..istun hiljaa
tuska sydämessäin
painaa..
..enkä sano mitään
nojaan runkoansa
vasten..
..ottaa syliinsä hellästi
lehdillänsä hyväillen
hiuksiani..
..tuuli kuivatti kyyneleeni
aurinko lohdutti
säteillään..
..vain alla vaahterani
lohduton sydän
toivoa saa..
tuska sydämessäin
painaa..
..enkä sano mitään
nojaan runkoansa
vasten..
..ottaa syliinsä hellästi
lehdillänsä hyväillen
hiuksiani..
..tuuli kuivatti kyyneleeni
aurinko lohdutti
säteillään..
..vain alla vaahterani
lohduton sydän
toivoa saa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onija, sinä kirjoita surumielisiä runoja, mutta mitä sydän tuntee, siitä kieli laulaa ja surusta, alakuloisuudesta ehkä herkimmin.
Mutta olen huomannut, että surua kuvaaviin runoihin on vaikeinta vastata, niin tuttu asia se kaikille onkin. Onneksi jotkin asiat lohduttavat.
Ymmärsit ..jotenkin tiesin sen..olen todella ylpeä
jotta minulla kaltaisesi ymmärtäjä..
niitä tosi harvassa..
Melankolia..tietynlaajuinen atopaattisuus..
jollain tapaa kiehtoo..
dramattisuus..
..elämähän on sitä..
Kiitän tee..
alla vaahterasi
ilon hetket asustaa
vaikka ne nyt surujen kaapuun pukeutuu
sydäntäsi koettelee ...
lehdet sanoiksi muuttuu
kuinka paljon ne voisikaan kertoa
levottoman murheisen mielesi saloja
tuuliin kuiskailla
mutta hiljaa ne sinua hyväilee
kuuntelevat havisten
laulavat tavallaan sinua
sydämesi sanoja ...
hyvä onija !!!
Aika paljon varmaan voisivat kertoa..
vuosien saatossa tullut siitä..
´elävä kuuntelija´..jolle helppo nyyhkiä
sekä ilonsa että surunsa..
Kiitos runosein..
Niin hiljaa seisoo kaunis vaahtera,
aikaa on nähnyt vaahtera kukkulan.
Vaan sen juurella nyyhkii Onija pienoinen,
suuntaa etsii ja taivasta [katseellaan] mittaa.
Toiselle vaahtera iloa tuo,
toinen sen juurilla nyyhkii.
Niin hiljaa on luonto,
rauhassaan vaahtera lehtineen humisee.
Toinen surujaan paperilla purkaa,
minä ilon hymnejä paperilleni rustaan.
Kyllä se minullekkin iloa tuo ja paljon..
siellä alla vain jotenkin ´turvallista´..
purkaa sydäntään..
Kiitoksia Par..
Runosi saa mielellään eläytymään niihin luonnonelementteihin, joita mainitsit. Et selvästikään ole yksin.
En silloin tunne yksinäiseksi oloani lainkaan..
kuumimmallakin ilmalla siellä lehtien välkkyvässä
varjoissa..saa ´sielunrauhaa´..
Kiitän perc...