Ovatko vanhempasi vielä elossa ?

Eivät. Kuolleet 20 ja 30 vuotta sitten.

Mistähän sisarukseton ja lapseton hoitajia löytää??

Nykyään ei ole ihme jos ehtii olla samanaikaiseti elossa viisikin sukupolvea. Minulla on jo kaikki pois tästä ajasta. Juuri nyt yritän koota poikittaista sukutukimusta esivahemmistani sisarteni lapsia varten. Todella harmi kun ei tullut aikoinaan enemmän kysellä isovanhemmiltani heidän vanhemmsita ja isovanhemmistaan. Olisi kiva tietää vähän muutakin kuin vain syntymä- ja kuolinaika. Millasia ihmisiä ja persoonia nämä henkilöt olivat?

Entisen työtoverini vanhemmilla oli hiljattain 70 - vuotis hääpäivä. Se on kunnioitettava saavutus. Hoitolaitoksessa olleet muutaman vuoden vasta, eivätkä ole tietääkseni vuodepotilaita.

Miun vanhempani tarvitsevat vain hautuumaan hoitajaa, kuolleet ovat kohta neljännesvuosisata sitten...

Eivät ole.
Ensimmäinen kuoli 27 v sitten 79 -vuotiaana, toinen 10 v sitten 98 -vuotiaana.
Mitäpä sitten?

Olen perheeni nuorin lapsi. Vanhempani olivat vanhoja, kun synnyin. Niinpä äidin kuolemasta on 30 vuotta, isän vähän vähemmän.

Ehdin olla kyllä äitini omaishoitajana pari vuotta ja mukana myös anopin hoidossa.
Vanhempia sisaruksiani tuskin tulen hoitamaan, asuvat eri paikkakunnilla ja saattavat olla niitä, jotka kaatuvat saappaat jalassa - jos nyt ennusmerkkeihin on luottamista. Ja saattaahan myös olla, että itse nikellyn ennen heitä - tai ennen nuorempaa puolisoani , jonka kanssa yya-sopimus on voimassa...

Eivät ole. Isä kuoli 1966 ja äiti 2003.

Ovat molemmat, isä 85 ja äiti 82. Molemmat hyväkuntoisia ja asuvat omakotitalossa hoitaen itse vieä koti- ja pihahommat.
Tarvittaessa apua löytyy omasta perheestä, meitä "lapsia" on 7, lapsenlapsia 27 ja lapsenlapsenlapsia 24

Isä kuoli -92 82 vuoden iässä ja äiti 2002, 87 vuoden vanhana. Isä oli kolmisen vuotta hoitolaitoksessa koska äiti kieltäytyi pitämästä häntä kotona. Isä oli täysin selväpäinen ja pääsi liikkumaan, mutta kaipasi apua peseytymiseen pukeutumiseen ja syömiseen koska hänellä oli paha reuma. Kotiapua kyllä oli mutta äiti ei suostunut. Onneksi, sillä hän olisi varmaan kiusannut isän hengiltä.
Äiti oli laitoshoidossa myös kolmisen vuotta ennen kuolemaa, mielenterveys syistä.

Meitä on viisi polvea, 8v, 31v, 52v, 69v, 91v.
Äitini on vielä hyväkuntoinen, joutui laitokseen nesteen kertymisen takia, sydämen vajaatoiminta. Kun saatiin lääkitys kuntoon, saattaa elää vielä yli kymmenen vuotta kodissaan. Suvussa on satavuotiaita.
Jos on terve, pitkä ikä on siunaus. Mutta ei silloin jos joutuu virumaan sängyssä toistakymmentä vuotta, kuten eräs omaisen, täyttää syyskuussa 80 vuotta.

Äiti on vielä elossa, ensi vuonna täyttää 90v.
Kotona on vielä, siskon hoidossa.
Isäni kuoli jo 57 vuotiaana..

Uskoakseni ovat.
Tosin eivät enää tässä maailmassa.
Uskon myös, että kyllä heitä joku hoitaa.
Ainakin Jesse lupasi katsella peräänsä.

H.

Toivottavasti minua ei tarvitse kenenkään hoitaa, vaan pystyn itse lopettamaan elämäni siinä vaiheessa, kun muutun hoidettavaksi.

Äitini kuoli nuorena yli 40 vuotta sitten. Isä elää edelleen, melko hyväkuntoisena 85-vuotiaana.

Mikä on murheesi????

Onko elämäsi ollut turhaa???


Valtion tulee hoitaa kansalaiset, tosin on huonoa---koska valtioiden johto imee rahat.

perhe asioille on oma palstansa...