädä rysän päältä kiinni. Niinhän siinä kävi. Kuulin naisen huutavan minulle: "Mitä sinä etsit?" Minä vastasin: "En etsi mitään! Ajattelin vain käydä uimassa tuossa järvessä!" Nainen huusi tiukkasävyisesti: "Sinä et saa mennä tästä rantaan! Tämä on yksityisaluetta! Et ui tuossa järvessä!" Minä kysyin ihmeissäni että tarkoitatko sinä todella että tuonne järvelle ei saa mennä uimaan. Nainen sanoi että tästä ei saa mennä uimaan koska tämä on yksityisaluetta. Minä kysyin häneltä että omistaako hän tämän maa-alueen ja rannan ja onko tosi että rantaan ei saa mennä uimaan. Hän pysyi tiukasti sanassaan että rantaan et tästä mene etkä ui tuossa järvessä.
Keskustelimme vähän aikaa jokamiehen oikeudesta. En enää muista yksityiskohtia mutta minua tuon naisen väittämät rannan yksityisyydestä tuntuivat tekaistuilta. Ajattelin ettei kukaan voi omistaa koko rantaa eikä varsinkaan kokonaista järveä. Yritin keventää tunnelmaa. Kehuin hänelle hänen kaunista mökkipaikkaansa. Hän ei kuitenkaan osoittanut mitään pehmenemisen merkkejä. En jäänyt väittelemään hänen kanssaan näkemykseni mukaisesta jokamiehenoikeudesta. Sanoin hänelle että koska sinä omistat tämän maa-alueen, sinulla on tietenkin oikeus kieltää minua kulkemasta maasi poikki ja minä lähden pois. Pyysin häneltä anteeksi häiriötä ja kävelin takaisin vaunulle.
Sanoin vaunulla vaimolle että kohtasin tiukkapipoisen kesämökkiläisen enkä saanut häntä pehmitettyä vaikka yritin olla hänelle ystävällinen ja ymmärtäväinen. Me emme voi jäädä tähän. Tämä on kesämökkialue. NYT LÄHDETÄÄN TÄÄLTÄ JA ÄKKIÄ! Niin jatkoimme matkaa.
Oliko mökin omistaja oikeassa? Eikö Suomessa saa vapaasti liikkua järvien rannoilla ja käydä uimassa missä tahtoo?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kai siinä on ne jokamiehen oikeuden säännöt, eli pihapiiristä ei saa mennä. Mihin kenenkin pihapiiri ulottuu, onkin jo toinen asia.
Olisit pyytänyt naista todistamaan ensin että hän edes hallinnoi tai omistaa kyseisen maan. Tämä jälkeenn olisit voinut pyytää todistuksen siitä että tämä kyseinen metsä on hänen pihapiirinsä.
Oikein. Kunnon demarin oikeuksia ei noin vain poljeta.
Olen nyt ollut kaksi viikkoa matkoilla ja uinut järvissä ja joissa hyvällä menestyksellä ilman niiden "omistajien" kohtaamista. En ole ollut netissä tuona aikana. Siksi tämän vastauksen viivästyminen.
Todennäköisesti eukko ei omistanut metsää missä liikuin. Ehkä hän omisti vain kapean mökkitontin. Ajattelin hänen vartioivan itse laajentamaansa reviiriään johon kuului "hänen" järvensä. En katsonut tarpeelliseksi pyytää todisteita omistusoikeudesta sillä siitähän olisi syntynyt sota. En olisi voinut uida sellaisen sanaharkan ja jopa riidan jälkeen siinä järvessä.
Jokamiehen oikeudella saa uida, kerätä marjoja ja yöpyä kenen tahaansa maa-alueella kun ei mene pihapiiriin. Pihapiiriksi lasketaan 50m talosta jos hoitamatoin piha. mutta hoidettu/rakennettu alue, vaikka olisi suurempi lasketaan pihapiiriksi.
Samoin lasketan yksityisalueeksi sellaiset uimarannat jotka on tarkoitettu ja kunnostettu jonkin tietyn ryhmän jäsenille. Esim. Joillakin mökkiyhteisöillä on omat ylläpitämät uimarannat eikä silloin niille ole oikeutta muilla kuin kyseisillä mökkiläisillä tai heidän vieraillaan.
Mutta olemme huomanneet että täällä eteläsuomessa kuitenkin ihmisillä on kumma käsitys tuosta asiasta. Ihmiset aitaavat metsiään ja rantojaan jopa useamman hetaarin alalta jotta kukaan ei vain vahingossakaan tule heidän mailleen. Näin ei kuitenkaan voi tehdä ellei aitausta ole tehty tuotantoeläimiä varten.
Olen itse joutunut sanomaan maanomistajalle että, en muuten lähde keräämästä marjoja vaikka on tullut ajamaan (aitaamattomalta alueelta) pois. Rakennuksia en edes nähnyt missään koko aikana. Kyllä se mies (noin 50v) uhkaili vaikka millä, mutta eipä se auttanu. Lopuksi aiko soittaa poliisit, niin sanoin vain että ihan mielellään sillä te häiritsette minun marjan keräämistäni ja käyttäydytte uhkaavasti. Myöhemmin sain kuulla, että jokunen vuosi aiemmin oli pienoiskiväärillä häätänyt marjankerääjiä mailtaan. Mutta minä jäin keräämään marjat ja olen käynyt siellä marjassa jo monta vuotta edelleenkin. Tosin viimeisinä komena vuotena olen saanut olla rauhassa. Mutta ei sinne kaikki uskalla vieläkään mennä.
Vanhaa tietoa.
Metrimäärä muistini mukaan poistettu laista. Tiialla yleistyyppisempi (epäselvempi) ilmaus, välittömässä läheisyydessä.
Ite joutunut omistaja hätistelemään ihmisiä pois tontiltani. Aikanaan oli marjariitoja, tunkesivat suunnalleen pihalle poimimaan. Haulikkoa ei käytetty, ääntä kyllä piisasi. Noo sitten loppui marjat, kun siirryttiin salaojitukseen, se siitä.
Jokamieheoikeus kiintoisa asia. Briteissä ammutaan suolapanoksilla kartanon maille tunkevia ihmisiä, suomessa riidellään metrimääristä. Jostain kumman syystä suomessa aina riitelijöitä on ne, jotka tunke liian lähelle toisen asumusta. Hitto, kerran meni polku pihan poikki, rakennusten välistä, naapuri oli alkanut vaan kulkemaan siitä "oikaisemaan". Moottorikelkka teki uran samaan paikkaa, alle metrin päähän saunasta. Jne.
Kun menee sanomaan, että häivy, alkaa perkkeleellinen riitely.
Mulla ongelmana oma silta. Sen käyttöoikeudesta riidelty kymmenet vuodet. Paikallinen potunviljelijä haluaisi väkisellä oikoa pellolleen sen yli. Muuten hyvä, mulla sillan edessä savusauna ja uimarantani. On uhlailtu oikeudella, käytetty kiristämistä, ties mitä. Noh, eivät kulje mun sillasta mun pihaan. Eikä ole raastupaan tarvinnut lähteä.
Kotirauha on rikkomaton. Jokamiehenoikeus ei saa sitä rikkoa. Ei ketään kiinnosta olla saunassa tai uimassa, jos potunviljelijä saapastelee viiden metrin päästä itepäisen näköisenä. Toisekseen silta on yksityissilta ja mä määrään, kuka sitä käyttää.
Viime vuonna viimeksi oli iso kaplakka asiasta, kun potunviljelijälle tuli sukupolven vaihdos ja alkoi innoissaan riitelemään asiasta. Yritti lakimiehen kautta, yritys loppui siihen, kun kerroin pykälät ja asiat.
Saahan sitä toisten mailla kulkea suomessa, mutta asukkaita ei saa häiritä. Tämä koskee myös kesämökkejä. Ei kukaan ala suunnittelemaan elämistään ja sauna-aikojaan jonkun jyväjemmarin mukaan, koti se on mökkikin, olkoon sitten vaikka kakkoskoti.
Mun saunarannassa muuten ei ui muut, kun mä ite, vaimo tai vieraat. Asia muuten lähellä kalastusjuttujakin. Jos joku tulee veneellä metrin päähän ongelle ja tuijottaan muijan tissejä, parempi osata uida.
Tavallaan tein lopun kotirauhan rikkomuksista. Kaavoitin maani neljän hehtaarin tontiksi ja ilmoitin, koko alue on pihaani >:/
Toi alun uimajuttu oli tyypillinen. Joku tunkeutuu jonkun pihapiiriin ja alkaa urputtamaan, kun käsketään pois. Kertoo enemmän urputtajasta, kuin maa-alueen haltijasta.
Minä en ollut pihapiirissä enkä edes lähellä pihapiiriä.
Seisoin sata metriä mökistä harvaksi hakatussa runsasaluskasvillisessa metsässä.
Jos mökin eukko olisi ollut vieraanvarainen, hän olisi pyytänyt minut ensin kahville ja sitten tarjonnut laituriaan uimista varten. Mutta tällaisia hyväntahtoisia ystävällisiä ihmisiä ei ole kovin taajassa. Omastaan pidetään kiinni kynsin ja hampain ja reviiriään laajennetaan jopa laittomasti. Ei olla ymmärtävinään että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Antamisesta saa iloa. Oletko kokeillut? Kokeileppas pyytää kahville niitä reviirisi rikkojia. Voit saada elinkautisen ystävän. No, vähän tässä sulle provoakin jos sen kestät leikkimielellä. Mutta vakavasti kirjoitan joka sanan.
Ensinnäkin tuntuu vähän hassulta tuo jatkuva uiminen ja lisäksi yleisiä rantoja on siellä täällä niin miksi sitä jonkun mökin vierestä pitää mennä, sanoi laki mitä hyvänsä.
Ihan sama tuli mieleen; hetken mietin lähialueeni yleisiä uimarantoja ja niitä noin tusinan verran vartin ajomatkan sisällä!
Suomessa on 200 000 järveä ja 1500 km merenrantaa. Yleisiä rantoja on hullun paljon. Jos niitä ei osu matkalle, on se todella huonoa reittisuunnittelua.
Peesaan vastausta, koska niin paljon kuin olen Suomea kiertänyt on yleisiä uimaranojta joka kylässä ja ne on yleensä merkitty tai löytyy kylän infokyltistä (tai voi pysähtyä kysymään). En lähtisi toikkaroimaan minun mielestäni kivasta paikasta uimaan, koska suurin osa meistä suomalaisista arvostaa omaa rauhaansa ja toivoo muiden olevan samaa mieltä.
Ja aika tylyä ap:lta ajatella omaa napaansa myös vaimon suhteen. Eukko saa kunnian isännän uintireissun aikana valmistaa ruokaa/keittää kahvia/ulkoiluttaa koiraa/ kenties levätä. Hirmuisen reilu kesähuvin jako! Mukava siinä muovikopissa venttailla korven keskellä....
Hyvin samantyyppisiä ajatuksia tuli mieleeni... Karavaanari (demari) on kaikkien kaveri, mutta en haluaisi olla karavaanarin muija.
Niitä yleisiä uimarantoja joutuu etsimään. Mutta yleisiä uimarantoja tulee vastaan tuiki tiheään. Jos sitten ei ole kiinnostunut uimisesta eikä varsinkaan uimisesta lonnossa, ei varmasti ymmärrä minua. Olen nimittäin erittäin kiinnostunut uimisesta ja uin aina kun siihen tulee hyvä ja sopiva tilaisuus. Niin ja kun on aikaa.
Kyllä me vaan ollaan aidattu pihaa niin paljon kuin tonttia riittää. Syynä se, että meillä on koiria, joilla kyky vartioida ja vahtia. Se on voivoi jos joku kiipeää aidan yli ja tulee tontille uimareissullaan, vedoten jokamiehen oikeuteen ja että meidän mökki on 150m etäämpänä samaisella rannalla. Koira juoksee tuon matkan muutamassa sekunnissa. Ihminen ihmettelee siinä vaiheessa kakan määrää uikkareissa.
Kyllä oman tontin saa aidata muuallakin kuin kaupungissa ja vain tuotantoeläinten takia. Pyh sanon minä. Kulkekoon naapurin tontin kautta uimaan.
Kunnon natsimeininkiä.
Minusta on parempi tulkita jokamiehenoikeutta niin että jos maanomistaja tulee kehottamaan poistumaan niin pitää lähteä.
Itse en kehtaisi edes aloittaa vänkäämään oikeudestani uiskennella toisen omistamassa rannassa, saatikaan ottaa jalkamittaa rakennuksesta.
Mistä tuo 50 metriä on keksitty? Ympäristöministeriön ylitarkastaja ei tiedä siitä, kertokaa hyvät ihmiset hänellekkin!
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=106151&lan=fi
Vanhassa laissa oli tuo metrimäärä. Kirjoitin asiasta ylempänä.
Jokamiehen oikeudet tulevat lähivuosina Suomesta loppumaan. - Kiitos EU:n.
Missään muussa EU-maassa ei ole niin laajoja toisen omaisuuden käyttöoikeuksia kuin Suomessa. Uskon, että tämäkin epäkohta tullaan harmonisoimaan muiden EU-maiden tasolle nyt kun rahat on jo tasittu.
Sinä teit väärin ja mökkiläinen oli väärässä.
Taidat olla niitä minä-ihmisiä.
No voi jösses. Ehkäpä se oli hänen maataan? Ei se kai ihan mahdotonta liene.
Onkohan siinä perää että thaipoimijat ovat levittämässä uusia haitallisia pieneliöitä ihan pysyviksi Suomen metsiin. Thait poimivat jokamiehen oikeudella marjoja ja kakkantavat aasian mikrobeja luontoon tonnikaupalla kesäisin. Siellä sitä pikkuruista viraslajia sammalikossa vipeltää.
Keskieuroopassa ei enää mitään poimittua voi laittaa keittämättä suuhunsa!!
"No voi jösses. Ehkäpä se oli hänen maataan? Ei se kai ihan mahdotonta liene"
Aivan sama kenen maita se oli, JOS alue jossa hemmo tepasteli oli reilusti pihapiirin ulkopuolella. Ei siinä ole muijalla mitään sanomista vaikka omistais koko järven.
Toinen asia toki sitten, jos selkeesti tunkeutuu toisen pihapiiriin, tai sen välittömään läheisyyteen. Itse asun maalla, lähimpään naapuriin puolikilometriä matkaa. Pihani loppuu pellon puolella valtaojaan. Kyläläiset ovat tehneet latuja jo vuosikymmeniä ympärilläni oleville pelloille, eivätkä ne ole häirinneet pätkääkään. Jostain syystä parina viimevuonna ovat tykänneet tehdä sen kulkemaan rajalleni valtaojan toiselle puolelle. Olen usein munasiltani suihkun jälkeen olkkarissa. Kyllähän se hiukan tökkii, kun seison alasti itseäni kuivailemassa ikkunasta talvista maisemaa samalla ihaillen ja mammat siinä sivakoi suoran näköyhteyden päässä vain 20 metriä ikkunasta, vaikka peltoa on ympärillä kymmeniä hehtaareja ja ladun voisi vetää vähän kaumpaakin. En siitä ole toki ole kenellekään mitään urputtanut, kun ei ne maat jossa latu menee ole edes minun, mutta voisi sitä siltikin vähän toisiakin huomioon ottaa.
Olen siis toki sitä mieltä, että jokamiehenoikeudet on hyvä asia, MUTTA kun meille tällaiset ainutlaatuiset oikeudet on yhteiseksi iloksi saau, niin ei niitä kannata ehdointahdoin lähteä sössimään tunkeutuvalla käytöksellä. Toisaalta taas esimerkiksi neliökilometrien alueiden aitaaminen on taas omistaja puolelta aivan naurettavaa käytöstä ja toki tietenkin laitonta, ellei kyseessä ole laidunmaa. Esimerkiksi kyrsätehtaan perijän kesämökillä on 80 hehtaarin alue aidattu ja sehän nyt on ihan selkeästi lainvastainen. Jos aidatun alueen sisällä on hyvät marjamaastot, niin niitä voi ihan huoletta myös hyödyntää, eikä siihen ole makkarapojalla sanan sijaa.