Eli olen kohta 17-vuotias poika/mies. Olen aina ollut melko ujo varsinkin tyttöjen kanssa, menen täysin lukkoon jos joku tuntematon tulee puhumaan kanssani. En myöskään ole maailman sosiaalisin ihminen, joten ilmeisesti tämän takia minulla ei ole tällä hetkellä yhtäkään hyvää/läheistä ystävää. Koulussa minulla on aina ollut kyllä "kavereita", mutta ketään vain ei huvita olla kanssani vapaa-ajalla. Tästä syystä varsinkin kesät ja muut loma-ajat ovat aivan hirveän tylsiä, ja kun kavereita ei ole niin suurin osa ajasta kuluu netissä. Koulukaan ei mene enää niin hyvin kun kaikki tuntuu niin turhalta, tuntuu kuin kukaan ei välittäisi minusta tai mitä hyötyä on edes mennä kouluun kun joutuu kuitenkin kuuntelemaan *ittuilua.
Joskus pari vuotta sitten meni huonomminkin yläasteen aikana, silloin olin kiusattu ja välillä ajattelin jopa itsemurhaa. Siihen en kuitenkaan onneksi päätynyt.
Ja minulla ei mene hyvin kotonakaan; olen joutunut lapsesta asti kuuntelemaan vanhempien riitelyä ja huutamista lähes päivittäin. Pienempänä (n. 5-12 v.) jouduin usein isän hakkaamaksi pienimmästäkin asiasta. Se kuitenkin loppui, varmaankin siitä syystä että nykyään voisin lyödä takaisin/puolustautua. Hakkaamisen takia välttelen omaa isääni mahdollisimman paljon enkä puhu hänen kanssaan kuin välttämättömistä asioista.
Minusta tuntuu vain niin pahalta kun näkee, että muilla on paljon kavereita tai sitten poika/tyttöystävä, kun taas minulla ei ole ketään johon voisin luottaa ja vain keskustella normaalisti yms. Tiedän kyllä että jokainen löytää joskus jonkun johon voi oikeasti luottaa mutta siihen saakka minun täytynee tyytyä näihin keskustelupalstoihin ;D .
Onneksi minun ei tarvitse kestää vanhempiani enää kuin yhden vuoden verran ja sen jälkeen pääsen heistä ja heidän riidoistaan vihdoinkin eroon.
Olisi tosi kiva jos täältä löytyisi edes yksi henkilö joka haluaisi puhua kanssani. Varsinkin jos joku kärsii samoista ongelmista kuin minä tai esim. harkitsee itsemurhaa, voin auttaa sinua pääsemään yli näistä ajatuksista ja asioista.
Kiitos kun jaksoit lukea loppuun saakka :)
Joskus pari vuotta sitten meni huonomminkin yläasteen aikana, silloin olin kiusattu ja välillä ajattelin jopa itsemurhaa. Siihen en kuitenkaan onneksi päätynyt.
Ja minulla ei mene hyvin kotonakaan; olen joutunut lapsesta asti kuuntelemaan vanhempien riitelyä ja huutamista lähes päivittäin. Pienempänä (n. 5-12 v.) jouduin usein isän hakkaamaksi pienimmästäkin asiasta. Se kuitenkin loppui, varmaankin siitä syystä että nykyään voisin lyödä takaisin/puolustautua. Hakkaamisen takia välttelen omaa isääni mahdollisimman paljon enkä puhu hänen kanssaan kuin välttämättömistä asioista.
Minusta tuntuu vain niin pahalta kun näkee, että muilla on paljon kavereita tai sitten poika/tyttöystävä, kun taas minulla ei ole ketään johon voisin luottaa ja vain keskustella normaalisti yms. Tiedän kyllä että jokainen löytää joskus jonkun johon voi oikeasti luottaa mutta siihen saakka minun täytynee tyytyä näihin keskustelupalstoihin ;D .
Onneksi minun ei tarvitse kestää vanhempiani enää kuin yhden vuoden verran ja sen jälkeen pääsen heistä ja heidän riidoistaan vihdoinkin eroon.
Olisi tosi kiva jos täältä löytyisi edes yksi henkilö joka haluaisi puhua kanssani. Varsinkin jos joku kärsii samoista ongelmista kuin minä tai esim. harkitsee itsemurhaa, voin auttaa sinua pääsemään yli näistä ajatuksista ja asioista.
Kiitos kun jaksoit lukea loppuun saakka :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oon 14v tyttö, jota on kiusattu/kiusataan koulussa ja kotona äiti löi ja haukkui minua päivittäin. Monta kertaa oon ollut todella lähellä tehdä itsemurhan. Jos tahdot kuulla koko tarinani, niin voin kertoa sähköpostini.
Totta kai haluan kuulla tarinasi kokonaan. Mun sähköposti on: [email protected]
Hienoa, juuri kun ehdin laittaa sinulle s-postia, kännykkäni päätti toimia
Ootko varma että laitoit oikeaan osoitteeseen koska en ole saanut vielä mitään?
Okei noh, nyt kun tämä toimii nikn voin yhtähyvin vastata tännekkin.... Ja viestini saattaa tulla s-postiisi hieman myöhässä, koska olen mökillä ja netti on surkea :/-.- No pistänyt sen viestin minkä kirjoitin alunperin tänne ja myöhemmin myös s-postiisi.... Selitän sekavadti, tiedän x)
Voi kamala... Tuo on ollut kocaa kestettävää jos on ollut koulukiusaus ja perheväkivalta yhdessä, ihme että olet kestänyt! Itse tiedän jonkinverran siitä miten syvällä pitää olla jos miettii itsemurhaa.( itse tullut vierailtua useamman kerran tejolla itsari yrityksistä....) Ja hei, jos menet lukkoon kun tuntematon tulee puhumaan sulle, mene sä niiden luo! Valitse joku kivan olonen poika/kundi ja ala juttele. Yritä löytää jokin yhteinen kiinnostuksen kohde, niin niitä kavereita syntyy ja jos teistä ei tuu heti parhaita ystäviä, ootpahan saanu ainakin yhden uuden tuttavuuden :/
Mä ihailen sitä miten hyvin sä kuitenkin suhtaudut tohon. Monet sun tilaneessa ei laittais ainuttakaan hymiöö koko tekstiin ja puhuis viiltelystä sun muusta. Sä et. Ja se jos mikä on ihmisessä kunnioitettava piirre :D
Yritä hei pysyy positiivisena,jooko? Tiedän se on paljon helpommin sanottu ku tehty, mutta kyllä niitä oikeitakin kavereita tulee! Ne tulevat kun kerkeävät. Ei kannata kiirehtiä.... :) okei no myönnän kyllä minun ouolestani sinulla saisi olla jo edes muutama tosi hyvä kaveri kenen kanssa hengailla, mutta... You know ehat i mean :)
Kiva että jaksoit kirjoittaa noin paljon ja kiitos noista sun vinkeistä pitää varmaan kokeilla jossain vaiheessa ;) Ja en todellakaan aio enää vajota itsemurhan tasolle, koska oon päässyt jo näin pitkälle, vaikein vaihe on jo onneksi takanapäin :)
On kiva jos autoin edes vähäsen :) Ja mahtava asia on että seisot noin vakaasti päätöksesi takana. Siis tun itsari jutun suhteen. :) Tsemppiä!
Se on elämäkerta, ei elämäNkerta
Olisi kiva jakaa enemmänkin mielipiteitä näistä asioista :) Eli jos haluat/ kiinnostaa, pistä s-postia osoitteeseen [email protected] ;)
Mutta siis vaan jos juttu seura kelpaa, en minä pakota sinua meiliä laittamaan x)
Saitko mun spostin?