Magnetized

http://www.youtube.com/watch?v=VK2Amr_V1Fg

Is this the way ? kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=VK2Amr_V1Fg

Minun tieni?

Kaikkein kaunein ja onnistunein jälki tulee silloin, kun ihminen rakastaa sitä mitä tekee. Se on sellaista itsepalkitsevaa ja ns. kutsumuksellista asioihin tarttumista .
Jos työtä tehdään pelkästään rahan vuoksi (kuten minun tapauksessani) niin pitkäkestoisen hyvinvoinnin saavuttaminen on melkeinpä mahdotonta. Sen sijaan pitäisi ansaita rahaa voidakseen olla töissä, jolloin sisäinen motivaatio on aina etusijalla. Olisi löydettävä sellainen positiivisuuden kierre, jossa tekemällä intohimoisesti tuottaa jotakin arvokasta, josta muut ovat valmiita maksamaan.

Jokainen haluaisi tähtensä säteilevän kauemmas kuin tehty suoritus tai jono tulevaisuuteen asetettuja haasteita voivat valaista.

http://www.youtube.com/watch?v=GEilHQshnNE

Itekin "kuolemaa" kokeneena, toivon jokaiselle kuolematonta elämää. Vaikka toisaaltahan ei koskaan voi tietää millaista elämä olisi, jos olisikin valinnut toisin... onko helpompaa jäädä elämään tekemään hidasta kuolemaa, niin että kun se vihdoin tulee, se on helpotus. Myös siinä mielessä, että kuolee silloin kunniakkaasti, ei itsekkäästi. Vai onko helpompaa tehdä äkkikuoleman ja nousta tuhkasta, elää täyden elämän vielä sen jälkeen. Täyden ja rikkaan. Ja potkia vielä ovenpieliä kun sut kannetaan jalat edellä kämpästä ulos :)))

Valintoja joita varmaan jokainen miettii ainakin kerran elämänsä aikana.

Mutta elää meidän pitää. Niin kauan kuin henki vähänkin pihisee nykyisessä elämässä, ei ole oikein tappaa se. Se olisi liian aikaista, ja jättäisi vaan pahan maun suuhun. Omantunnontuskia tyynylle, haikailua ilapäiväkahviksi. Elämä ei parane vaihtamalla, se pitää vaan elää loppuun ja vasta sitten aloittaa uutta. Pitää vaan keskittyä muihin antoisiin juttuihin jotta jaksaa vetää puolivedolla.

Olinko nyt tarpeeksi aikuinen... saanko nyt siirtyä itkupotkuraivariin ;)) Jos jollain on duunia näinä päivinä, olkoonkin raastava ja kuluttava, niin oo saakeli onnellinen! :)

UPDATE_10046689 kirjoitti:

Itekin "kuolemaa" kokeneena, toivon jokaiselle kuolematonta elämää. Vaikka toisaaltahan ei koskaan voi tietää millaista elämä olisi, jos olisikin valinnut toisin... onko helpompaa jäädä elämään tekemään hidasta kuolemaa, niin että kun se vihdoin tulee, se on helpotus. Myös siinä mielessä, että kuolee silloin kunniakkaasti, ei itsekkäästi. Vai onko helpompaa tehdä äkkikuoleman ja nousta tuhkasta, elää täyden elämän vielä sen jälkeen. Täyden ja rikkaan. Ja potkia vielä ovenpieliä kun sut kannetaan jalat edellä kämpästä ulos :)))

Valintoja joita varmaan jokainen miettii ainakin kerran elämänsä aikana.

Mutta elää meidän pitää. Niin kauan kuin henki vähänkin pihisee nykyisessä elämässä, ei ole oikein tappaa se. Se olisi liian aikaista, ja jättäisi vaan pahan maun suuhun. Omantunnontuskia tyynylle, haikailua ilapäiväkahviksi. Elämä ei parane vaihtamalla, se pitää vaan elää loppuun ja vasta sitten aloittaa uutta. Pitää vaan keskittyä muihin antoisiin juttuihin jotta jaksaa vetää puolivedolla.

Olinko nyt tarpeeksi aikuinen... saanko nyt siirtyä itkupotkuraivariin ;)) Jos jollain on duunia näinä päivinä, olkoonkin raastava ja kuluttava, niin oo saakeli onnellinen! :)

Piti vielä runon rustata, mutta emmää nyt jaksa, liian kuumaa. Laitan linkin tänne, kun toi vähän koskettaa....

Vaikka on kuinka pilviä taivaalla ja kovaa vastatuulta, raekuuroja ja muut skeidaa, älkäämme unohtako, että life is beautiful..


http://www.youtube.com/watch?v=MJDDxHIaaVk

UPDATE_10046689 kirjoitti:

Itekin "kuolemaa" kokeneena, toivon jokaiselle kuolematonta elämää. Vaikka toisaaltahan ei koskaan voi tietää millaista elämä olisi, jos olisikin valinnut toisin... onko helpompaa jäädä elämään tekemään hidasta kuolemaa, niin että kun se vihdoin tulee, se on helpotus. Myös siinä mielessä, että kuolee silloin kunniakkaasti, ei itsekkäästi. Vai onko helpompaa tehdä äkkikuoleman ja nousta tuhkasta, elää täyden elämän vielä sen jälkeen. Täyden ja rikkaan. Ja potkia vielä ovenpieliä kun sut kannetaan jalat edellä kämpästä ulos :)))

Valintoja joita varmaan jokainen miettii ainakin kerran elämänsä aikana.

Mutta elää meidän pitää. Niin kauan kuin henki vähänkin pihisee nykyisessä elämässä, ei ole oikein tappaa se. Se olisi liian aikaista, ja jättäisi vaan pahan maun suuhun. Omantunnontuskia tyynylle, haikailua ilapäiväkahviksi. Elämä ei parane vaihtamalla, se pitää vaan elää loppuun ja vasta sitten aloittaa uutta. Pitää vaan keskittyä muihin antoisiin juttuihin jotta jaksaa vetää puolivedolla.

Olinko nyt tarpeeksi aikuinen... saanko nyt siirtyä itkupotkuraivariin ;)) Jos jollain on duunia näinä päivinä, olkoonkin raastava ja kuluttava, niin oo saakeli onnellinen! :)

Jep, mä oon mielestäni melko kiitollinen ja nöyrä elämän edessä, jokaisena elettynä päivänä, mutta onnelisuuttani en voi sotkea samaan konseptiin.

mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

Jep, mä oon mielestäni melko kiitollinen ja nöyrä elämän edessä, jokaisena elettynä päivänä, mutta onnelisuuttani en voi sotkea samaan konseptiin.

Ajatukset harhailee ihan omia polkuja tänään, ja kävi mielessä, että ihminen on niin sokea kun se koskee hänen omaa elämäänsä. Ei tajua että on kaikki edellytykset olla onnellinen, tai ei näe missä pa..pas..ensanosanompas paskassa lilluu. Tietty upsit ja downsit kuuluvat elämään, mutta aina ei huomaa ite että menee ehkä vähän liian paljon alamäkeä...

Ihminen on keksinyt erilaiset mittarit tajuamaan suuruutta. Metri, kilo... pitäiskö keksiä joku mittari millä mittaa onnellisuutta.. Miten olis sellainen, että määrittelee itselleen kuina usein sallisi itselleen onnellisuuden olotilan. Mikä on sun raja? 2 päivää kolmesta? Riittääkö yksi onnellinen päivä viikossa? Jos multa kysyt, se on liian vähän. Minusta ihmisellä saa olla korkeintaan yksi alakulopäivä viikossa. Ja kriisin iskiessä saa niputtaa ne kaikki alakulopäivät yhteen kasaan, mutta tasapainon vuoksi pitää olla sitten yhtä pitkä onnellinen kausi. Ei siis yltiöonnellinen. Vaan ehkä tyytyväinen. Englanniksi on hieno sana content, se kuulosta jotenkin täydelliseltä, ehjältä.

Ja nyt kun mittari on keksitty, ja jokainen valinnut sen oman rajansa, niin eikö olis loistava idea jos jokainen perheenjäsen täyttäisi sellainen ruudukon iltaisin. Tänään olin onnellinen/onneton/ihan sama. Niin että muutkin sen näkisi.

Sen listan vois laittaa jääkaapin oveen, niin että jo aamukahvilla voi päättää että nyt mun pitää piristää tuon päivää, se oli eilen niin onneton... Itse asiassa, jokaisessa jääkaapissa pitäisi olla jo tehtaalta tullessa tällainen :)

Joojoo, mä meen.... kylmä talvi tulossa.....