Kertokaa omista kokemuksistanne, mitä tapahtuu, kun uusi kissanpentu tulee perheeseen, jossa on aikuinen kissa?
Mitä käytännön järjestelyjä jouduitte tekemään?
Miten ruokinta hoidettiin? Söivätkö samoja ruokia vai oliko pennulle omat?
Mistä asioista aikuinen kissa oli mustasukkainen?
Mistä asioista muodostui ongelmia?
Entä onko kellään kokemusta kahden kissan kanssa matkustamisesta linja-autossa?
Kertokaa muistakin asioista. Haluaisin ottaa toisen kissan seuraksi entiselle, sillä se on erittäin aktiivinen ja tarvitsee paljon virikkeitä. Mutta en ole varma, onko toisen kissan ottaminen fiksu päätös. Aikuinen on vielä kesälomalla maalla, joten ehtisin totuttaa pennun rauhassa kotiimme ensin. Asunnossamme on 70 neliöä, onko tilaa tarpeeksi kahdelle?
Kertokaa mielipiteitänne ja kokemuksianne.
Mitä käytännön järjestelyjä jouduitte tekemään?
Miten ruokinta hoidettiin? Söivätkö samoja ruokia vai oliko pennulle omat?
Mistä asioista aikuinen kissa oli mustasukkainen?
Mistä asioista muodostui ongelmia?
Entä onko kellään kokemusta kahden kissan kanssa matkustamisesta linja-autossa?
Kertokaa muistakin asioista. Haluaisin ottaa toisen kissan seuraksi entiselle, sillä se on erittäin aktiivinen ja tarvitsee paljon virikkeitä. Mutta en ole varma, onko toisen kissan ottaminen fiksu päätös. Aikuinen on vielä kesälomalla maalla, joten ehtisin totuttaa pennun rauhassa kotiimme ensin. Asunnossamme on 70 neliöä, onko tilaa tarpeeksi kahdelle?
Kertokaa mielipiteitänne ja kokemuksianne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäkin tulin siihen tulokseen että minun Pipsalle tekis hyvää joku leikkikaveri. Pipsa on rauhallinen ja ujo narttu. Asuntomme on yli 80 neliötä, ja varauduin siihen että koko kämpän voi jakaa ovilla kahtia jos yhteiselo ei ala toimia, mutta hyvin on tila riittänyt.
Hankin Pipsalle kaveriksi persialaisen pennun, jotta se olisi yhtä rauhallinen kuin Pipsaki, mutta sepä olikin toista maata. Pentu tuli meille ja olin laittanut sille ruokapainkan ja hiekat isoon makuuhuoneeseen, ovi kiinni ettei se pääse heti Pipsan luo vaan voi ensin totutella. Kun toin pennun kopassa huoneeseen, toinen kissoista sähisi, en ole varma kumpi. Pipsa loukkaantui kun haistoi uuden kissan ja sulkeutui olohuoneen nurkkaan nyhjöttämään. Ei syönyt, kiukutteli eikä tullu enää syliin.
Päästin pennun muutaman päivän jälkeen makuuhuoneesta. Kissat tähtäilivät toisiaan kynsillä ja joskus vähän sohivatkin, mutta aluksi ei sen kummempaa. Kun pentu kasvoi isommaksi, alkoi lähteä karvatuppojakin sohimisessa ja olin vähän huolissani, jouduin komentamaan niitä kun nahistelivat. Pipsa äkästeli pennulle varsinkin kun se oli Pipsan lempipaikoilla kuten ikkunalaudalla tai minun sylissä.
Nyt paikat on selvitetty, missä kukakin saa olla. Ja kun Pipsa leikkautettiin, se alkoi taas leikkimään ja pennun kanssa ei ole kummempia ongelmia. Ne näyttävät leikkivän yhdessä ja jahtailevat vuorotellen toisiaan :).
Aluksi tuntui että olisin tehnyt väärän valinnan kun hankin pennun, mutta nyt kun tilanne on rauhoittunut, olen tyytyväinen vaikkeivät kissat nukukkaan kylki kyljessä tai pese toisiaan. Pennusta on selvästi seuraa Pipsalle, kun se seurailee pikkuisen touhuja. Pipsa on myös jättänyt minun varpaani rauhaan kun sillä oli tapana kutitella niitä yöllä (tosin pentu hoitaa nyt sitä hommaa!)
Uskon että tytöt ystävystyvät paremmin kun pentukin on leikattu. Aika näyttää. Pentu on ollut meillä jo yli puoli vuotta ja vasta nyt alkaa näyttää hyvältä, ei kannata luovuttaa :). Ne ovat joskus peräti yhtäaikaa minulla sylissä ihan sulassa sovussa :).
Aluksi laitoin Pipsan ruuat keittiön työtasolle, jottei pentu pääse isoihin muroihin käsiksi ja tukehdu niihin, mutta nykyään meillä syödään vain pentumuroja :).
Olen matkustanut vain Pipsan kanssa linja-autossa, koska kahta koppaa olisi ollut hankala kuljettaa kimpsujen ja kampsujen lisänä. Samaan koppaanhan noita ei voi laittaa ja muutenkin pitäisi olla tosi iso koppa sellaiseen ja se on sitten taas hankala.
Tämä on vain meidän pesueen tarina, ja olen kyllä kuullut huomattavasti onnellisempiakin kertomuksia. Mutta näin meillä.
Kiitos vastauksestasi, antoi luottamusta siihen, että tosiaankin voisi olla hyvä ottaa toinen katti.
Se oli myös positiivista, että sinulla on kaksi tyttökissaa. Monet sanovat, että kaksi naarasta eivät tule toimeen keskenään, mutta näyttäähän tuo onnistuvan. Mun kissa on aika pieni ja siro, joten tuntuu jotenkin hassulta, jos ottaisi kollin ja se kasvaisi sit sellaseks metrin mittaseks.
Minun kissa tosin on kaikkea muuta kuin rauhallinen ja ujo. Se on tottunut sopeutumaan ihan kaikkeen. Toisten kissojen kanssa se ei kyllä ole ollut. Meilla kotona maalla tänä kesänä edesmennyt vanha kolli ajoi aina kissani puuhun. Mutta luulen, että avoimena persoonana se ottaisi uuden pennun kaverikseen aika pian.
Niin se varmasti on järkevintä, että molemmat syö penturuokaa. Voihan sille isommalle välillä antaa jotain raskaampaa. Tärkeintä, että pentu saa oikeanlaista ravintoa ja kehityy ja kasvaa normaalisti.
Sitä juuri ajattelinkin, että hieman hankala kahden boksin kanssa reissata. Pitää sitten reissata kaverin kanssa, sillä haluan totuttaa myös uuden kisun matkustamaan ja tutustuttaa maaseudun kotiin ja meidän koiraan.
Tuttu tunne tuo kissa kiinni varpaissa. Ei se ihan pentu niin haittaa, mutta kaksi vuotiaan hampaat jo alkaa tuntumaan. Hyvä jos se sillä loppuu, että pienempi hoitaa homman. :)
Mulle on hieman hämärän peitossa, miten leikkaaminen vaikuttaa naaras kissaan? Mun kissa on kyllä leikattu, mut en ole huomannut mitään erikoista muutosta.
Laittakaa lisää vaan omia kokemuksia ja vinkkejä, mitä kannattaa ottaa huomioon.
Meillä oli noin 3 vuoden ikäinen narttu, kun otimme 3 kk:n ikäisen pennun. Noin viikon ajan meni totuttelussa, vanha rouva ei voinut sietää pentua ja sähisi sille minkä kerkesi. Kuitenkin hyvin pian alkoi näkyä merkkejä äidillisestä huolenpidosta. Jos pentu maukui jossain, narttu juoksi vauhdilla katsomaan, oliko kaikki kunnossa. Eikä aikaakan, kun tuo leikattu narttu alkoi imettää pentua. Ja maitoakin tuli. Mussutus vaan kuului päivät pitkät. Nyt tästä on kulunut vajaa vuosi, ja kissat ovat parasta pataa keskenään. Silloin tällöin pienempi käy edelleen nartun tisseillä. Asetelma on edelleen se, että narttu on ylisuojelevainen pientä kohtaan.
Päädyttiin sittenkin ottamaan hylätty noin puolivuotias poika. Sillä meni sopeutumiseen ehkä noin 15 min. Nyt kun heräsin, niin lankakerä oli pitkin lattiaa, paperinkeräysasitiasta on kannettu papereita ja semmosta. Se on ihan samanlainen kun se vanhempi.
Se on hyvin läheisyydenkaipuinen ja alkaa naukua kun menee vaikka vessaan. Onkohan sillä kammo yksin olosta. No, pitää sitten hakea se vanhempi seuraksi.
Sitä vähän arvelinikin, että vanhempi saattaisi ottaa pennun ikäänkuin omakseen, ja mikäs sen parempi. Nyt olen ihan turvallisilla mielin, kun ne ovat niin samanlaiset, että niistä tulee varmasti tosi hyvät kaverukset.
Kiitos kaikille!
Voi, kateeksi käy, nyt sulla on se pikku rääpäle siellä. Ne on niin vähän aikaa pentuja, tosin onhan ne isonakin ihania.
wwwwwwwwwww