Jos olet nähnyt tänään kirjoittamiani kommentteja, voit ajatella, että olen tosi kiihkeä ja ärtyisä akka.
Mutta en ole. Olen älykäs ja nopealla huumorintajulla varustettu 32-vuotias nainen, joka ei ole 4 vuoteen tavannut Helsingissä yhtään miestä, joka tuntuisi vertaiselta.
Itsellä on takana muutaman vuoden ulkomaan keikka, ihan oma-aloitteisesti tehty, ei siis ex-pattina tai opiskelijana, vaan ihan vaan elämän yhtenä osana. Olen vastuullisessa työssä mielenkiintoisella alalla, mutta en tunnu löytävän seuraa, joka olisi samalla aaltopituudella.
Nautin älykkäästä huumorista, mutta en insinöörityyppisestä. Mitä se tarkoittaa? Kielellistä huumoria. Oivalluksia. Haluaisin tavata ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka pohtivat välillä itsekseen, olisiko aika lähteä maailmalle. Ei sitä, olisiko firmalla paikkaa jossain. Sitä, olisiko ITSEN kannalta aika lähteä jonnekin. Tietämättä minne tarkalleen, mitä tarkalleen tekemään.
Missä olette ihmiset, jotka ette ensimmäiseksi reagoi "ei sitä nyt niin vain voi lähteä mihin vaan". Missä olette te, jotka KAIHOATTE muualle. Te, jotka soluissanne JA sydämessänne tunnette, että jossain, JOSSAIN muualla odottaa se elämä, jota vain odotatte pääsevänne viimein elämään.
Missä olette te, joille maailma on isänmaa?
Jään odottamaan kommentteja tähän monen mielestä varmaan tosi naiiviin vuodatukseen :)
Mutta en ole. Olen älykäs ja nopealla huumorintajulla varustettu 32-vuotias nainen, joka ei ole 4 vuoteen tavannut Helsingissä yhtään miestä, joka tuntuisi vertaiselta.
Itsellä on takana muutaman vuoden ulkomaan keikka, ihan oma-aloitteisesti tehty, ei siis ex-pattina tai opiskelijana, vaan ihan vaan elämän yhtenä osana. Olen vastuullisessa työssä mielenkiintoisella alalla, mutta en tunnu löytävän seuraa, joka olisi samalla aaltopituudella.
Nautin älykkäästä huumorista, mutta en insinöörityyppisestä. Mitä se tarkoittaa? Kielellistä huumoria. Oivalluksia. Haluaisin tavata ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka pohtivat välillä itsekseen, olisiko aika lähteä maailmalle. Ei sitä, olisiko firmalla paikkaa jossain. Sitä, olisiko ITSEN kannalta aika lähteä jonnekin. Tietämättä minne tarkalleen, mitä tarkalleen tekemään.
Missä olette ihmiset, jotka ette ensimmäiseksi reagoi "ei sitä nyt niin vain voi lähteä mihin vaan". Missä olette te, jotka KAIHOATTE muualle. Te, jotka soluissanne JA sydämessänne tunnette, että jossain, JOSSAIN muualla odottaa se elämä, jota vain odotatte pääsevänne viimein elämään.
Missä olette te, joille maailma on isänmaa?
Jään odottamaan kommentteja tähän monen mielestä varmaan tosi naiiviin vuodatukseen :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
kelpaisi. Se on mukavaa että olet ehtinyt elämässäsi jo vaikka mitä. En tiedä olisinko ite menny ja tullu kuten sinä. Tuli aikoinaan leikittyä pissa/kakka-leikkejä siihen malliin että täällä sitä nyt istuskellaan "pimeässä" naputellen fifty/sixty YHna. Miettien että mitä sitä olisikaan voinut tehdä jos...
Lohduttavaa tässä on se että en olisi sinulle kelvannut muutenkaan. Koska kaikki mitä tulevalta kavaljeeriltasi odotat ei taida osua meikäläiseen.
1. Väärä kaupunki
2. Väärä koulutus (kyllä se kieli on insseilläkin)
3. Väärä asuinmuoto
Nyt tietenkin meinasit vastata "no niin, mitä mä sanoin". Ei tartte. Toivoisin että jos et löydä omalla aaltopituudellasi varustettu hlöötä niin ainakin yrittäisit tarkistaa omien aaltojesi pituuden ja amplitudin. Sekin olisi vain elämää ja varmasti kokemisen arvoista...
Tää oli eka kirjoitus jonka sinulta luin. Pitää vissiin lukea aikaisemmatkin että tiedän mistä puhut. jaa pitää kyllä ensin käydä kessua tupakoimassa...
Moi,
kiitos viestistäsi.
Sait mut kuulostamaan kyyniseltä ja kriittiseltä. Kuvittelen olevani jotain muuta, mutta selvästi tarvitsen jotain asennemuutosta. Näin arvelinkin.
Olen ihan tyytyväinen juuri nyt Suomessa. Mutta koska en ole tavannut elämäni miestä, en osaa ajatella tätä loppuelämäni olinpaikkana.
Ei sillä, että elämänsä mies pitäisi tavata jollain määritetyllä aikavälillä.... mutta olis se jo kiva edes arvata väärin!
Sorry, ei ollu tarkotus tähän aikaan kovin lujaa vyön alle. (siis lyödä)
Ite olen loppuelämän kumppania pongaillut viimeiset puolivuotta. Olen tehnyt havainnon että jos istun kotona mietiskelemässä mitä teen elämälläni seuraavaksi. Niin kyllä kyllähän se aika niinkin kuluu. Ikävää on se että kyllä sitä sitten saakin mietiskellä.
Kun sitten ryntään ihmisten ilmoille niin kaikkia sattuu ja tapahtuu. Ja uskoisin vanhaa viidakon sanontaa "aina sattuu kun lyödään, ja kun usein sattuu niin tottuu" (tähän on joku jatkokin, mut en muista kun olen vissiin sen kohdan kirjoittanut yli jollain kaavalla :o)
Tarinan opetus kai on kuitekin se että yrittänyttä ei panna eli laiteta vai kuinka se nyt oli.
En vissiin vielä ehtinyt lukea puolikaan jutuistasi...
... sain kai kuulostamaan siltä, että olen kovinkin paljon ottanut osaa mielipiteilläni... No oikeasti en ole. Huomasin vain juuri tänään kommentoineeni pariin viestiin aika napakasti.
Syy miksi en paljon ole netissä puhellut on juuri se, mitä perään kuulutit - olen ollut liikkeessä... out and about... ja voi olla että en tämän illan jälkeen taas hetkeen ehdi piipahtaa tälläkään saitilla.
Eli en koe istuskelleeni kotisohvalla vaan nimenomaan olleeni liikenteessä. Vaan ei ole auttanut. En itse näe syytä "väärissä" paikoissa tai omassa nirsoudessani, vaan siinä, että Suomen 5,3 miljoonasta ihmisestä ei ehkä löydy juuri minulle sitä oikeaa, verrattuna siihen, mitä muualla yli 5,2 miljardiin ihmiseen, jotka ovat jossain muualla.
That's my problem.
Niin minä kyllä huomasinkin ettei niitä juttuja nyt kyllä hirveesti ollu.
Mutta ei kai sulle muuta voi kun toivottaa onnea. Ei muuta ku ratsun selkään ja ratsasta auringon laskuun, jos kerran epäilet että prinssisi ei suomessa asu.
Kyllähän urbaanilegendat kertoo että moni on ulkomaanelävästäkin saanut ihan mukavan elämän kumppanin. Tuttavapiirissänikin on muutamia. Suosittelen kuitenkin ensin käymään läpi kaikki suomalaiset aloita vaikka vähän pohjoisemmasta ;)
Ei ole englantilaiset, irlantilaiset, saksalaiset, hollantilaiset, uusi-seelantilaiset tai muut olleet sen onnistuneempia valintoja.
Sitäpaitsi...pohjoisen miehistä olen aloittanut ja jotkut heistä rankkautuvat edelleen ihan kärkeen. Enkä sano, että elämäni mies ei olisi suomalainen. Sanon vain, että Suomesta ei tunnu löytyvän. Siksi haikailen muualle.
Mutta eihän sitä koskaan tiedä. En edes minä ;)
Tarkoitit tietty :
"
mitä muualla yli 6,4 miljardiin ihmiseen, jotka ovat jossain muualla. "
Tästä näkee tän hetkisen tilanteen:
http://www.ibiblio.org/lunarbin/worldpop/index.html
Anyway, toivottavasti se sun prinssis löytyy...
PS: Perkele kun itsekin pääsis pois täältä "Funlandiasta" :(
Tottakai tarkoitin mitä siitä nyt totaalista sitten jääkin jäljelle Venäjän ja Jenkkien järjettömien tuhoiskujen jälkeen ja suomen väkiluku miinustettuna. Ehkä tuleva prinssini suo anteeksi yhden miljardin laiminlyönnin, sehän loppujen lopuksi vain rajaa mahdollisuuksiani paremmiksi.
Olen väsynyt, siksi kyyninen.
Kiitos kuitenkin toivon toivotuksista :)
"Ehkä tuleva prinssini suo anteeksi yhden miljardin laiminlyönnin, sehän loppujen lopuksi vain rajaa mahdollisuuksiani paremmiksi.
"
Kyllä pitäisi...on aika mäntti jos ei anna anteeksi :)
Koita nyt levätä & ottaa rennosti...jos suinkin mahdollista
T: ZOZ
Se tulee eläen.Sanoovat viisaat,että ei kannata liikaa etsiä.Se tulee sitten vahingossa vastaan mitä odottamattomimmassa paikassa,kun on tullakseen.Lykkyä tykö!
I'm too cynical for my own good.
Kun luen mitä olen kirjoittanut, näen pelkkää sarkasmia ja ärsyyntymistä. Kauheaa.
En pysty muuhun juuri nyt. Ei pidä ihmetellä, miksi Suomi on täynnä yksittäisiä yksinäisiä ihmisiä. Jos on yhtä kyyninen kuin minä, ei voi odottaa että kukaan haluaa olla seuraksi.
*huokaus*
Kun luen mitä olen kirjoittanut, näen sarkasmia ja kyynisyyttä, ei ihme että kukaan ei halua ryhtyä seuraksi, eihän tämmöiselle voi "pärjätä".
Väsyttää, poistun seurasta.
Toivotaan optimistisempaa huomista.
yrittää kanssasi. Olen ok näköinen "fiksu" suomalainen 33v mies.
panna sua, olet selvästikin munan puutteessa!
en halua olla törkeä, mut tämä on usein totuus.
Seksi on yksi perustarpeista, masentaa jos ei saa sitä.
Ole maitotyttö hiljaa.
;^)
Mahtavaa että olette jaksaneet ottaa kantaa. Itse tajusin perjantaiaamuna, miksi olen ollut niin KÄRTTY viime viikot, menin lääkäriin ja sain stressisairaslomaa näin alkuun 2 viikkoa.
Eli vaikka osin olen itsekin sen kannalla, että näkyy naamasta kun lakkaa saamasta, tässä ei ollut kyse "vain" siitä.
Mulla on vuoden verran kerääntynyt kaikenlaista työjuttua yksi toisensa jälkeen vieden voimia, vaikka olenkin tosi reipasta naamaa näyttänyt koko ajan. Minusta ei ole päällepäin näy, joten loogistahan se vain on, että jostain muualta alkaa repeilemään, tällä kertaa siis kärkkäiden kommenttien ja muuten vaan ylenpalttisen ärsyyntymisen muodossa....
Niinpä yritän nukkua ja tuntea sisällä vellovia tunteita pois "tieltä", niin että ehjääntyminen voisi alkaa. Onneksi työkaverit ottivat asian todella asiallisesti eikä omien töiden delegointi aiheuttanut mitään ongelmia.
Sitä kun on niin pirun vastuuntuntoinen, että yrittää mahdollisimman pitkään olla näkemättä ja tuntematta omaa väsymystään.
En ole kuitenkaan millään lailla masentunut. Olen vain väsynyt. Ja olen tosi onnellinen, kun viimein annoin itselleni luvan siihen.
kun huomasit ajoissa väsymyksesi ja annoit itsellesi luvan lepoon.Kaikki kun ei sitä taitoa osaa...itseni mukaan lukien.Voimia sinulle.
Moikka Lattegirl! Olen ok-näköinen fiksu 33v mies. Saako suhun ottaa yhteyttä esim. meilitse?
Wau. Joo. Niin. Periaatteessa en halua antaa yhteystietoja täällä, koska täällä liikkuu kaikenlaista ihme friikkiä.
Toisaalta. One life - you gotta do what you should. What can I say - a U2 fan.... jolla on mega-junk-filtterit päällä, joten kokeile meilata tänne: [email protected]
Yritän poimia viestisi kaiken junk'in keskeltä :)
Tere! Laitoin sulle viestiä..
T: Jyrä ..ja jotain ;-)