Eli aloittaisin sh-opinnot jota olen pitkään halunnut, mutta nyt pelottaa, että mitä jos en opi enkä pärjää? Tarkoitan nyt ensisijaiseti kädentaitoja (tiedän, että muutkin asiat ovat hyvin tärkeitä ja että hoitoala on muutenkin vaativaa kyllä). Katetrointia ja pistoja pelkään etten koskaan opi, ja nuohan ovat ihan peruasioita, joten kauhulla ajattelen niitä vaativampia toimenpiteitä.
Olin koulussa aina huono käsitöissä. Muistan kun en saanut neulanilmään lankaa yms. Eli kannattaako tämmöisen lähteä hoitoalalle ollenkaan? Kiinnostusta ja motivaatiota on, en jaksa nyt sitä tähän sen kummemmin selitellä, mutta ihmisläheistä tytä olen tehnyt ennenkin ja kokenut sen omakseni. En koe kammoa verta, eritteitä tai neuloja kohtaan -- kahta ensimmäistä on kohdattu aiemmissa töissäkin -- mutta pelkään vain, että mitä jos en opi? Oletteko tavanneet henkilöitä, jotka ovat kertakaikkiaan liian kömpelöitä sh:ksi (vaikka olisi halukas oppimaan paremmaksi ja skarppi asenne?)
Olin koulussa aina huono käsitöissä. Muistan kun en saanut neulanilmään lankaa yms. Eli kannattaako tämmöisen lähteä hoitoalalle ollenkaan? Kiinnostusta ja motivaatiota on, en jaksa nyt sitä tähän sen kummemmin selitellä, mutta ihmisläheistä tytä olen tehnyt ennenkin ja kokenut sen omakseni. En koe kammoa verta, eritteitä tai neuloja kohtaan -- kahta ensimmäistä on kohdattu aiemmissa töissäkin -- mutta pelkään vain, että mitä jos en opi? Oletteko tavanneet henkilöitä, jotka ovat kertakaikkiaan liian kömpelöitä sh:ksi (vaikka olisi halukas oppimaan paremmaksi ja skarppi asenne?)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kädentaidot harjaantuu hiljalleen. Jotkut ovat jo lähtötasoltaan toisia näppärämpiä, muttei sitä kannata pelätä.
Annan itsestäni esimerkin: opiskeluaikoina en juuri koskaan onnistunut laittaan potilaalle tippaa käteen. Aina puhkoin suonia ja lopulta aloin turhautumaan tähän, sekä samalla aloin välttämään kanylointia etten turhaan puhkoisi potilaiden suonia. Nyt olen työelämässä ja kanylointi sujuu hyvin. Tietenkin joskus puhkon suonia edelleen, mutta ei se tipan saaminen ole aina niin helppoa.
Älä siis turhaan jännitä omaa kömpelyyttä. Kyllä sitä harjaantuu ja voihan sitä erikoistua sellaiselle puolelle jossa ei tarvita niin paljoa kädentaitoja, kuten pistämistä ja katetroimista.
kiito vastauksesta, rauhoitti vähän. Kyllä minäkin uskon että asiat oppii kun harjoittelee, mutta sitä minä pelkään että kun joutuu tekemään niitä toimenpiteitä akuutissa hätätilanteessa, ja jos sitten kämmää...tyyliin potilas saamassa jotain kohtausta ja ei saakaan jotain neulaa laitettua ajoissa (yms.). Terveysalalla vieläpä on paljon kiirettä ja henkilöstövajetta, niin tuo akuuttius tuntuu varmasti vieläkin kovemmin ja työ vaatii oikeasti varmoja taitoja, toki osastosta riippuen.
"voihan sitä erikoistua sellaiselle puolelle jossa ei tarvita niin paljoa kädentaitoja, kuten pistämistä ja katetroimista. "
Osaako joku sanoa mitä nämä osastot sitten ovat joissa vähemmän kädentaitoja vaaditaan, muu kuin psyk./mielenterveyspuoli? Tuo psyk/päihepuoli on ainoa joka minua EI kiinnosta, en mitenkään osaisi uskoa että sinne haluaisin.
Onko sinun pakko koulutautua sh:ksi, jos työ pelottaa etukäteen?
Onko kyse siitä, että tunnet olevasi "arvostetumpi" sh:na kuin esim. lh:na?
Sinuna miettisin vielä tarkasti, onko valinta oikea. Sinun täytyy kyetä hoitamaan pistokset yms, sh:na.
No eiköhän tuo ole terve merkki, kun jännittää etukäteen. Näitä "rennolla otteella" työtä tekeviä on myös nähty työelämässä, ovat mielestäni turvallisuusriski.
Mielestäni aloittajan pohdinta on tervettä pohdiskelua ja vastuuseen kasvamista. Anna palaa, ettet kadu jälkeenpäin.
Tottahan toki jännittää kaikkia, mutta suoranainen epävarmuus jos joku on turvallisuusriski.
Kyllä sh:na täytyy hallita kyseiset asiat aiheuttamatta vahinkoa!
Luepa aloittajan teksti uudelleen:"...Eli aloittaisin sh-opinnot jota olen pitkään halunnut...". Ei tarvitse hallita mitään, jos opinnon ovat vasta haaveen asteella.
Aloittajan mukaan hän on jo tehnyt hoitoalaa sivuavaa työtä. Ihmisen kohtaaminen on se tärkein juttu hoitoalalla, temput oppii kuka tahansa riittävällä harjoituksella. Eli harjoitus tekee mestarin.
no kukapa sitä väittänytkään, että ennen opiskeluja tarvitsee hallita...
sh:na täytyy "temput" osata eikä harjoitella potilailla valmistuttuaan, mutta koulutuksessa ne opetellaan
Hohhoijaa... Olet masentava, nimim. "epäröintiäkö" :(
niin tai sinä et kestä myöntää todellista asiaa :)
Hei, jos sinulla on asenne kohdallaan, eli halu palavasti toimia ihmisten kanssa ja auttaa heitä, unohda nuo pelot. Opiskeltavia ja harjoiteltavissa olevia asioita, jotka opit koulussa ja työharjoitteluissa. Jos tahtoa ja motivaatiota riittää voit jatkaa vaikka kirurgiksi, ei se niin monimutkaista ja maagista ole kuin luullaan. Ihmisiä hoitavat aina toiset ihmiset.
Esimerkiksi kotihoidossa ja pitkäaikaisosastoilla ei yleensä ole iv-lääkityksiä ja pistoksiakin vähemmän. En kuitenkaan olisi huolissaan etukäteen ettet opi kädentaitoja.