Hei.
Olen kaksitoista vuotta, ja saan sammaripennun joskus v. 2014-16...
Aloitan neljätoista vuotiaana dogsitter-kurssin ja saan apua naapurin sammariomistajalta. Olen NYT hoitanut puolitoistavuotta kyseistä naapurin sammaria. (Siis lenkittänyt, omistajan poissaollessa ruokkinut, pitänyt seuraa, tehnyt aktiviteettejä yms. Olen pyörinyt mukana rekikisoissa, näyttelyissä ja eläinlääkärillä) Lenkittänyt olen kokonaisuudessaan mm. Beaglea, saksanpaimenkoiraa, labradorinnoutajaa, samojedEJÄ, collieita sekä sekaroruista pikkukoiraa.
Kokemusta on, ja olen myös ollut mukana koiraluennoilla, koirakoulussa ja koiraleirillä. Koulutan pienimuotoisesti myös tätä sammaria, ja lenkkeilen omistajan&koiran kanssa yhdessä.
Kuulostaa, ett elämäni pyörii koirissa: ehei. Kaverini ovat mukanani koirien kanssa ja olen heidän kanssa myös muuten. Hoidan myös omassa kodissani kotitöitä, teen aamu- ja välipalaa. Olen myös pikkuveljeni kanssa.
Lenkkeilen ja maastojuoksen myös ilman koiria.
Kysymykseni ovatkin:
- Kuulostaako elämäni sopivalta koiralle?
- Olenko valmis sammariin?
- Mikä on paras aika koiran hankintaan?
- Olenko liian kiireinen/ huono tarjoamaan paikkaa koiralle?
Ainiin lisään vielä, että äitini on kotona 3 päivää viikossa, itse olen koulussa, veljeni koulussa. Isämme on muuttanut pois.
Samojedi saisi kesäisin n. 10km lenkityksen jos jaksaa, juoksemalla, vapaana koirapuistoissa yms.
Koira tulisi mahdollisimman paljon matkoille mukaamme, mutta ääritapauksissa olisi kotiympäristössä naapurin samojedilma kylässä. Perheemme ei sairasta mitään liikuntaan vaikuttavaa. Koira nukkuisi aina minun huoneessani. Se saisi liikkua vapaasti, sille olisi kesäisin ovi vapaana takapihalle (aidattu) ja sisällä vain eteinen aidattu. Äitini tuttu on koirakouluttaja ja saisimme apua.
KIITOS! :)
Olen kaksitoista vuotta, ja saan sammaripennun joskus v. 2014-16...
Aloitan neljätoista vuotiaana dogsitter-kurssin ja saan apua naapurin sammariomistajalta. Olen NYT hoitanut puolitoistavuotta kyseistä naapurin sammaria. (Siis lenkittänyt, omistajan poissaollessa ruokkinut, pitänyt seuraa, tehnyt aktiviteettejä yms. Olen pyörinyt mukana rekikisoissa, näyttelyissä ja eläinlääkärillä) Lenkittänyt olen kokonaisuudessaan mm. Beaglea, saksanpaimenkoiraa, labradorinnoutajaa, samojedEJÄ, collieita sekä sekaroruista pikkukoiraa.
Kokemusta on, ja olen myös ollut mukana koiraluennoilla, koirakoulussa ja koiraleirillä. Koulutan pienimuotoisesti myös tätä sammaria, ja lenkkeilen omistajan&koiran kanssa yhdessä.
Kuulostaa, ett elämäni pyörii koirissa: ehei. Kaverini ovat mukanani koirien kanssa ja olen heidän kanssa myös muuten. Hoidan myös omassa kodissani kotitöitä, teen aamu- ja välipalaa. Olen myös pikkuveljeni kanssa.
Lenkkeilen ja maastojuoksen myös ilman koiria.
Kysymykseni ovatkin:
- Kuulostaako elämäni sopivalta koiralle?
- Olenko valmis sammariin?
- Mikä on paras aika koiran hankintaan?
- Olenko liian kiireinen/ huono tarjoamaan paikkaa koiralle?
Ainiin lisään vielä, että äitini on kotona 3 päivää viikossa, itse olen koulussa, veljeni koulussa. Isämme on muuttanut pois.
Samojedi saisi kesäisin n. 10km lenkityksen jos jaksaa, juoksemalla, vapaana koirapuistoissa yms.
Koira tulisi mahdollisimman paljon matkoille mukaamme, mutta ääritapauksissa olisi kotiympäristössä naapurin samojedilma kylässä. Perheemme ei sairasta mitään liikuntaan vaikuttavaa. Koira nukkuisi aina minun huoneessani. Se saisi liikkua vapaasti, sille olisi kesäisin ovi vapaana takapihalle (aidattu) ja sisällä vain eteinen aidattu. Äitini tuttu on koirakouluttaja ja saisimme apua.
KIITOS! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
viestistäsi saa sen kuvan että sammarillasi tulee olemaan hyvä elämä. Periaatteessa voisitte ottaa sen vaikka jo nyt. Mutta se päätös riippuu täysin äidistäsi, eikä veljesi mielipidekään ihan vaikuttamatta voi olla. Ainoa särö tuossa viestissäsi oli ehkä se että sanoit voivasi tarjota koiralle 10 kilsan lenkkiä vain kesäisin. Koira kun tarvitsee lenkkinsä myös 30 asteen pakkasilmoilla. Samojedi vielä enemmän. Elämäänne helpottaa jos kaikki osallistuvat koiran lenkittämiseen, silloin ei tule yhdelle liikaa sillä siihen voi väsyä. Sopikaa asiasta ja tehkää koiranne kanssa elämästänne kivaa kaikille.
Anteeksi, tarkoitin että se saisi 10km KESÄISIN, ja talvella ENEMMÄN. :)
Aloitamme myös Agia, tokoa ja rekikilpailua kun mahdollista. (Agi harkinnassa) Ja veljeni on täysin Kanada i samaa mieltä, äiti juuri tahtoo että saan selvitettyä Tietoa myös ihmisiltä suoraan, en kirjoista ja telkkarista.
Nimi väärin...
Lisää vastauksia?
Mikäli äitisi ottaa sammarista täyden hoitovastuun, voisitte ottaa samojedin vaikka heti.
Sinä olet kuitenkin vasta tulossa murrosikään ja mites sitten 4 vuoden päästä kun olet 16? Alkaa mahdollisesti biletys kiinnostaa koiria enemmän, sinulla on tyttö/poikaystävä jonka kanssa haluat olla enemmän kuin koiran, menet lukioon/ammattikouluun ja se on suuri elämänmuutos ja vie paljon aikaasi. Myös yläasteella on ala-astetta rankempaa, johon nyt olet menossa.
kun olet 19, nyt otettu pentu on silloin vasta 7v koira, mutta entäpä jos sinulle tulee eteen muutto toiselle paikkakunnalle korkeakouluopintojen myötä, ja sinne ei saa soluasuntoihin mitään koiria mukaan.
Nämä kaikki asiat voivat tuntua sinusta kaukaisilta koska olet vasta 12, mutta mielestäni tämä on asia jota ennen kaikkea aikuisen, Äitisi tulisi miettiä. Mielestäni lapselle voi aivan hyvin hommata lemmikin, mutta AIKUISEN tulee aina ottaa siitä pää vastuu. Aikuinen on vastuussa lenkityksestä, kouluttamisesta, ruokinnasta, ell kuluista, hoitopaikoista jne vaikka lapsen kiinnostuis lopahtaisi jo heti ensimmäisen puolen vuoden jälkeen.
Perheeseenne ei voi hommata koiraa ellei Äitisi ole se joka sitä ennenmuuta haluaa. Sillä ei lopulta ole mitään merkitystä kuinka hyvä koiranhoitaja sinä olisit, ehkä joskus 16vuotiaana sillä olisi jo väliä ja voisit jo omin rahoin kustantaa kaikki koiran menot ja olisit tarpeeksi vanha ottamaan lemmikin mukana tulevan vastuun.
Heips.
Meille on hankittu nyt sammarinpentu ja hyvin menny kaks viikkoa. Äitillä on täysvastuu, mitä parina iltana lenkittäny kun äiti pois. Pentu on tosi omalaatuinen ja iloinen. Meiän Memi. Memi osaa jo lenkillä ohittaa kaiken muun paitsi oravat ja koirat (siis autot, polkypyörät, lenkkeilijät, lapset...) ja kävelee löysällä hihnalla kun lelu mukana. Sisäsiistiksi oppi toissapäivänä paria vahinkoa huomioimatta... Autoa Memi kuitenki pelkää, helppiä? :)
Monet nuoret koiranpennut tulevat huonovointisiksi autossa. Se on ihan normaalia että vähän pelkää sitä värkkiä. Moottori käy ja auto tärisee sekä puhallin pitää ihme meteliä. Olette koiran kanssa ajellessa vaan ihan rauhassa sen kanssa ettekä kiinnitä pelkäämiseen mitään kummempaa huomiota.
Jos se ei oikein suostu tulemaan autolle kun tietää että olette lähdössä, niin vaihda kutsua vielä vähän iloisemmaksi.
Voit myös harjoitella autoon menemistä kotosalla lähtemättä minnekään, siten että laitatte jotain herkkua autoon sisälle ja kehotat hyppäämään sisään hakemaan sen. Jätä ovi ensimmäisillä kerroilla auki. Sitten menet itsekin sisään Memin kanssa ja ovi edelleen auki ja myöhemmin sitten laitat sen kiinni sekä olette hetken auton sisällä lähtemättä minnekään. Näin siitä tulee kiva paikka. Sitten voit harjoitella autoon jäämistä laittamalla oven kiinni, mutta jäämällä itse ulkopuolelle. Olet itse näkyvillä. Ja kun namit on mennyt avaat oven, menet ehkä itse mukaan sisään hetkeksi. Myöhemmin tästä kumarrut oven suljettuasi ja Memin keskittyessä nameihinsa, pois sen näköpiiristä. Palaat kuvaruutuun miltei heti kun namit on syöty ja menet taas sisään hetkeksi. Näin koira oppii että palaat aina takaisin vaikka katoaisitkin hetkeksi esimerkiksi kauppaan.
Kiva että teille järjestyi tuo homma nyt näin nopealla aikataululla. Opetat nyt vaan Memin nuoresta pitäen hyville tavoille niin se on vanhempanakin vielä kiva ja kiinnostava tuttavuus kenelle tahansa.
Låter jättebra. Samojedi får en häftig upplevelse hos dig.