Minulla ovlielä tallella äiti-vainaani runovihkoja. Saanen tässä yhteydessä julkituoda yhden, hänen kirjoittamansa runon.
"Kuutamo iltana!
Muistat kai sä illan sen kauniin kuutamon,
jolloin lehtotiellä kahden kuljimme.
Sun rakkautes mulle sä vannoit kalliimman
ja lempiä sä mua lupasit ainiaan.
Sinulle ainoalle sykkii mun sydämein
sinua poika mäyksin kaipailen.
Sun rakkautes mulle on lempi unelmain
öin päivin sinua kuiskaan ja myöhään nukkuissaan.
6.10.1918
sateinen päivä"
"Kuutamo iltana!
Muistat kai sä illan sen kauniin kuutamon,
jolloin lehtotiellä kahden kuljimme.
Sun rakkautes mulle sä vannoit kalliimman
ja lempiä sä mua lupasit ainiaan.
Sinulle ainoalle sykkii mun sydämein
sinua poika mäyksin kaipailen.
Sun rakkautes mulle on lempi unelmain
öin päivin sinua kuiskaan ja myöhään nukkuissaan.
6.10.1918
sateinen päivä"
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi miten herkän, rakkauden kyllästämän runon on äitisi kirjoittanut.
Toivottavasti pojan lupaukset lemmestä kestivät ainiaan.
Arvailla vain voi mitä äitisi mielessä on pyörinyt tuona sateisena päivänä.
Ehkäpä näitä runoja löytyy enemmänkin....
Vuosi 1918
Suomi vasta itsenäistynyt, sisällissota päättynyt ja maa surun ja epävarmuuden jaloissa. Katkeruus jakoi kansaa, uhreja laskettiin ja vankileirejä kauhisteltiin.
Saksalainen Friedrich Karl valittiin Suomen kuninkaaksi.
Olihan se aikaa, mutta nyt se on historiaa.
PS. Naapurini on sotahistorijoitsija ja on innostunut kyselemään mielipiteitäni Suomen historiasta, varsinkin sodista, ja olen joutunut opiskelemaan kovasti.
Hiljattain hän kyseli tietoja Häyhästä, minulle aivan outo nimi, mutta löysin tiedot ja opin paljon uutta ja mielenkiintoista tästä sankarista. .
On ollut heidäkin ainutkertainen elämänsä pahaan kohtaan historiassamme sattunut.
Minun äitini ja isäni niin ihanteellisesti suunniteltu elämä ja kaikki tulevaisuudennäkymät lyötiin murskaksi 30.11.1939 sodan syttyessä, kun heidän komeat poikansa joutuivat rintamalle, ensin vanhempi ja sitten toiseksi vanhin.
Olin sodan syytyessäi 2-vuotias, en olisi voinut auttaa siinä.
Meille tuli asumaan karjalaisia siirtolaisia perhe, jonka kanssa ystävystyimme. Isä oli majoittamassa heitä koululla.
Äidillä oli työtä suunnattoman paljon, nääkileipää leivottiin ja lähetettiin paketeissa "sinne jonnekin", 5-vuotiaana olen jo kirjoittanut kirjeen vanhimmalle veljelleni paketin mukaan.
Kanasanhuoltoon luovutettiin viljaa ja eläimiä. Kotona paloi suhiseva kirkas lamppu, petromaksi. Sen valossa luin kirjaa. Äiti sanoi: "Tyttö ei kuule, kun puhun sille!" Olin eläytynyt kirjaan.
Äiti näytti usein itkeneen.
Sota on ollt kamalin asia elämässäni.
heet, en muista oikolukea. - Synttäreillä olin tänään, joten ajatukset hiukan vielä sielläkin.
sillä oli niin ahdasta kun otimme kokonaisen perheen asumaan kanssamme samaan tilaan. Silti siinäkin ahtaudessa ystävystyimme, leikimme paljon mm. seinäpallosarjoja.
Äidin työmäärä oli niin valtava, että hänen ylösnousunsa oli jo klo 4 leipomuksen alustaminen...sitten kaikki se muu koko päivän.
Siksi on tuntunut niin pahalta, kun pohjalaisia on yleistäen haukuttu, vaikka yritimme auttaa, me otimme siirtolaiset koteihimme. Äiti ja isä ja me kaikki lapsetkin teimme parhaamme.
tusvirheistä (Elämä on arpapeliä!) sillä kyllä asia silti siitä selviää.
Äitini oli 16-vuotias kirjoittaessaan. Ensirakkauden huumaa ja tuskaa!.
Tuo vaatii jo serenaadin!
http://www.youtube.com/watch?v=7sXV6rVTIqs
Tämä minun ensi runoni syntyi joskus -44-45 luvulla
Miksi onni se onkaan luotu
tähän sotaisaan maailmaan
sitä kaikille ei ole suotu
ees pisaran vertaakaan
Miksi toiset ne onnea saavat
ihan kauhalla hämmentää
vaikka toisilla katkerat haavat
ne ikänsä pakottaa.
Miks kohtalo onkaan julma
usealle lapselle
tämä ajatua on suuri pulma
josta päästä ei selville.
Onhan siinä pari säkeistöä lisääkin, mutta niin lapsellisia että en rohkene niitä tähän laittaa .
Sodan tuomia muistokuvia.
Kun nyt muutimme , sattui tuo vanha muitokirja käsiini , ja naurahtaen lisäsin sen mukaani.
Hei, Fiuliin, siitäkin jo näkee sinun lahjakksuutesi. Joskus luin jonkin luonnonkuvauksesi, jonka tunnelman koin. Kirjoitat hyvin.