3 kk 2vk

Eka pentu kirjoitti:

Pentu oli 8 vk kun kävimme sen luovuttajalta,, valk.paimenkoiramme. Oli ennakkoluuloja pennun suhteen, koska ei ole ennen ollut, mutta tavantalliaisen järjellä opetus sujuu kyllä. Alkupäivinä annoimme rauhassa tutustua paikkoihin sisällä/ulkona ja joka kerta hyvästä "toiminnasta" sai palkkion ja hyväilyn, no alkuun tietty lattialle teki pissat kakat. Laitoimme jo samana päivänä hihnaan, jota ei ollut vielä "tuntenut" käyttääksemme ulkona tutkimassa paikkoja. Hihnassa tosi hyvin..ei arastellut. Sai haistella ja maistella. Sama jatkui päivästä toiseen, kun oli ollut viikon meillä aloimme opettaa syötyään, nukkumasta herättyään viedä pissalle kakalle ulos (makupala taskussa), no heti tekikin ulos ja sai hyväilyt kehut ja makupalat. Muutaman kerran pissat sisälle, otin paperin pyyhin ja murahdin pahasti, pentu tuli vierelle ja oli nolostuneen näköinen. Nyt pentu 3kk 2vk ikäinen ja mennyt monta viikkoa ettei sisälle ole tehnyt, kertaakaan, tulee luokse ja ulahtaa ja antaa tassua,,silloin sanon ai pissille silloin pentu juoksee eteiseen istumaan, laitan hihnan ja mentiin.. kaikki tarpeet ulos :) Aloitin rauhallisesti ja itse olin rauhallinen. No nyt alkaa olla kovempi vaihde päällä,, ei enää Ei sana toimi,, vaan joko näytän vihaiselta ja ummistan silmäni ja murahdan,, se tepsii, samoin kuin hihnassa kulkeminen,, sievästi oppinut viikon aikana kulkemaan vasemmalla puolen samaa vauhtia kuin minä, välillä kehun hienoa,,oi miten hyvä,,, hienolla ilosella äänellä, samalla pentuu vilkuilee minua silmiin.. katsekontakti pelaa jo tosi hyvin. Pureminen: On kaupan puruleluja, luita ym... mutta aina se kantaa suussaan sisälle lenkkipolulta jonkun oksan ja se on mieluinen samoin kuin ortheksin sanko se on ollut 9vk lähtien kiva lelu (olen vain sangan ottanut pois ettei kuristaudu siihen), mutta mitään huonekaluja-mattoja ym. ei ole purrut. Kenkiä joskus kulettaa mutta ei pure. Hyppiminen alkaa olla poissa myös, kun on jo isokokoinen ei kiva kun hyppii,, heti kun yhdenkin kerran hyppää kohti,, otan kaulapannasta sanon aresti vihaisella äänellä ja vien toiseen huoneeseen, vähän aikaa vinkuu,, sitten on hiljaa,, kuuntelen oven takana sitten sanon ole kiltti. siihen tottui,, aina kun alkoi tehdä pahojaan tarvitsi sanoa vaan laitanko arestiin,, silloin pentu lösähtää maahan tusahtaa nenän kautta ja vilkuilee nolonnäköisenä. Pureminen..käsien ja pohkeiden..alussa ihan kamalaa, ei se kovaa purrut mutta inhottavaa, pohkeiden pureminen loppui sillä kun kulkiessa en enää huomioinut sitä vaan kävelin ihan normaalisti ja sitten enää vain joskus ohikulkiessa tai halusi huomiota tökkäsi nenällään hiljaisesti , sen huomasin ja heti lempeällä äänellä kysyin mitä ja katsoin silmiinsä :) Käsienpureskelua ei kokonaan vielä saatu pois, mutta etikka on osittain hyvä apu sekä kiljahdus sekä nytten vedän käteni rinnakohdalle nyrkiin (itselle) ja olen tosi surullinen ja voihkaisen hiljaa ai sattuu,, pentu kattoo pää kallellaan ja nuolaisee kättä, mutta sillon tällön taas puree mutta tosi hennosti,, Vielä on opettamista paljon,,ja sen tiedän että koko ajan pennun luonto koventuu, niin pitää minunkin mutta oikeissa kohdin. Monta kertaa pentu jo kokeillut olla isäntää,, mutta aina huomannut kuka se loppujenlopuksi isäntä on :) Pikkuhiljaa mennään ja rauhallisena pysytään.. niin pentu oppii luottamaan isäntäväkeen ja tietää paikkansa--minun kainalossa :) Hyväilyjä pusuja leikkä saa ,,mutta näillä mennään ..aluksi :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä