Miten deittailijasta saisi puolison?

Miesystäväni on harrastanut salaa vuosia tätä uutta alaa.
Miten ihmiset voi kuvitella että mikään suhde kasvaa tai edes
toimisi jos" päätä" tarjotaan muualle vuosia.
En ole katkera mutta kuitenkin...
25266
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 25

Vanhimmat

Sama toimii naistenkin suhteen. Samat naamat olleet jo vuosia seuraa etsimässä.
Erityisesti pienpaikkakunnilla kuten Hyvinkää, Sipoo jo vuosia samat naiset etsineet seuraa.
Lisäksi tiedän että ovat tavanneet miehiä koko ajan, mutta eivät ne edes halua vakinaista suhdetta, vaan käyttävät palvelimia irto-, ja satunnaissuhteiden "vähemmän huomiotaherättävänä" valineenä.

Jos etsisi suoraan panoseuraa olisi se ainakin naiselle leimaavampaa kuin olla etsimässä kumppania.
Kaikille deiteille todetaan vain että eipä tämä nyt ole se juttu, ja odotellaan lisää uusia kumppaneita sänkypuuhiin.

Äänestä
  • Minun tapauksessa asuimme saman katon alla silloin. Nyt eri osoitteissa.
    Ystävyys on ajoittain parantunut mutta hän jatkaa sitä. (Riippuvuus suhde)
    Meillä on yhteinen lapsi joka on minulle se "rakkauden hedelmä"

    Jos jotain mielenkiintoista tapahtuu "linjoilla" olen ilmaa, toisinaan kelpaan
    käymään hänen luona. Minulla olisi ollut monta ottajaa vuosien varrella mutta
    en pysty rakastumaan muihin jostain syystä. Sydämen lanka on kiinni.

    Mikä siis neuvoksi tilanteeseen? Olen nyt poistanut hänen kuvansa näkyvistä.

    Äänestä

Tapasin oman ex miesystäväni netissä. Myöhemmin sain todeta, ettei koira karvoistaan pääse. Hän luuli etten hoksannut, sillä vaihtoi aina sivua huomatessaan minun olevan näköetäisyydellä. No, mitä sitä väkisin yrittää yhteiseloa jos huomaa toisen ajatusten olevan mieluummin toisaalla.

Äänestä

Anna kenkää moiselle deittailijalle. Mitä tuota rahaa mukanaan. Saapahan sitten jatkaa harrastustaan ilhan päivänvalossa.

Äänestä

et ole tainnut olla kovin aktiivinen suhteessa itsekään jos toinen keräilee tuttavuuksia vuosia huomaamattasi.

Omalle naiiviudelle ei kannata olla katkera, mutta sille pitää tehdä jotakin ennen kuin lähdet yrittämään uudestaan. Tuota "suhdetta" ei kannata kuitenkaan jatkaa päivääkään.

Äänestä
  • Elämän tilanteeni oli vaikea silloin joten en nähnyt tilannetta mikä vallitsi.
    Ulkopuolelta tuli kovia paineita joka ei johtunut meistä kahdesta.

    Naiviuteen voisin todeta vain että uskoin ja luotin häneen ja kunnioitin myös.
    En nimittäin tiennyt enkä ymmärtänyt tilannetta silloin. Vasta nyt on silmäni auvenneet kun on aikaa tarkastella edellistä elämää suurennuslasin alla.

    Toivoin aina parempaa ja kuvittelin hänen olleen rehellinen minulle.
    Puhdistin pöydän omalta osaltani mutta toinen ei tehnyt sitä vaikka luulin myös
    niin tapahtuvan. Kiitos kaikesta palautteesta, olette oikeassa.
    Minulle opetettiin lapsesta asti että rehellisyys maan perii.
    Ei voi olettaa että kaikille sama oppi kotona annetaan. En ole koskaan kokenut että minulla olisi ollut hävettävää. Päin vastoin, häpeä on suurin taakka jota voimme kantaa sisällämme. Anteeksipyyntö ja anteeksianto on parasta lääkettä sielulle jotta oman sielun paraneminen voi alkaa...

    Äänestä

  • Vika on kyllä siinä osapuolessa, joka nettituttuja hamuaa, vaikka on suhteessa. Panisi tämä nettideittailija pelin poikki jompaan kumpaan suuntaan, eikä pitäisi toista, siis tätä siipirikkoa, löysässä hirressä. Ei suhde ihan tyhjä ole, kun on yhteinen lapsikin, mutta lopettaa sen voi lapsesta huolimatta. Ehkä nainen tässä tapauksessa on jo ottanut askeleen siihen suuntaan. En menisi häntä näiden kirjoituksien perusteella luonnehtimaan epäaktiivkseksi tai naiiviksi.

    Äänestä

  • Deittailematon kirjoitti:

    Vika on kyllä siinä osapuolessa, joka nettituttuja hamuaa, vaikka on suhteessa. Panisi tämä nettideittailija pelin poikki jompaan kumpaan suuntaan, eikä pitäisi toista, siis tätä siipirikkoa, löysässä hirressä. Ei suhde ihan tyhjä ole, kun on yhteinen lapsikin, mutta lopettaa sen voi lapsesta huolimatta. Ehkä nainen tässä tapauksessa on jo ottanut askeleen siihen suuntaan. En menisi häntä näiden kirjoituksien perusteella luonnehtimaan epäaktiivkseksi tai naiiviksi.

    Erityis kiitos viimeisestä lauseesta "deittailematon"
    Tiedä vaikka.. vastaajana olisi ollut: "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa!!!

    PELASTIT PÄIVÄNI!!!

    Äänestä

Miksi sun tarvii saada puoliso? Pidä miesystävä ystiksenä ja hanki sinäkin ystäviä lisää.
Miksi pitää kahlita vielä tässä iässä?

Äänestä
  • Ystävät voi olla naispuolisia sekä miespuolisia mutta heitä on vain tuskin kourallinen. "Kavereita taas voi olla enemmänkin. Esim. näillä sivustoilla.
    Heitä ei tunne todellisuudessa kun näin virtuaalisesti. Eleettömästi, ilmeettömästi,
    äänettömästi. Ei ole kosketuspintaa..

    Puolisolla voi tarkoitta jotain syvempää jota voi lähestyä ja koskettaa.
    En näe sitä kahleena vaan mahdollisuutena selvitä elämän myrskyistä ja
    iloita kokemusten kautta vaikka pienistäkin asioista. Ei se tarkoita ympäriinsä
    liehumista tai etelän matkojakaan. Harrastuksia yhdessä tekemisen kautta,
    pientäkin läsnäoloa vaikka mattolaiturilla.Tässä iässä nimenomaan nämä
    asiat ovat entistäkin tärkeämpiä suklaahippuja elämän pikkuleivässä.

    Se on myös turvallisuuden tunnetta jota jokainen tarvitsemme tässä elämässä.
    En tarkoita läheisriippuvuutta.

    Äänestä

Sydämessäsi hän on puolisosi. Minkä ikäinen lapsi on? Ilman lasta kehottaisin todellakin poistamaan kuvan ja saneeraamaan tyypin totaalisesti ulos elämästäsi, tällaista ihmissuhteiden feng shuita. Ketään ei voi tulla tilalle, jos yksi tyyppi ei ensin ole ulkona kokonaan.
Olet varmasti hieno ihminen, "siipirikko", ansaitset vielä parempaa.

Äänestä
  • Puolisona koenkin hänet vaikka hän ei sitä ymmärtäisikään. En osaa käyttää nimitystä EX- mies vaan omalla kutsuma nimellä. En pysty vihaamaan ja luulen
    että se on molemminpuoleista.. en tiedä enää... Lapsi on jo nuoruus iässä ja
    aikuisuuden kynnyksellä. Ei lennä vielä pesästä. Tuntuu niin irralliselta olo
    enkä tiedä omaa paikkaa enää.
    Elämässäni on suurten muutosten aika menossa.
    Kieltämättä, minulle on muutama ihminen sanonut saman "paremmasta" elämästä niiden kovien kokemuksien jälkeen jotka ovat varjostaneet mennyttä
    elämääni ja joka on myös vaikuttanut "silloiseen" perhe elämäämme
    negatiivisella tavalla. Olen toivonut että vihdoin olisi mahdollisuus onneen mikä
    jäi kokematta. Niin että meidän välissä ei olisi ollut ketään ulkopuolisia
    sotkemassa ja kuluttamassa energioita. Tuntuu kuin aikaa ei olisi enää
    tuhlattavaksi.

    Äänestä

No jaa. Kuka meistä on täydellinen? Mikä suhde on täydellinen? Jos toinen on "vajaa", kumman vajallisuus se on? Hänen joka ei yllä odotuksiin, vai hänen jonka odotukset ovat liian korkeat?

Toista ei voi muuttaa, tai jos pakottaa toista muutokseen, se kostautuu jossain vaiheessa. Voit vaan määritellä omat rajat suhteessa omiin tunteisiisi. Omaa suhtautumista voi myös muuttaa, voit valita katsotko asiaa siltä kantilta että mitä pahaa hän on tehnyt. Tai vaihtoehtoisesti että mitä pahaa hän ei ole tehnyt... olettaen ettei hän ole pettänyt fyysisesti.

Sun viestien pohjalta sanoisin, että teillä on kaikki edellytykset onnistua vielä. Kuitenkin teillä on jotain muitakin asioita selvittämättä, koska olet muuttanut? Eipä ole pakko vastata tuohon :) Parhaimmat vastaukset omiin ongelmiin saa täällä itseltään, kirjoitettuina asiat jotenkin kiteytyy, ja palloittelemalla näkee vähän toisella perspektiivillä...

Voimia, onnea ja rakkautta siipirikolle.

Äänestä
  • Tuo oli hyvä kannan otto tälle päivälle. Ymmärrän viestisi ja sen sisällön täysin.

    Onnea tässä tarvitaankin.. sitähän ei ole koskaan liikaa..

    Rakkautta ja Onnea myös sinulle! :D

    Äänestä

  • Parisuhteeseen aikovan olisi syytä ensin tutustua vastapuoleen ennenkun
    kiirehtii lyömään hynttyyt yhteen liittyy siihen lapsi tai ei. Ulkopuolisten paineiden alla tämä on mahdoton yhtälö. Hyvään parisuhteeseen kuuluu molemminpuo-
    leinen luottamus. Luottamus toimii jos on oikeaa rakkautta toista kohtaan.
    Silloin ei tarvitse hamuta "seuralaisia" nettipalstoilta salaa.
    Eri asia on jos kertoo toiselle osapuolelle harrastelusta ja esim. kertoo millä nimimerkillä esiintyy. Se on sitä luottamusta! Eli on avoin ja rehellinen
    Salailu ei ole sitä kuten asia tuli aiemmin ilmi.

    Tässä onkin haastetta ja esitänkin kysymyksen eron kokeneille miehille ja naisille!
    Millä lailla deittailu on vaikuttanut parisuhteeseenne (vieraiden ihmisten kanssa)?
    Kuuluuko nykyajan parisuhteisiin se että istutaan kumpikin koneella keskusteluhakuisesti ulkopuolisten kanssa ja ruokitaan sillä itseään jonka jälkeen voi muhinoida vaikka päivän
    päätteeksi sitä saman katon alla olevaa puolisoa. "kaikki hyvin kultaseni"
    periaatteella? Miten parisuhde voi kasvaa?

    Äänestä

  • särjetty sydän kirjoitti:

    Parisuhteeseen aikovan olisi syytä ensin tutustua vastapuoleen ennenkun
    kiirehtii lyömään hynttyyt yhteen liittyy siihen lapsi tai ei. Ulkopuolisten paineiden alla tämä on mahdoton yhtälö. Hyvään parisuhteeseen kuuluu molemminpuo-
    leinen luottamus. Luottamus toimii jos on oikeaa rakkautta toista kohtaan.
    Silloin ei tarvitse hamuta "seuralaisia" nettipalstoilta salaa.
    Eri asia on jos kertoo toiselle osapuolelle harrastelusta ja esim. kertoo millä nimimerkillä esiintyy. Se on sitä luottamusta! Eli on avoin ja rehellinen
    Salailu ei ole sitä kuten asia tuli aiemmin ilmi.

    Tässä onkin haastetta ja esitänkin kysymyksen eron kokeneille miehille ja naisille!
    Millä lailla deittailu on vaikuttanut parisuhteeseenne (vieraiden ihmisten kanssa)?
    Kuuluuko nykyajan parisuhteisiin se että istutaan kumpikin koneella keskusteluhakuisesti ulkopuolisten kanssa ja ruokitaan sillä itseään jonka jälkeen voi muhinoida vaikka päivän
    päätteeksi sitä saman katon alla olevaa puolisoa. "kaikki hyvin kultaseni"
    periaatteella? Miten parisuhde voi kasvaa?

    Särjetyn sydämen viesti poiki ainakin mulla heti lisäpointteja.

    Mikä on oikeaa rakkautta? Miten toiseen voi tutustua ennen suhdetta, kun ei aina itekään tiedä miten toimii uusissa tilanteessa?

    Mä luulen että tunteet ja niiden syvyys on se määräävä tekijä. Ja tietty oma napa. Toinen ei voi määritellä sua, millainen olet, mitä teet, mutta itse voit määritellä itseäsi. Voi miettiä missä oma raja kulkee, ja peilata ne tunteisiinsa, kestänkö nyt tätä vai onko tämä viimeinen pisara.

    Kun luin Siipirikon viestejä, tuli sellainen fiilis että heillä on syviä tunteita pelissä. Ja lisäksi lapsi. Miksi heittää sellaista pois, vaan siksi että toinen ei tee niin kuin minä? Onko mitenkään mahdollista löytää ymmärrystä tähän, tai ajatella että ei hän kuitenkaan ihan pahinta mahdollista tehnyt? Miten täydellinen suhteen tulee olla ennen kuin se on hyväksyttävä suhde?

    Tai voiko ajatella toista kokonaisuutena, onko tekijöitä jotka lieventää tällaista käyttätymistä? Esim. mun isäni on mahdoton flirttaiija, ja aivan ihana sellainen. Missä on uusi ihminen, siellä isäni on puhumassa jalat alta. Eikä sillä ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa, hän lirkuttelee lapsille ja akuisille, jopa kissoille ihan samalla tavalla. Tai noh... kyllä naiset taitaa saada erikoiskohtelun ;D Mutta hän tarvitsee ihmisten ihaliun, ja lisäksi, ilman tätä luonteenpiirrettä hän ei olisi se ihminen joka hän on, kaikkien ystävä. En tiedä mistä tämä pohjautuu, onko se jotain heikkoa itseluottamusta? Lapsuudessa opittua? Riippuvaisuutta? Joka tapauksessa, ilman tuota taitoa hän ei olisi saanut nykyistä vaimoa, olisi ihan outoa jos se sitten muuttuisikin kiroukseksi.

    Luottamusta pitää olla, olen samaa mieltä. Mutta siihen saattaa riittää myös se, että tietää toisen rakastavan sua, ja vain sua, ja palaavan sun luokse. Sekin on jonkinlaista luottamusta. Eikä se, että luotan siihen että aina teet niin kuin minä haluan. Mutta jokainen suhde vaatii tietty omat rajat ja niiden viilaukset. Näytä sä sun rajaa, niin mä näytän mun - tyyliin.

    Niin, pitäiskö mun vielä tähän lopuksi sanoa, että paraskin puhuja oon, eronnut nainen ;) Mutta toisaalta mun suhteet ei ole vielä (mun tietääkseni) loppunut ulkopuolisten suhteiden takia.

    Äänestä

  • UPDATE_10046689 kirjoitti:

    Särjetyn sydämen viesti poiki ainakin mulla heti lisäpointteja.

    Mikä on oikeaa rakkautta? Miten toiseen voi tutustua ennen suhdetta, kun ei aina itekään tiedä miten toimii uusissa tilanteessa?

    Mä luulen että tunteet ja niiden syvyys on se määräävä tekijä. Ja tietty oma napa. Toinen ei voi määritellä sua, millainen olet, mitä teet, mutta itse voit määritellä itseäsi. Voi miettiä missä oma raja kulkee, ja peilata ne tunteisiinsa, kestänkö nyt tätä vai onko tämä viimeinen pisara.

    Kun luin Siipirikon viestejä, tuli sellainen fiilis että heillä on syviä tunteita pelissä. Ja lisäksi lapsi. Miksi heittää sellaista pois, vaan siksi että toinen ei tee niin kuin minä? Onko mitenkään mahdollista löytää ymmärrystä tähän, tai ajatella että ei hän kuitenkaan ihan pahinta mahdollista tehnyt? Miten täydellinen suhteen tulee olla ennen kuin se on hyväksyttävä suhde?

    Tai voiko ajatella toista kokonaisuutena, onko tekijöitä jotka lieventää tällaista käyttätymistä? Esim. mun isäni on mahdoton flirttaiija, ja aivan ihana sellainen. Missä on uusi ihminen, siellä isäni on puhumassa jalat alta. Eikä sillä ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa, hän lirkuttelee lapsille ja akuisille, jopa kissoille ihan samalla tavalla. Tai noh... kyllä naiset taitaa saada erikoiskohtelun ;D Mutta hän tarvitsee ihmisten ihaliun, ja lisäksi, ilman tätä luonteenpiirrettä hän ei olisi se ihminen joka hän on, kaikkien ystävä. En tiedä mistä tämä pohjautuu, onko se jotain heikkoa itseluottamusta? Lapsuudessa opittua? Riippuvaisuutta? Joka tapauksessa, ilman tuota taitoa hän ei olisi saanut nykyistä vaimoa, olisi ihan outoa jos se sitten muuttuisikin kiroukseksi.

    Luottamusta pitää olla, olen samaa mieltä. Mutta siihen saattaa riittää myös se, että tietää toisen rakastavan sua, ja vain sua, ja palaavan sun luokse. Sekin on jonkinlaista luottamusta. Eikä se, että luotan siihen että aina teet niin kuin minä haluan. Mutta jokainen suhde vaatii tietty omat rajat ja niiden viilaukset. Näytä sä sun rajaa, niin mä näytän mun - tyyliin.

    Niin, pitäiskö mun vielä tähän lopuksi sanoa, että paraskin puhuja oon, eronnut nainen ;) Mutta toisaalta mun suhteet ei ole vielä (mun tietääkseni) loppunut ulkopuolisten suhteiden takia.

    Pitää vielä jatkaa sen verran tuosta parisuhteen kasvusta, että kriiseistä se kasvaa. Siitä kun toinen puoliso kasvaa ja siirtyy elämässä seuraavaan vaiheeseen, ja toinen on vielä vanhassa kiinni. Siitä syntyy kriisi, vaikka sellainen kuin siipirikolla. Joko toinen kasvaa myös, tai he löytävät yhteisen kompromissin. Mutta jos pääsevät tämän yli yhdessä, suhde on syventynyt uudelle tasolle.

    Ei se siitä kasva että sanelee toiselle mitä minä haluan. Eikä varsinkaan siitä että sen lopettaa.

    Äänestä

  • UPDATE_10046689 kirjoitti:

    Pitää vielä jatkaa sen verran tuosta parisuhteen kasvusta, että kriiseistä se kasvaa. Siitä kun toinen puoliso kasvaa ja siirtyy elämässä seuraavaan vaiheeseen, ja toinen on vielä vanhassa kiinni. Siitä syntyy kriisi, vaikka sellainen kuin siipirikolla. Joko toinen kasvaa myös, tai he löytävät yhteisen kompromissin. Mutta jos pääsevät tämän yli yhdessä, suhde on syventynyt uudelle tasolle.

    Ei se siitä kasva että sanelee toiselle mitä minä haluan. Eikä varsinkaan siitä että sen lopettaa.

    Mitäs sitten kun toinen on sokea ja toinen on kuuro...

    Äänestä

  • särjetty sydän kirjoitti:

    Parisuhteeseen aikovan olisi syytä ensin tutustua vastapuoleen ennenkun
    kiirehtii lyömään hynttyyt yhteen liittyy siihen lapsi tai ei. Ulkopuolisten paineiden alla tämä on mahdoton yhtälö. Hyvään parisuhteeseen kuuluu molemminpuo-
    leinen luottamus. Luottamus toimii jos on oikeaa rakkautta toista kohtaan.
    Silloin ei tarvitse hamuta "seuralaisia" nettipalstoilta salaa.
    Eri asia on jos kertoo toiselle osapuolelle harrastelusta ja esim. kertoo millä nimimerkillä esiintyy. Se on sitä luottamusta! Eli on avoin ja rehellinen
    Salailu ei ole sitä kuten asia tuli aiemmin ilmi.

    Tässä onkin haastetta ja esitänkin kysymyksen eron kokeneille miehille ja naisille!
    Millä lailla deittailu on vaikuttanut parisuhteeseenne (vieraiden ihmisten kanssa)?
    Kuuluuko nykyajan parisuhteisiin se että istutaan kumpikin koneella keskusteluhakuisesti ulkopuolisten kanssa ja ruokitaan sillä itseään jonka jälkeen voi muhinoida vaikka päivän
    päätteeksi sitä saman katon alla olevaa puolisoa. "kaikki hyvin kultaseni"
    periaatteella? Miten parisuhde voi kasvaa?

    "Parisuhteeseen aikovan olisi syytä ensin tutustua vastapuoleen ennenkun
    kiirehtii lyömään hynttyyt yhteen"
    Parisuhteeseen aikovan olisi syytä ensin tutustua myös itseensä ja miettiä, mitä parisuhde itseltä vaatii. Parisuhde ei toimi vain yhteen suuntaan, pitää myös antaa, jos haluaa saada.

    Äänestä

  • jhllugliv kirjoitti:

    "Parisuhteeseen aikovan olisi syytä ensin tutustua vastapuoleen ennenkun
    kiirehtii lyömään hynttyyt yhteen"
    Parisuhteeseen aikovan olisi syytä ensin tutustua myös itseensä ja miettiä, mitä parisuhde itseltä vaatii. Parisuhde ei toimi vain yhteen suuntaan, pitää myös antaa, jos haluaa saada.

    Anna, niin saat! (=Platon)

    Todellinen anteliaisuus tulevaisuutta kohtaan merkitsee kaiken antamista
    nykyhetkelle.
    Kun annamme siitä, mitä meillä on, olemme valmiit ottamaan vastaan,
    mitä todella tarvitsemme!

    Ihmiset eroavat toisistaan sen avulla, minkä paljastavat, ja muistuttavat toisiaan siitä, minkä kätkevät. (Paul Valery)
    On typerää toivoa, että filosofia näyttäisi meille totuuden parempana
    kuin kokemus ja meidän silmämme.

    Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
    (Tommy Tabermann) ....Tämän kun muistaisi...

    ..Ja... se on kasvun päivä, jolloin ensimmäisen kerran naurat itsellesi....!

    Äänestä

  • Siipirikko3 kirjoitti:

    Anna, niin saat! (=Platon)

    Todellinen anteliaisuus tulevaisuutta kohtaan merkitsee kaiken antamista
    nykyhetkelle.
    Kun annamme siitä, mitä meillä on, olemme valmiit ottamaan vastaan,
    mitä todella tarvitsemme!

    Ihmiset eroavat toisistaan sen avulla, minkä paljastavat, ja muistuttavat toisiaan siitä, minkä kätkevät. (Paul Valery)
    On typerää toivoa, että filosofia näyttäisi meille totuuden parempana
    kuin kokemus ja meidän silmämme.

    Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle.
    (Tommy Tabermann) ....Tämän kun muistaisi...

    ..Ja... se on kasvun päivä, jolloin ensimmäisen kerran naurat itsellesi....!

    Joskus sitä vaan antaa, antaa ja antaa, saamatta kuitenkaan itse muuta kuin antamisen ilon.
    Ei kukaan jaksa loputtomasti antaa jos kokee toisen osapuolen olevan ainoastaan saavana osapuolena, silloin on aika laittaa piste.

    Suhde tyypin kanssa joka deittailee muita samanaikaisesti ei ole ainakaan minun juttu.

    Äänestä

  • ..asias siipirikko kirjoitti:

    Mitäs sitten kun toinen on sokea ja toinen on kuuro...

    Sehän olisi loistavaa. Sokeat ja kuurot osaavat suhteuttaa asioita elämässään, millä on todellista arvoa, mikä on todellinen kriisi. Ja ovat ratkaisuissaan usein luovia.

    Käyttäkää tulkki. Tai ottakaa aikalisä.

    Kuvittele että kumppanisi on hengissä vain tämän viikonlopun, maanantaina hän kupsahtaa. Jää auton alle, saa slaagin, tai meteoriitti iskeytyy päähän. Eikös nyt ollut tulossa jotain perseidejä... Käyttäkää se aika kuin viimeistä päivä, niin kuin toista ei saisi enää ikinä koskettaa, ei koskaan puhua hänelle. Katso häntä niin kuin et saisi enää ikinä nähdä häntä.
    Ja jatkakaa riitelyä maanantaina.

    Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi valtataisteluun tai riitelyyn niin tyhmästä asiasta kuin periaatteista.

    Lisään vielä jutun mun isästä. Vaikka hän on Hurmuri, hän käytti/käyttää aina sormustaan. Ei satuttanut ulkopuolisia.

    Kiihkeää viikonloppua toivottaen...

    Äänestä

  • UPDATE_10046689 kirjoitti:

    Sehän olisi loistavaa. Sokeat ja kuurot osaavat suhteuttaa asioita elämässään, millä on todellista arvoa, mikä on todellinen kriisi. Ja ovat ratkaisuissaan usein luovia.

    Käyttäkää tulkki. Tai ottakaa aikalisä.

    Kuvittele että kumppanisi on hengissä vain tämän viikonlopun, maanantaina hän kupsahtaa. Jää auton alle, saa slaagin, tai meteoriitti iskeytyy päähän. Eikös nyt ollut tulossa jotain perseidejä... Käyttäkää se aika kuin viimeistä päivä, niin kuin toista ei saisi enää ikinä koskettaa, ei koskaan puhua hänelle. Katso häntä niin kuin et saisi enää ikinä nähdä häntä.
    Ja jatkakaa riitelyä maanantaina.

    Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi valtataisteluun tai riitelyyn niin tyhmästä asiasta kuin periaatteista.

    Lisään vielä jutun mun isästä. Vaikka hän on Hurmuri, hän käytti/käyttää aina sormustaan. Ei satuttanut ulkopuolisia.

    Kiihkeää viikonloppua toivottaen...

    Meillä ei ole sormuksia mikä tekee asiasta tuskallisemman kestää..
    (ne kun ei merkinnyt mitään toiselle)

    Niin että se siitä kiihkeästä viikonlopusta..

    Voin toki toivottaa kaikille hyvää viikonloppua ja läheisten rakkautta vaikka
    kisuleillekin jos muuta ei ole..! minulla vain pölykoirat odottaa..

    Kiitos myös kannanotoista, ilo oli minun puolella ja erityis kiitos m.miinalle.
    Sait minut hyvälle tuulelle ja jopa nauramaan!! :D :D :D

    ps. Meteoriitteja ei ilmeisesti ole tulossa, ehkäpä vain sateinen viikonloppu,
    kukkaruukku iskeytyi päähän eikä tullut edes kuhmua, viikatemies on
    toistaiseksi jättänyt rauhaan! Hauskaa viikonloppua!!!!

    Äänestä

Taitaa vain olla niin, että deittaajaa on vaikea saada lopettamaan sellainen tapa elää, mistä hän itse pitää. Joka oksalla pitäisi olla joku, jonka kanssa voi pitää hauskaa hetken aikaa. Sitten kun kyllästyttää, niin voi sopia tapaamisia muiden kanssa.

Ei sellainen muutu ikinä, minusta se on luonnevika. Parempi ottaa tuollaiseen etäisyyttä ja lopettaa ikuinen odottaminen, muuten elämä valuu hukkaan. Tuollaisesta ihmisestä ei ikinä ole pitempään parisuhteeseen. Löydät kyllä vakaamman suhteen, mutta ensin sinun tulee päästää irti vanhasta.

Pitää etsiä elämään toisenlaisia asioita, vaikkapa harrastuksia. Sitä kauttaa voi löytyä uusia ihmissuhteita.

Äänestä
  • Hei!

    Yllätyin että joku vielä kommentoi asiaa vaikka, olin päättänyt aiheen käsittelyn. Näkisin pikemminkin kyseessä olevan traumaattisia kokemuksia sekä ympäristötekijät. Netti on (kilpi/ suoja) ja pakenemiskeino todellisuutta vastaan.
    Kunnes asiat puidaan juurta jaksaen, pystyy elämässä mennä askeleen eteenpäin.
    Harrastustoiminta auttaa uusien ihmisten kohtaamiseen ja eteenpäin mene-
    miseen varsinkin ryhmässä.

    Tätä olinkin jo haaveillut.. Ps. Onnea ja menestystä sinulle sekä raikasta
    syksyn odotusta

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


siipirikko3 kirjoitti:

Miesystäväni on harrastanut salaa vuosia tätä uutta alaa.
Miten ihmiset voi kuvitella että mikään suhde kasvaa tai edes
toimisi jos" päätä" tarjotaan muualle vuosia.
En ole katkera mutta kuitenkin...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu