Syksyn varjon sulkemana,
hän huutaa maailmalle sen vääryyttä, näkemättä omaa osallisuuttaan.
Heikkouden haparoivin siivin kulkee, huutaen maailmalle: minä, minä, minä.
Maailman kaunein auringonnousu ei herätätäkään perhosta lentoon.
Sen siivet ovat mutkaisen tien uuvuttamana haurastuneet sitten viime näkemän, eikä niihin vahvuutta luo edes rakkaus.
Hyvästelen kaikkeni, hänet jonka näen vielä ikuisuudessa. Emme olleet riittävän vahvoja tälle lennolle.
hän huutaa maailmalle sen vääryyttä, näkemättä omaa osallisuuttaan.
Heikkouden haparoivin siivin kulkee, huutaen maailmalle: minä, minä, minä.
Maailman kaunein auringonnousu ei herätätäkään perhosta lentoon.
Sen siivet ovat mutkaisen tien uuvuttamana haurastuneet sitten viime näkemän, eikä niihin vahvuutta luo edes rakkaus.
Hyvästelen kaikkeni, hänet jonka näen vielä ikuisuudessa. Emme olleet riittävän vahvoja tälle lennolle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos antautuu tuolle maailmankaikkeuden suurimmalle voimalle, rakkaudelle, se kantaa ikuisesti. Joskus usko saattaa horjua, mutta ne jotka ovat rakkauden sitein toisiinsa sidotut, niitä ei mikään mahti maailmassa pysty erottamaan.
Rakkaus tekee heikosta vahvan.
"Rakenna siis ikikalliolle toivon linna, jota eivät myrskyt kaada."
Aleksis Kivi
Lohtua ja toivoa lohduttomalle..
Hieno... sulla on taito laittaa sanat kauniiseen järjestykseen :) Ja niin että se tunne on melkein käsin kosketeltavissa. Se on se kiehtova osa runossa, se sielu.
Kiitos Ich bin... ja m.miina :)