Suunnittelen ottavasi koiran pelastetaan koirat ry:n avulla Romaniasta.

Suosittelen sinunkin lukemaan tämän jutun http://ylojarvenuutiset.fi/2013/07/31/rescue-yhdistysten-toimintaa-ei-pida-sekoittaa-laittomaan-pentutehtailuun/ sekä muutenkin tutustumaan yhdistysten tuonteihin ja terveysasioihin joita koirille tehdään.... Saatat huomata olevasi aika väärässä.

Tiesitkö sen että yhdistysten tuomat koirat ilmoitetaan Suomen Eviralle ja lähtömaassa niistä tehdään virkaeläinlääkärin tarkastus joka allekirjoittaa koirasta terveyspaperit jotka menee myös Suomen Eviraan? Jos ne tappavia tauteja toisivat niin eiköhän se jo tiedossa olisi kun koirat ovat viranomaisrekistereissä.

Yhdistysten tuomia koiria ei pidä sekottaa laittomasti maahantuotujen pentutehtailijoiden koiriin tai muihin trokattuihin eläimiin.

Koditon ja kodinvaihtaja ei ole sama asia. Kodittoma ei suomessa montaa ole.

Laita lehteen ilmoitus niin kyllä koiria alkaa löytyyn: Moni haluaa luopua koirastaan mutta eivät halua viedä piikille. Kannttaa ottaa koran ensin sillä periaatteella että jos ei sopeudu niin voi palauttaa. Luonneviat yms tulee esiin vasta ajan kanssa. Tiedä kaksi tapausta jossa koira ei sopeutunut,toisessa iso koira murisi kaikille paitsi uudelle omstajalle. Se sitten juduttiin viemään lopetettavaksi ja uusi omistaja maksoi tietenkin lopetuksen. Toista ei voinut jättää yksin eikä viedä hoitoon. ottakaa koira pentunua niin on hyvä opettaa omille tavoille ja sopeutuu perheeseen hyvin.

germane kirjoitti:

Laita lehteen ilmoitus niin kyllä koiria alkaa löytyyn: Moni haluaa luopua koirastaan mutta eivät halua viedä piikille. Kannttaa ottaa koran ensin sillä periaatteella että jos ei sopeudu niin voi palauttaa. Luonneviat yms tulee esiin vasta ajan kanssa. Tiedä kaksi tapausta jossa koira ei sopeutunut,toisessa iso koira murisi kaikille paitsi uudelle omstajalle. Se sitten juduttiin viemään lopetettavaksi ja uusi omistaja maksoi tietenkin lopetuksen. Toista ei voinut jättää yksin eikä viedä hoitoon. ottakaa koira pentunua niin on hyvä opettaa omille tavoille ja sopeutuu perheeseen hyvin.

Lue lisää

Kannattaa tällaisissa tapauksissa täytellä tällainen:

https://sites.google.com/site/prokoirat/artikkelit/koiran-tiedot

en suosittele minäkään kyseistä yhdistystä. oma koirani on tullut pelastetaan koirat yhdistyksen kautta, luvataan auttaa ja neuvoa koko koiran elinikä. ensimmäisten ongelmien ilmettyä vika olikin minussa, eikä kukaan enää vastannut avunpyyntöihini. vastaavat ja ovat yhteydessä niin kauan kuin koiran kanssa menee hyvin, jos tulee ongelmia, pesevät heti kätensä ja syyttävät omistajaa.

Hyvä pointti sinänsä, mutta kyllä ne taustat joskus on tiedossa ja onhan noita rescueita kotihoidossakin aina jonkun verran odottamassa uutta kotia, suomessakin. Hätäillä ei kannata, vaan yrittää tietysti selvittää mahdollisimman paljon koirasta, esim. juuri onko lapset voineet sitä ulkoiluttaa tmv.

Tätäkin voi käyttää myös hyödyksi, soveltuvilta osin:
https://sites.google.com/site/prokoirat/artikkelit/koiran-tiedot

Itse otin rescue-koiran yksityisen ihmisen kautta, hän oli ottanut tehtäväkseen tuoda suomeen jokusia helppoja tapauksia, tarjontaa oli paljon.
Koirat eivät olleet isolla tarhalla, vaan järjestön toiminta oli hajautettua, oma koirani oli perheessä odottamassa uutta kotia.

Voin antaa yhteystiedot, jos tällainen kiinnostaa.

Ehei se silti onnistu, kyllä niitäkin jo näkyy kodinvaihtajissa, kun ei ottaja halunnutkaan/kyllästyi alkuunsa.

Itselleni kävi niin että otettiin pitkän harkinnan jälkeen ulkomailta tuotu koira joka oli Suomessa kotihoidossa. Koiraa haettaessa puhuttiin kauniisti että jos ongelmia syntyy,otetaan koira tottakai takaisin. Entuudestaan meillä oli 2 pientä koiraa ja kissa,ja ajattelimme ottaa pienen koiran kaveriksi. Toinen koiristamme oli jo 12 vuotias ja ajattelimme että 3 vuotias nuorempi koira saisi uudesta tulokkaasta kaverin kun aika jättää vanhemman koiramme. Ensimmäiset pari viikkoa menivät opetellessa tekemään tarpeita ulos. Parhaimmillaan koira teki sisään 5 pissat,mutta olimme valmistautuneet tähän kun pienimmän koiramme kanssa meni vuosi ennenkuin sisäsiisteys löytyi. Pientä ärinää oli kun koirat ruokailivat mutta se hoitui kun itse seisoi vieressä. Tilanne paheni kun koirassa ilmeni sellainen piirre että se alkoi omia omistajan itselleen. Koira hyökkäsi täysin yllättäen sängystä pienimmän koiramme kimppuun tämän pyrkiessä sänkyyn myös,kun katselin telkkaria kyljelläni maaten. Koira alkoi myöskin murista ja näytellä hampaita kun jompikumpi koiristamme kulki sen ohi. Itselläni on ehdoton nollatoleranssi koiran akressiivisuuteen. Yritimme myöskin pitää koiria eri huoneissa öisin,mutta se oli melkoisen mahdotonta kun alkoi kauhea oven raapiminen. Myöskin koirien keskenään jättäminen oli tuskallista kun koko ajan mietti mitä voisi tapahtua. Katsoimme että koirasta luopuminen olisi paras ratkaisu varsinki kun koira oli ollu meillä ainoastaan kolmisen viikkoa ja se sopisi selvästi sellaiseen paikkaan missä ei olisi muita koiria tai sitten olisi isompi koira jota se ei voisi pomottaa. Kirjoitan tämän siksi että meille tämä kokeilu tuli maksamaan 460 euroa. (sanallakaan ei mainittu ettei rahoja saisi takaisin,tai edes osaa niistä jos koiran joutuisi palauttamaan). Syyt olivat, olimme päästäneet koiran sänkyyn,jota ei olisi saanut tehdä. Ja olimme luovuttaneet liian helpolla. Kirjoitanki tämän sen vuoksi että kenellekkään muulle ei kävisi näin kuin meille kävi. Ainoa kiitos tulee siitä että koira otettiin nopeasti takaisin. Sen jälkeen meidän puheluihin tai viesteihin ei vastattu vasta kuin sen jälkeen,kun uhkasimme kuluttaja-asiamiehellä. Itselläni on kokemusta koirista ja kissoista yli 40 vuotta. Tarinan opetus harkitse,harkitse ja vielä kerran harkitse.

Mulla ollut rescue PK:n kautta, ja vaikka ongelmia oli välillä, niin koirasta tuli maailman paras koira meille. Nyt oli uusi hankinnassa ja ilman muuta aikuinen rescue. Mutta kyllä jokaisen aikuisen ihmisen joka koiraa hankkii, taytyy ymmärtää, oli se sitten suomesta tai mistä vaan, että koira on eläin, ja yksilö, ei se mikään pehmolelu ole joka taipuu heti sellaiseksi kuin sen haluan. Ja vaikka itsestään suuria luulisi, ei kaikista ole koiran pitäjäksi.

Olen 2 vuotta odottanut sopivaa koiraa mieleisestäni yhdistelmästä. Tutkimattomia kahden tonnin arpalippuja en osta.

Tosin alkaa vaikuttaa siltä, että arpalippu on pakko ostaa. Järjellisesti kasvatettuja koiria ei riitä halukkaille. Kysymys kuuluukin - ostaako fiksu ihminen 400 euron arpalipun vai 2000 euron arpalipun? Kummassa tapauksessa jää enemmän rahaa käteen, jos "jättipotti" eli eläinlääkärin kanta-asiakkuus osuu kohdalle??