Syksy saapuu maille
se on jo vähän vaille
ruska puihin pamahtaa
karpalot kerätä saa
Mutta minä poika tässä
olen kuin pataässä
naurin aamu-unista
ja kananmunista
Joskus otan paukun
ja vaimoa vähän haukun
se kun mun sukat sotkee
eikä enää ole notkee
Mutta hyvähän se vaimo on
ikäisekseen verraton
pyydänkin anteeksi heti
se naula varmaan taas veti
Ei se ole kova suuttumaan
eikä mökötykseen juuttumaan
se vain joskus sanoo että hei
kuka se mun ukolta halut vei
se on jo vähän vaille
ruska puihin pamahtaa
karpalot kerätä saa
Mutta minä poika tässä
olen kuin pataässä
naurin aamu-unista
ja kananmunista
Joskus otan paukun
ja vaimoa vähän haukun
se kun mun sukat sotkee
eikä enää ole notkee
Mutta hyvähän se vaimo on
ikäisekseen verraton
pyydänkin anteeksi heti
se naula varmaan taas veti
Ei se ole kova suuttumaan
eikä mökötykseen juuttumaan
se vain joskus sanoo että hei
kuka se mun ukolta halut vei
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä ukko kulta
kanna siitä huolta
ei se rakas vaimokaan
ain oo valmis halaamaan.
Riittää jos saa rutjakkeen
aamulla ees tolpilleen.
pikkuisen jos halataan
ja ollaan kuin ei oltaiskaan.
mutta älä mieleesi sitä päästä,
nauti täysin rinnoin syksyisestäkin säästä.
Kanna vaimollesi käteen aamulehti
ennenkuin hän huomaa;- Ukko se taas vetelehti,
illalla kun heitti taaskin sukat nurkkaan,
enkä niitä hälle löydä, vaikka minne kurkkaan.-
Tarjoo pieni paukku vaimollesi myös,
ehkä hän saa silloin helpommaksi lemmen työs.
Ethän mököttämään vaivu sinäkään,
mieleesi et anna tulla syksyn sään.
Kaksin kerroin eihän taivu ikämieskään enää,
ihmekkös se, jos tekee vaimollekin tenää.
Käsi kädessä sen vaimokullan kanssa kulje,
hellään hyväilyysi hänet illan tullen sulje.
Halut tulee..., menee ajallaan...,
ei ole väärin, vaikka kuitenkin vain halaillaan,
jos tuli aina ei syttyisikään liekkiin,
eihän unohdeta tietä siihen lemmenleikkiin?
Jos syksy toisi uuden lemmen mulle,
Tien sydämeeni aukaisisin sulle.
Mut´tämä nyky ukko kulta,
onko vallan vanhus kysyn sulta.
Hän omaisuuttaan vain laskeskelee,
havittelee suuren lemmen tulta.
On Viagrat, Cislis´it keksitty,
mutt liian kalliita ne on hälle.
Vaan mikä keinoksi nyt mulle?
Voisko syksyn kuulaus sen loihtia,
vai pitäisikö yksinäisyydessä voihkia,
ja odotella elon ehtoon iltaa.
Ei vielä, ei vielä,odotan vielä,
elo nyt on parahinta aikaa,
tuo kerhot, matkat, kirjat mulle,
ilon, onnen tähän syksyn hetkeen.