Jaaha, nyt Ruuneperi taivaltaa jotain maantietä leipä suussaan, että pysyisi tiellä.
Väärin kuvittelette. Istun tietokoneen vieressä ja lähitunteina kellahdan sänkyyn kuin leipää syömätön tieltä.
Ennen kuin jatkan, ihmettelen vielä miksi leipä ei pidä naista tiellä. oma käsitykseni, joka on syntynyt vilkuilusta on, että pitää se. Ovatko asianosaiset leipää syöneet, ei ole tosin tiedossani.
Leipä on suomalaista perusruokaa, jonka varassa on pärjäilty ja hyvin onkin.
Itse olen suuri leivän ystävä. Kun äitini aikanaan leipoi ns. hapanleipää, jonka siemen oli isossa haavissa, oli sen syöminen lämpimänä, voita päälle levitettynä, kuin lapsen gourmee.
Lähes vanhuusikään päädyttyäni, kertoi lääkäri terveyskeskuksessa, että nyt teillä on aikuisiän diabetes. Se on nyt sitten pullan syönti lopetettava, ajattelin ja osin niin teinkin.
Lääkettäkin sain, mutta sen aiheuttaman pahoinvoinnin takia kieltäydyin syömästä mokomaa. Hoidan asian ruokavaliolla, ilmoitin.
Kului vuosia ja myöhmpi lääkärini, Akka Kiukkunen, määräsi taas lääkkeitä.
Enhän minä niitä lääkkeitä tietenkään ruvennut syömään vaan kokeilin ruokavalion kehittämistä Tulos oli ensin huono, mutta kun muistin ruisleivän kuituineen, sain homman ratkaistua.
Söin huomattavan runsaasti rukista leipää ja totesin sokerimittarilla kuinka sokeriarvoni laski yhdeksästä (9), viiteen (5).
Kun em. lääkäri taas kyseli lääkkeen käytöstä, vastasin vaan, etten käytä.
Teidän sokeriarvonne nousevat pilviin ja jalkanne amputoidaan, huusi ÄK.
Diabeteshoitaja mittasi pitkäaikaissokerin ja päätyi samaan kuin minä itse, eli 5.
Meillä on siis kotimainen diabeteslääke, jota ei tietääkseni käytä kuin yksi.
Diabetes on vaarallinen kansantauti, josta seuraa näön menetystä ja muuttakin pahaa.
Huomautus: esiinnyin taas omana itsenäni kun en osaa passivissa samaa asiaa kertoa.
Väärin kuvittelette. Istun tietokoneen vieressä ja lähitunteina kellahdan sänkyyn kuin leipää syömätön tieltä.
Ennen kuin jatkan, ihmettelen vielä miksi leipä ei pidä naista tiellä. oma käsitykseni, joka on syntynyt vilkuilusta on, että pitää se. Ovatko asianosaiset leipää syöneet, ei ole tosin tiedossani.
Leipä on suomalaista perusruokaa, jonka varassa on pärjäilty ja hyvin onkin.
Itse olen suuri leivän ystävä. Kun äitini aikanaan leipoi ns. hapanleipää, jonka siemen oli isossa haavissa, oli sen syöminen lämpimänä, voita päälle levitettynä, kuin lapsen gourmee.
Lähes vanhuusikään päädyttyäni, kertoi lääkäri terveyskeskuksessa, että nyt teillä on aikuisiän diabetes. Se on nyt sitten pullan syönti lopetettava, ajattelin ja osin niin teinkin.
Lääkettäkin sain, mutta sen aiheuttaman pahoinvoinnin takia kieltäydyin syömästä mokomaa. Hoidan asian ruokavaliolla, ilmoitin.
Kului vuosia ja myöhmpi lääkärini, Akka Kiukkunen, määräsi taas lääkkeitä.
Enhän minä niitä lääkkeitä tietenkään ruvennut syömään vaan kokeilin ruokavalion kehittämistä Tulos oli ensin huono, mutta kun muistin ruisleivän kuituineen, sain homman ratkaistua.
Söin huomattavan runsaasti rukista leipää ja totesin sokerimittarilla kuinka sokeriarvoni laski yhdeksästä (9), viiteen (5).
Kun em. lääkäri taas kyseli lääkkeen käytöstä, vastasin vaan, etten käytä.
Teidän sokeriarvonne nousevat pilviin ja jalkanne amputoidaan, huusi ÄK.
Diabeteshoitaja mittasi pitkäaikaissokerin ja päätyi samaan kuin minä itse, eli 5.
Meillä on siis kotimainen diabeteslääke, jota ei tietääkseni käytä kuin yksi.
Diabetes on vaarallinen kansantauti, josta seuraa näön menetystä ja muuttakin pahaa.
Huomautus: esiinnyin taas omana itsenäni kun en osaa passivissa samaa asiaa kertoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvin on leipä pitänyt naisenkin tiellä. Kansallisruokaani on ruisleipä, tai mitä sekaleipää kaupan ruispalat lienevätkin.
Ei joka päivä muuta tarvikaan. Kahvia iso kuppi, ja kaksipuolinen ruispala, Floraa, juustoa ja vaikkapa tuorekurkkua.
Onneksi ei ole, ainakaan vielä, sokeritautia. Näin vieressä, kun vanhempani sitä sairasti. Surullista oli.
Kuitupitoisuus on se, johon sokeri imeytyy ja auttaa,
Ymmärtääkseni pitää olla rukiista leipää jos tuota terveysvaikutusta hakee,
Minä olen joutunut koko aikuis-ikäni kuuntelemaan lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Olen paljon joutunut ohittamaan lääkärin määräystä,luonnontuotteet esim Molkosan on paljon edullisempi vatsa vaivoihini,kun ne kalliit lääkärin määrämät rohdot.
Olin pitkään sairaalan kirjoissa seurasivat 4v koekaniinina,jolloin kertoi lääkäri niistä konferenssi matkoistaan.Vihdoin ymmärrykseni selkeni Lääkärit
hankkivat ,kun paljon myyvät lääkkeitä-..
SEURATKAAPA.
Omalla mittarilla ei voi pitkäaikaissokeria mitata.
Suomalainen ruisleipä on todella hyvää ja terveellistä.
Kun asustelimme 80-luvun loppupuolella Espanjassa, ei meikäläistä leipää ollut missään myytävänä, joten pyysimme Suomesta tulevia vieraitamme tuomaan ruisleipää.
Terveysguru Heikkilä , joka kehoittaa "karppaamaan", tuomitsee leivän lihottavimpina elintarvikkeina.Olen kokeillut, jättäen kaikki viljatuotteet pois ruokavaliostani, samalla tietenkin makaroonin, riisin, pullan ilman muuta ja sokerin, joka olisi luokiteltu aikoinaan myrkyksi, jos ravitsemuksesta olisi pidetty sellaista älämölyä kuin nykyisin.
Kohtuus kaikessa, mutta hyvän ruuan kanssa on kuin alkoholisteilla viinan kanssa: Yksi on liikaa ja yksitoista liian vähän.
En pysty syömään suklaatakaan vain palan tai kaksi, sillä kun alkuun pääsee menee koko levy.
Leivästähän nyt kuitenkin oli puhe, ja olen kokenut lapsena saman ihanan makunautinnon kuin Ruuneperi, mummo teki ruileipää ja yleensä kaikki tehtiinkin silloin kotona, jopa voi.
Kyllä kirjoitit taas An Lis 3 niin hyvin, että lapsuuskotini ihana leiväntuoksu tuli mieleeni ja ne pitkät leipälaudat, joille vielä paistamattomat leivät sieviin riveihin laiteltiin. Siitä sitten uuniin paistumaan. Olivathan ne tuoreet voileivät sitten varsinaista nautintoa! - Iloista sunnuntaita! t. Liisa S.
Tuo seuraava viesti onkin surullisempi juttu, eikös se
tarkoita raastupaa. Kukaan ei ole siihen vastannut.
(Siis tarkoitan tuota "sapuska1"-viestiä.)
Muistatteko mitä on leivätön pöytä?
Eikös sitä sanota myös, että joutuu vedelle ja leivälle, ja samaa juurta on myös kakku, saako sen ehdollisena vai ehdottomana ja miten pitkän.Voikakustakin puhuttiin , kun voideltua leipäpalaa tarkoitettiin.
Leipä onkin tärkeä osa elämää, vertauskuvallisessakin mielessä ihan ydinasioita. Mies tuo leivän kotiin, on leipätyö, pysytään leivässä ja kullakin on oma leipälajinsa, jossa on hyvä.. Raamatun Elämän leipä ja jakamisen ihme viiden leivän ja kahden kalan muodossa., ehtoollisleivän merkitys.
Leipiintyminen onkin jo negatiivisempi ilmaus, joskus itsekukin sen on kokenut. kutsumuksensa menettänyt on esimerkiksi leipäpappi. Leipäsusikin on ollut käsite, mahtaako nykynuoriso edes tietää mitä sillä tarkoitetaan.
Tämä on leipätekstiä, se on ihan virallinen käsite.
Osasithan kiteyttää taas asiassa pysyen kaiken hienosti! :)
Meitä on joukossa,jotka emme voi kotimaista viljaa syödä. Noin 20 v sitten vesi
tuli kielelle,kun kauppaan menin ja tuoksut lämpimästä leivästä tulvahti..
Aika on kullannut tuksut,elämä jatkuu toisen laiset leivä tyroksin makuiset valmiina saa. Onneksi jaksan paistaa vielä itse vähän niistäkin jauhoista hiukan mehukkaampia leipiä..Tietenkään ei koskaan samanveroisia,mut hengissä on pysytty. kuivunut heta.