Olemme kinkkisessä tilanteessa. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen raskausta ei kuulu. Siis ei yhtään positiivista testiä. Lapsi olisi toivottu, tosin miehen mukaan vain luonnollisella tavalla.
Haluaisin tutkimuksiin, mutta mies ei halua. Ikää tulee ja pelkään että katkeroidun miestäni kohtaan, koska hän periaatteensa vuoksi kieltäytyy tutkittamasta itseään, itse olen omalta osaltani jo joitakin tutkimuksia läpi käynyt, mutta enempää ei voi tehdä ilman miehen osallistumista. Näin ollen lapsettomuudesta ei ole selkeää kuvaa tai selitystä.
Myöskin hänellä on ajatus se, että lapselle on hyvä aika jos se raskaus alkaisi luonnollisesti, mutta ei ole hyvä aika jos pitää mennä tutkituttamaan syytä ja hakemaan lapsettomuuteen lisäapua. IVF on hänestä jyrkästi ei. Inseminaatio on myös hänestä kyseenalaista ja koti-inseminaatio yrittämiset naurettavaa.
Olen puun ja kuoren välissä. Pelkään että tämä syö suhteemme. Minulla on ennestään jo lapsi joka on lähes täysi-ikäinen. Hänen saamisessa ei ollut mitään ongelmaa, eri isä.
En voi pakottaa toista. Mies tahtoo lapsia, mutta vain jos kaikkein luonnollisemmin voidaan saada. Saan tikuttaa ovulaatioita, mutta hän ei välitä näistä ovulaatiopäivistä, vaan ehdottelee lapsen tekoa kierron väärinä aikoina. Mahdollisesti alitajuntaisesti ei välttämättä tahdokkaan lisääntyä tai on liian epävarma. Keskustelut asiasa kuivuvat jo siihen että "Näistä on keskusteltu jo", ilman että ollaan päästy mihinkään päätökseen asiasta. Eli koen että hän antaa minulle toivoa asiaan, jota ei voisikaan toteuttaa joko omasta tahdosta.
Lapsien kaipuu on suunnaton. Saan lohdutuksia että sinulla on jo yksi, mutta ei se poista sitä tuskaa ettei toista kuulu. Voisin hyväksyä lapsettomuuden paremmin jos tutkituttaisiin ja lääkärille aikaa. Lähetteet olisivat jo, mutta eihän tuo sitä käytä.
Haluaisin tutkimuksiin, mutta mies ei halua. Ikää tulee ja pelkään että katkeroidun miestäni kohtaan, koska hän periaatteensa vuoksi kieltäytyy tutkittamasta itseään, itse olen omalta osaltani jo joitakin tutkimuksia läpi käynyt, mutta enempää ei voi tehdä ilman miehen osallistumista. Näin ollen lapsettomuudesta ei ole selkeää kuvaa tai selitystä.
Myöskin hänellä on ajatus se, että lapselle on hyvä aika jos se raskaus alkaisi luonnollisesti, mutta ei ole hyvä aika jos pitää mennä tutkituttamaan syytä ja hakemaan lapsettomuuteen lisäapua. IVF on hänestä jyrkästi ei. Inseminaatio on myös hänestä kyseenalaista ja koti-inseminaatio yrittämiset naurettavaa.
Olen puun ja kuoren välissä. Pelkään että tämä syö suhteemme. Minulla on ennestään jo lapsi joka on lähes täysi-ikäinen. Hänen saamisessa ei ollut mitään ongelmaa, eri isä.
En voi pakottaa toista. Mies tahtoo lapsia, mutta vain jos kaikkein luonnollisemmin voidaan saada. Saan tikuttaa ovulaatioita, mutta hän ei välitä näistä ovulaatiopäivistä, vaan ehdottelee lapsen tekoa kierron väärinä aikoina. Mahdollisesti alitajuntaisesti ei välttämättä tahdokkaan lisääntyä tai on liian epävarma. Keskustelut asiasa kuivuvat jo siihen että "Näistä on keskusteltu jo", ilman että ollaan päästy mihinkään päätökseen asiasta. Eli koen että hän antaa minulle toivoa asiaan, jota ei voisikaan toteuttaa joko omasta tahdosta.
Lapsien kaipuu on suunnaton. Saan lohdutuksia että sinulla on jo yksi, mutta ei se poista sitä tuskaa ettei toista kuulu. Voisin hyväksyä lapsettomuuden paremmin jos tutkituttaisiin ja lääkärille aikaa. Lähetteet olisivat jo, mutta eihän tuo sitä käytä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä en enää pääse edes tutkimuksiin julkisella puolella. Yksityiseen minulla tuskin on varaa enkä usko, että minunkaan mies tuollaisiin tutkimuksiin ja hoitoihin lähtisi, jos häntä siellä tarvittaisiin. Minä tietysti saisin juosta missä tutkimuksissa lystää ja tehdä mitä lystää. Ostin jossain vaiheessa noita ovulaatiotikkuja, mutta ei niistä tosiaan ole hyötyä, kun ei miestä välttämättä huvita juuri silloin. Minä olen sitten ajatellut, että parempi kuin ne tikut on se, että kun oletan ovulaation lähestyvän, niin niinä päivinä yritän olla vähän aktiivisempi. Ja kun kuukautisaika kuitenkin kestää yli viikon ja silloin miehen innokkuus on vähäisintä, niin ei siitä ole kauaa enää ovulaatioon, kun kuukautiset päättyvät ja sinä aikana mies on luonnostaan innokkaimmillaan. Ei niitä ovulaatioita kannata tikutella. Ohje on, että parin päivän välein keskikierrossa, niin se on paras keino sille, että ovulaation tullessa siittiöitä on aina siellä valmiina. Mutta en usko, että enää saan lapsia. Kohtuni on koko ajan kipeämpi kuukautisten aikaan ja sen jälkeen ja lääkärin mukaan keisarinleikkaukset ovat aiheuttaneet sinne endometrioosia ja kohdun endometrioosi lääkärin mukaan ajan mittaan vain pahenee...
Luin, että rasvattomat maitotuotteet aiheuttavat lapsettomuutta (ja aknea!). Pitää syödä täysmaitoa, juustoa ja jäätelöä. Paljon kuituja ruokavaliossa aiheuttaa sekin lapsettomuutta eli kuituja vähemmälle.
Nyt minä sitten täytin adoptiopaperit. Mies sanoo vaan, että sen kun. Huolissaan siitä, että se maksaa ja hän käyttäisi rahaa mieluummin vaikka matkusteluun.
Siis tarkoitin, että täytin paperit adoptioneuvantaa varten :)). En sentään adoptiopapereita.
Vaihda miestä jos haluat lapsia! Ihan selvästi mies ei ole halukas lisääntymään. Ja adoptioprosessi on pitkä tie ja vaatii kummankin mukanaoloa. Samoin hedelmöityshoidot. Kokemusta on..Jos on ongelmia, niin lapsi ei niitä paranna.
Nauti elämästäsi! Onhan sinulla jo lapsi!
Äiteliini monet myrskyt kokenut
Kuullostaa tekstisi perusteella siltä ettei miehesi oikeasti tahdo lasta. Miksi hän muuten olis noin hankala? Pelkääkö hän kenties että syy löytyykin hänestä ja se tekee hänestä "huonon miehen"?
Nyt ehkäpä kannattaa keskustella jo tasolla onko teillä edes samoja haaveita lapsen saannin kanssa.
Voihan tutkimuksiin mennä mutta eihän sitä hoitoihin tarvitse lähteä. Olisihan se kiva saada vastaus kysymykseen missä vika... ja sen perusteellakin rakentaa tulevaisuutta mahdollisesti uusiksi.