Hei...
Aikani kuluksi tässä mökillä aurinkoa pidellessäni lueskelin tätä palstaa. Luettuani tuon ruoka aiheen, tuli mieleeni, että monikohan yksinasuva osaa ostaa ja valmistaa ruokansa siten, ettei roskiin tai kompostiin mene kuin kuoria tai kantoja.
Itse eläkkeelle jäätyäni opettelin tekemään ruokani itse. Lisäksi ruuan pois heittäminen on jo lapsesta asti ollut minulle äärimmäisen vastenmielistä.
Eikä tuo tarkoita sitä, että koskaan söisin pilaantunutta tai lähelläkään sitä olevaa ruokaa.
Muistoissa vieläkin tuo, kun lapsena homeisesta leivästä leikattiin vain ne kaikkein vihreimmät kohdat pois.
Eli helpolla loppupeleissä pääsin. Netti on pullollaan reseptejä. Tosin taitoa ja tottumista vaati oppia ostamaan raakaineita vain se, mitä viikossa menee. Pakastin on kyllä kovassa käytössä, mutta kaikkea ei kuitenkaan voi pakastaa.
Tämän hetkiset ruokakuluni on kutakuinkin 120 euroa kuussa.
Aikani kuluksi tässä mökillä aurinkoa pidellessäni lueskelin tätä palstaa. Luettuani tuon ruoka aiheen, tuli mieleeni, että monikohan yksinasuva osaa ostaa ja valmistaa ruokansa siten, ettei roskiin tai kompostiin mene kuin kuoria tai kantoja.
Itse eläkkeelle jäätyäni opettelin tekemään ruokani itse. Lisäksi ruuan pois heittäminen on jo lapsesta asti ollut minulle äärimmäisen vastenmielistä.
Eikä tuo tarkoita sitä, että koskaan söisin pilaantunutta tai lähelläkään sitä olevaa ruokaa.
Muistoissa vieläkin tuo, kun lapsena homeisesta leivästä leikattiin vain ne kaikkein vihreimmät kohdat pois.
Eli helpolla loppupeleissä pääsin. Netti on pullollaan reseptejä. Tosin taitoa ja tottumista vaati oppia ostamaan raakaineita vain se, mitä viikossa menee. Pakastin on kyllä kovassa käytössä, mutta kaikkea ei kuitenkaan voi pakastaa.
Tämän hetkiset ruokakuluni on kutakuinkin 120 euroa kuussa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin keskikesällä ja kuumalla on se vaara että pienestäkin varastosta osa ehtii pilaantua. Esimerkiksi juuri katsoin että maitopurkin jämä on tainnut mennä huonoksi. Luulen että se pitää kaataa pois, en viitsi käyttää sitä mihinkään kun muutenkin noita aineksia tuossa riittää yhdelle kylliksi käyttöön.
Metsän antimista syntyy nykyisin syötävää riittävästi, nytkin tuossa korillinen mustikoita perattavana ja lisäksi sieniä odottamassa että selviän edellisistä tekemästäni murekkeesta...
en heitä ruokaa pois maitokaan ei edes happane kun en juo sitä ollenkaan ja muut säilyy kyllä vaikka kuinka kauan.
En juo miekään maitoa, litran iskukuumennettua ostan silloin tällöin ruoanlaittoa varten ja nyt on tuo loppu mennyt pitkäksi...
Hyvin harvoin heitän syötäväksi kelpaavaa pois.
Sehän on sama jos viskaisi rahaa roskiin. Nuorempi polvi heittää surutta hyvää ruokaa menemään. Se häiritsee minua, mutta sanominen on turhaa.
Syön monipuolisesti, kaikkea mitä mieli tekee. Olen normaalipainoinen. Ruokalasku vaihtelee kuukausittain. Jos käy vieraita, menee enemmän.
En heitä. Ruo'an tuhlaaminen on synti, kunhan ei pitä itseään la(ä)skitynnyrinä.
me ollaan tosiaan sen ikäluokan ihmisiä että ruokaa ei tuhlata...muistan aina kun mummu keitti pottuja,joka ainoan potun pyöritteli käsissään hartaasti aivan kuin siunaten..se näky on aina rakkaana muistona...
Minulla on muistoissa isäni tapa tehdä aina sormella risti leipätaikinaan, ennen kuin peitti leipätiinun liinalla, ja nosti uuninpankolle kohoamaan.
Myös tuollainen kummajainen. Leipää ei koskaan saanut laittaa kaappiin tai pöydälle nurinpäin. Tuota noudatan yhä edelleen.
Enpä kyllä heitä ruokaa usein roskiin. En ole koskaan heittänyt ja kyllä sitä ajattelee esi-isiä kun ovat jatkuvasti joutuneet jatkamaan leipäänsä ja puuroa petulla. Näläänkin on usein pikkakunnillani kuollut paljon ihmisiä. Pyrin ostamaan niin vähän, että roskiin ei jouda.
Äärimmäisen harvoin joudun mitään ruokaa pois heittämään. Joskus harvoin käy vahinko. että joku ehtii pilaantumaan ja se tietysti pitää heittää pois, mutta siis todella harvoin. Viimeksi kun muurahaiset olivat valloittaneet myslipussin... Sittemmin olen sulkenut paremmin...