Niin, minulta menee välillä hermo, kun en pysty kirjoittamaan.
Kaikki tuntuu vain olevan jotenkin väärin ja huonosti. Kaiken pitäisi olla piirun tarkkaa.
Onko teillä muilla tälläistä ongelmaa?
Suunnittelen kirjoitusket kyllä hyvin, mutta silti tuntuu, että jotakin uupuu.
Neuvoja?
Kaikki tuntuu vain olevan jotenkin väärin ja huonosti. Kaiken pitäisi olla piirun tarkkaa.
Onko teillä muilla tälläistä ongelmaa?
Suunnittelen kirjoitusket kyllä hyvin, mutta silti tuntuu, että jotakin uupuu.
Neuvoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun kirjoitustahtini parani kun pääsin eroon siitä harhaluulosta, että pitäisi työskennellä tuntikausia putkeen niin kuin tavallisessa duunissa. Aivot väsyvät luovassa työssä melko nopeasti.
Nyt kirjoitan, sikäli kun muilta kiireiltäni ehdin, aamulla, iltapäivällä ja illalla sen verran kuin sattuu mukavalta tuntumaan. Käytännössä se on jotain tunnin ja kahden ja puolen tunnin välillä. Harvoin enemmän, mutta joskus kun siltä tuntuu ja aikatauluun mahtuu, käytän koko päivän ja ehkä seuraavankin intensiiviseen kirjoittamiseen, ja pidän sitten päivän pari vapaata kirjoittamisesta kun pää ei toimi ollenkaan.
Vaikeaa on mulla ollut monastikin.
Suunnittelusta sen verran, että kirjoitin aiemmassa "Miten suunnittelette kirjoituksenne?"-viestissä käyttäväni joskus Mind Mapping -systeemiä. En nyt toista niitä samoja sanoja, käy tutustumassa os. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=610&posting=22000000004524265.
Suora linkki "ajatuskartta"-sivulle on http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/antoisaan/1_4.html .
Mind Map -ohjelmia on saatavana pc:lle myös suomenkielisinä, esim. Mind Manager X5.
Toinen hyväksi todettu tapa on yrittää kirjoittamista jostain muusta kuin aiotusta kohdasta. Kirjoitan romaania, jonka rakenteen olen etukäteen suunnitellut.
Minulla on joskus ollut vaikeaa päättää jotain lukua, joten siirryn suosiolla seuraavaan tai sitä seuraavaan.
Eräs keino herätellä kirjoitushaluja on lukea omaa tekstiä alusta uudelleen ikään kuin jonkun toisen henkilön silmin. Se voi olla aluksi hieman vaikeaa, mutta kuvittele itsesi vaikka joksinkin muuksi sulle tutuksi ihmiseksi, ja mieti mitä hän siitä tuumaisi. Saatat löytää jotain uusia kuvioita tekstiisi.
Ja tuosta Mind Mappingistä vielä. Kokeile tehdä jo valmiiksi kirjoitetusta tekstistä Mind Map, sen avulla on helpompaa nähdä juonikuvion toimivuus, tai kuten monasti itselläni, sen toimimattomuus =)
Minulla on ollut tapana seurata käsikirjoituksen edistymistä sekä ennustaa jatkoa. Käytännön esimerkki seurannasta:
http://www.kolumbus.fi/j.m.heikkila/seuranta.jpg
Jos yrittää kirjoittaa liikaa kerralla, laatu kärsii. Jos kirjoittamiseen tulee taukoa, laatu kärsii.
Mä en ymmärrä miten sitä voisi hermo mennä - meneehän se tietysti jos ei saa aikaan mitään ja hinku olisi kova - mutta että niin kova hinku?
Ei tämä nyt kai tässä yrittelyn keväässä ole kovin ihmeellistä touhua, kirjoitellaan ikään kuin lämpimikseen - jos sitten joskus jos himoa riittää, ja taidot kasvaa, niin jotain enemmän.
Nää kaks jäbää tossa yläpuolella taitaa olla ammattilaisia, heille tuskin tulee enää mitään angstisia törmäyksiä omalla hermoratojensa verkkolla itseensä. Taitaa olla vähän kuin uimataito, sen kun oppii - niin sen oppii.
Mäkin pääsääntöisesti maalaan öljyväreillä maailman naamaa - tää skriivaus on tätä "ihan kivaa vaan." :)
Tämä piiru (1/6000 osa ympyrää), on muuten pitkillä matkoilla aivan turhan lavea mitta. Sen täsmällisyys on jo muutamien kilometrien jälkeen aivan pois tolaltaan.
Jos yrität osua piirulleen johonkin joka on yli kymmenen kilometrin päässä sinusta, yrityksesi on tuhoontuomittu.
Suosittelen GPS-koordinaatistoa. Se on "Global."
HEI
MINULLAKIN ON JOKUS VAIKEUKSIA SAADA MINKÄÄNLAISIA IDEOITA PAPERILLE. SIIHEN AUTTAAN KUN KUUNTELEE SAMALLA MUSIIKKIA. SILLOIN AINAKIN MINULLA ALKAA IDEOISTA TULLA. KANNATTAA KOKEILLA.
En oo mikään ammattilainen tai vastaava, mutta kirjottanu olen omaksi huviksi noin 8 vuotta, joskus enemmän joskus vähemmän. Joskus kirjottanu päivittäin, joskus pitäny jopa vuodenkin taukoa.
Kaikki kivahan loppuu siihen, että se lakkaa olemasta kivaa. Sillon kun hauskuus loppuu touhusta, kannattaa ottaa aikalisä ja unohtaa asia kokonaan päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi. Muuten siitä tulee pakkopuurtamista, ja sillähän ei ole vielä kukaan saanu aikaan hyvää jälkeä.
Itse kun kirjotan, täytyy olla jokaisella solulla mukana. Suunnittelen myös aika huolella kaiken kirjotettavan, mutta kun alotan, tarina menee lähes aina omaa polkuaan ja jännitys säilyy, kun ei aina itekään tiiä, miten käy. Se siinä ehkä on parasta :) Mut jos tollasta tunnetta ei tule, tarina muuttuu hetkessä äikän pakolliseks asia-aineeks (joita luojan kiitos ei ole pariin vuoteen tarvinnut tehdä).
Jos hinku todella on kova ja pakko saada jotain alas, kannattaa mennä makaamaan sängylle/sohvalle olla ihan hiljaa ja alkaa rullata sitä tarinaa mielessään. Ei alusta, ei lopusta, ei keskeltä, vaan jostain epämääräsestä kohtauksesta(varsinki sellasesta, jolla juonen kannalta ei ainakaan siihen mennessä oo ollu mitään merkitystä), suunnitella ja mietiskellä. Jos ei auta :) niin hyvä kirja käteen. Omalla kohalla varsinki muiden tekstien lukeminen laukasee sen oman innon päästä koneelle :)
Kärsin itse samasta täydellisyyden pakosta, pyrin täydellisen mallisiin kappaleisiin ensimmäisessä versioissa ja itkin verikyyneliä tekstin ollessa kupuista.
Nyt olen kokenut hyväksi kirjoittaa luvun ruutupaperille yksinkertaistettuna. Sekavana se sano sitä tuo tätä muotona. Sitten istun koneelle ja muutan tekstin hienoon muotoon. Ruutupaperi ei ole niin vaativa seuralainen kuin kone kauniine näppäimineen. Ja jotenkin aivot avautuvat paremmin kun on vain kynä ja minä. :)