Nuori kielemme

Kun kuuntelee nuorison puhetta huomaa kuinka sanavarasto on yksinkertaistunut.
Niinku sana on yleisin, onko se sitten laatusana, sitäpä mietin useinkin.
On kielen köyhtymistä muutoinkin nuo "välisanat" joilla ajatusta jatketaan, vaikka niillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Vierailla kielillä alkaa olla yhä suurempi osuus. Eihän suomenkielistä kauppaakaan, eli yritysnimeä löydä enää kuin suurennuslasilla.
On Konditoria, on Super ja hyper, on Cafe... eli kai se maailmankieli valtaa pian koko oman kielen tilan. Nyt vielä, kun vanhemmat ikäluokat taitavat omankin kielen, on toivoa suomenkielen säilymisestä, sanonko kuitenkin, toistaiseksi.

Murteet ovat ja olisivat kielen rikkaus, mutta nehän ensiksi katoavat.
Nuoriso sanoo olevan junttimaista puhua murteella.

Nuorison mielipiteen murreasioissa voi jotenkin ymmärtääkin, mutta paljon on musiikin ja engl.tietokonealan termejä tänä päivänä, mikä särähtää korvaan kauniissa kielessämme. Lyhenteet ja nopeus saa vielä kielikorvani hämmentymään, kunnes puhuvat taas normaalisti.

Poikanikin leikillään sanoo minua bittimummoksi:D Hölmöä,...

"Sivistyksemme" lyhytaikaisuus tulee ilmi mm. kielen runtelemisessa. Matkimme muita kieliä ja käytämme muualta lainattuja sanoja, vaikka omiakin olisi, mainonta on englanniksi, toiminimet muutetaan niin oudoiksi, että millään kielellä ei enää tunnisteta, mitä toimialaa outo nimi edustaa. jne. Häpeääkö bisnes- Suomi itseään vai mistä se kertoo.

Suututtaa, kun kielioppi ei ole enää edes ylioppilaiden hallussa, vaan ihan yleisesti tehdään kielioppivirheitä ja sanotaan vain, että puhekieli ja kirjakieli ovat eri asioita.
Kun kuuntelee murteita voi havaita, että niissä ei ole kieliopillisia eroavaisuuksia. Äänteet ja puheen sointi ovat tietysti omintakeiset, mutta kieliopin säännöt pelaavat.

Suomen kieli on kuitenkin elänyt kymmeniä sukupolvia ja säilynyt kauniina, vaikka sitä ei ole käytetty kouluopetuksessa kuin 150 vuotta. Aleksis Kivikin kävi koulunsa ruotsiksi.

Suomen kieli on kuitenkin niin sitkeä, että nykypäivän vouhotukset eivät sitä nitistä.

Mikä nuori kielemme?

Suomalais-ugrilaisien kielien kantakieli on 6 000 vuotta vanha.
Saamekin on sukulaiskielemme.
Tuskinpa 1 000 vuoden kuluttua puhutaan suomea, saati viroa.
Niin surullista kuin se onkin.
Englanti valtaa alaa, kuin jokin sieni.

http://www.ugri.net/002/htm/index.htm

Palstallamme on asiantuntijoita, joilla on tietoa kieli- ja kielenhuoltoasioista. Itselle joilla ei sellaista ole, tuli vain mieleen tässä yhteydessä vanhat suomifilmit josta 40-luvulta. Aika huvittavalta se silloinen puhekieli kuulostaa nyt.

Kun koko ajan melkein kaikki muuttuu, miks ei kielikin. Taitaa tuokin olla luonnonlaki. Omana elinaikana tuon muutoksen huomaa, nuoret ovat muutoksessa edelläkävijöinä. Edellä noista piirteistä toiset jo kirjoittivatkin.

Pakko on kielenkin sopeutua elinympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Paljon kieleen on vaikuttaneet esimerkiksi ihmisten liikkumisen ja kielitaidon lisääntyminen ja tietotekniikka.
Meillä toki tehdään työtä ja valistusta kielenhuollon saralla, parempi nyt kuin liian myöhään. Viidenkymmenen vuoden kuluttua silloin seitsemänkymppiset vertaavat kieltä tänään puhuttuun ja päivittelevät.

Kielihän on vain ajattelun ja ilmaisun väline. Se olisi siten verrattavissa työvälineeseen, sellaiseen kuin saha, kirves, kynä tai sakset.

Joku voi pitää sahaa, kirvestä, kynää tai sakseja kauniina ja voi jopa rakastaa niitä aivan kuin kieltäkin.

Yhdentekevää se on, mitä kieltä täällä puhutaan, Tällä nyt sattuu olemaan suomen kieli valta-asemassa. Jos ei olisi ollut 1800-luvun puolivälin suomalaisuusliikkeitäsiitä, voisi suomen kieli täällä olla nykyään varsin heikoissa kantimissa.

Meille on melkoisesti haittaa ja kuluja siitä, että käytämme näinkin vähän puhuttua kieltä. Ruotsin tai venäjän kieli avaisi meille suuremman maailman. Kumpikin on pohjoisen kansan kieli ja kumpikin niistä sopii hyvin pohjoisten luonnonolosuhteiden ja pohjoisen ympäröivän maailman kuvaamisen.

Ruosalaisten puolue on vaatimuksillaan vienyt ruotsinkielisen vähemmistön suomessa kestämättömään asemaan. Heidän on mahdoton asua suomessa kun heitä hävettää itseäänkin ja kun saavat vihamielistä suhtautumista kuvitelltuin etuuksien olemassaolosta ja suomemkielitaidottomana eivät voi hakea edes työpaikkaa. Näin on ummikkorannikkopaikkakunnilla asiat kuulemma.

Ruohtiin män taas että pamahti. On ne sitten vetovoimasii sielläkii,

Net on syönnä liikaa siilakkata, männeet vähän sekaisin dioksiitistäs kuulemma.

turha poliitikkojen asiaa ajava puolue. Paremmat olot ruotsinkielisillä olisi Suomessa ilman sitä puoluetta.

Sodan jälkeen alkoi meillä väestön maassamuuton liike. Sen ensimmäisenä aaltona oli rajan taakse jääneiltä alueilta muuanne Suomeen asettunut ja osin liki pakollakin sijoitettu siirtoväki, evakot. Sen seurauksena, mitä on lunnehdittu myös ansioksi, sen seurauksena monille läntisemmän Suomen paikkakunnille ilmaantua tupsahti vahva karjalaisvaikutus ja sitä vaikutusta on tosiaan pidetty myös paikkakunnille uutta virikettä antaneena prosessina. Paljolti karjalainen kansa säilytti oman murteensa osaamisen ja se ilmenee myös sukupolvia myöhemmin, kun karjalaiset kokoontuvat omiin tilaisuuksiinsa.

Uskallan ennakoida, että itäsuomalainen "mie-sie"-murre tulee säilymään hamaan tulevaisuuteen saakka. Tosin muuan professori arvioi tapahtumien menevän kielen osalta toiseen suuntaan. Hän ennusti, että hämäläisjuurinen kielenkäyttö tulee yleistymään ja vähentämään muitten murteitten jalansijaa.

Tuo professorin näkemys taisi nojautua siihen, että meidän mediamme ja erityisesti Yleisradio on länsisuomalaisten hallussa, kun Pasila ja Tohloppi ovat tv-kanavien sijaintipaikkoinakin. Väestö on ollut liikkeellä uudestaan tuon sodan jälkeisen aikakauden jälkeen yleisenä muuttoliikkeenä, kun maaltamuutto voimistui noin puoli vuosisataa sitten, siitä alkaen. Ruotsikin on saanut osansa siitä väestöllisestä liikkuvuudesta. Ja vaikuttaahan se muuttoliike myös kieleen. Mm. pääkaupunkiseudusta on muodostunut varsinainen kaiken suomalaisen kansan sulatusuuni. Silti Helsingin seudullakin ihmiset ovat toisaalta myös säilyttäneet omia kulttuurisia juuriaan ja myös omaa murretaustaansa. Karjala-talo sijaitsee sekin Helsingin Käpylässä. Helsingin seutu on muodostunut myös merkittäväksi saamelaisväestön keskittymäksi.