Voisko joku kertoa mulle miksi vaikka spk koulutetaan käskystä puremaan hihaa ja sitten irrottamaan siitä?
Tää on kai jotenkin rodun mukaista hommaa vissiin, mutta harrastetaanko tätä ihan vain harrastamisen vuoksi, kun eihän kuin ihan pieni osa ole poliisi- rajavartio- tmv. virkakoiria?
Mikä tossa on hienoa ja saa ihmiset tuota tekemään?
Miksi mennään kokeisiin ja katotaan kenen koira tossa puremisessa tottelee parhaiten?
Esim. agilityssä (jota en harrasta) mä nautin katsoa kuinka koira nauttii selvästi juosta radan erilaisia esteitä, eli ton jotenkin ymmärrän, on tosi hienoa katella kun omakin koira innostuu vetään joskus "agia" metsässä, kiertää kauheeta kyytiä taimistossa taimia sikin sokin ja hyppii puun runkojen yli ja nousee mäen päälle, jne, talvella lumikasat toimii hienosti.
Niin tää ei ollu mikään provo sitten, vaan haluaisin ihan oikeesti ymmärtää ees jotenkin.
Tää on kai jotenkin rodun mukaista hommaa vissiin, mutta harrastetaanko tätä ihan vain harrastamisen vuoksi, kun eihän kuin ihan pieni osa ole poliisi- rajavartio- tmv. virkakoiria?
Mikä tossa on hienoa ja saa ihmiset tuota tekemään?
Miksi mennään kokeisiin ja katotaan kenen koira tossa puremisessa tottelee parhaiten?
Esim. agilityssä (jota en harrasta) mä nautin katsoa kuinka koira nauttii selvästi juosta radan erilaisia esteitä, eli ton jotenkin ymmärrän, on tosi hienoa katella kun omakin koira innostuu vetään joskus "agia" metsässä, kiertää kauheeta kyytiä taimistossa taimia sikin sokin ja hyppii puun runkojen yli ja nousee mäen päälle, jne, talvella lumikasat toimii hienosti.
Niin tää ei ollu mikään provo sitten, vaan haluaisin ihan oikeesti ymmärtää ees jotenkin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin. Sitä on ehkä vaikea ymmärtää, mutta suojelu on tietyille koirille samanlaista kuin agility toisille. Se on niille äärimmäisen hauskaa ja mieluisaa tekemistä. Itseasiassa ne syttyvät siihen touhuun niin lujaa, etteivät meinaa nahoissaan pysyä. Siinä kohtaa tarvitaan sitä hallintaa. Koiran pitää malttaa odottaa käskyä (=lupaa) liikkua ja ottaa kiinni. Koiralle suojelu on yhtä leikkiä ja ne juoksevat kentällä hännät heiluen.
Ja vetoleikkinähän se pennuilla aloitetaan. Vedetään patukkaa maalimiehen kanssa kentällä ja siitä pikkuhiljaa siirrytään tyynyyn ja lopulta hihaan, koirasta riippuen toki. Koiran mielestä se on ihan sairaan upeeta !!! :D Pureminen on vain yksi osa koetta. Koiran pitää osata etsiä maalimies esteen takaa ja vartioida sitä, kunnes ohjaaja tulee paikalle jne.
En itse harrasta suojelua, mutta kokeita olen käynyt ihastelemassa.
Kysyppä sakupalstalta
Niin mä ajattelin että muutkin kuin sakut tota harrastaa, nou?
Tossa yllä tais tulla jo hyvä vastaus, jos tuota mieltä vaan muutkin on?
Lisää mielipiteitä jos niitä on?
Mä en tajunnu että niillä sakuilla on hauskaa siellä, kun näyttää niin hurjalta.
en näe mitään lisättävää joobaxin sanomiseen :) komppaan täysin, se on leikkimistä. Ainut mitä lisään, on että miten koira tunnistaa, että kenen kanssa saa leikkiä noin rajusti, on se maalimiehen suojapuku. Aina kun koira näkee tuon maalimiehen ni voi herrane aika sitä vinkumista ja hännän huiskimista kun tietää et koht päästään leikkimään het kunnol :)
Pieni täsmennys tähän, että hyvä suojelukoira fiksoituu hihaan. Se topattu juuttihiha on koiralle SE JUTTU. Huolestuttavaa on, jos koira ampuu molarin käteen kiinni ilman hihaa... Toppapuku on käsittääkseni enemmänkin suojana kynsiltä ;)
Tottakai koira tunnistaa molarin, jonka kanssa pääsee leikkimään rajusti, ja into nousee pelkän molarin näkemisestä :) Oli vaan pakko täsmentää hiukan.
Juuh hyvä et täsmensit :D Itelku just on et ku näkee sen topatun maalimiehen ni tulee semmone "jeessss kohta päästää riehuun" ja vielä enemmän into nousee siinä vaiheessa ku laitetaa hiha paikoilleen :D mut siis nii tarkoitinkin tuolla, että koira tunnistaa kenen kanssa saa riehua niin ja kenen ei :) ei se samanlaisia hepuleita saa tavan tallaajista niin siksi mainitsin tuon suojapuvun että se on ainakin meillä ollut semmone asia mist koira tunnistaa et tän kaa leikitään eikä meinata :)
"Voisko joku kertoa mulle miksi vaikka spk koulutetaan käskystä puremaan hihaa ja sitten irrottamaan siitä?
Tää on kai jotenkin rodun mukaista hommaa vissiin, mutta harrastetaanko tätä ihan vain harrastamisen vuoksi, kun eihän kuin ihan pieni osa ole poliisi- rajavartio- tmv. virkakoiria?
Mikä tossa on hienoa ja saa ihmiset tuota tekemään?"
Kaheleita on joka lähtöön. Se kahelius tuota teettää. 90 % koiranomistajista ei halua, että heidän koiransa käyvät ihmisten kimppuun. Se loppu ja valitettavan hyvin näkyvä ja kuuluva ongelmakoirien harrastajajoukkio hommaa itensä ja ennenmuuta muun yhteiskunnan riesaksi jos jonkinlaista isokokoista lastenraatelijaa. Suurin osa tästä hölmöjen laumasta onneksi hallitsee hurttansa, mutta määrätty määrä näistä ongelmapiskeistä pääsee tekemään temppunsa ja raatelemaan jonkun onnettoman. Hämmästyttävän usein oman perheenjäsenen.
Joillakin koirilla on olgelmana agressivisuus. (Ihmisiä kohtaan tai koiria)
Kunnon suojelukoulutuksella saadaan hallittua koiran agressiota. Koira opetetaan käskystä tarttumaan ja irrottamaan hihasta. Ajanmyötä koirasta tulee tottelevaisempi ja agressiivisuus vähenee koska suojelusta tulee rutiini/leikki.
Suurin osa harrastaa suojelua pelkästä harrastamisen ilosta, koska näkevät koiransa nauttivan puuhasta ja jotkut jopa kisaavat suojelun eri luokissa.
Itsestäni on hienoa että koirilla on monenlaisia eri harrastus mahdollisuuksia.
(Omistajat voivat valikoida itselleen että koiralleen sopivan harrastuksen!)
Nautin kun näen koiran ja omistajan tekemää yhteistyötä suojelussa! Se on jotain niin upeaa. :) Toki sitä näkee myös muissa harrastuksissakin, mutta jokaisessa harrastuksessa omistajan ja koiran yhteistyö on erillaista.
Suojelua voi harrastaa millä koiralla tahansa jonka viettiys riittää siihen hommaan. (Ei ole rotukohtaista) Suojelu kentillä näkee myös rottweilereitä, belgianpaimenkoiria, holskuja, bullmastiffeja, boxereita, staffejakin ja joitakin sekarotuisia. Jos aikoo kisata koiran on täytettävä koko vaatimukset ja muistaakseni jotain muutakin.
Upea harrastus niinkuin kaikki muutkin!
joopa; agressiivisilla ihmisillä on agressiiviset leikit ja sitten niitä vielä selitellään hyödyllisiksi ja osaksi agressiivisuuden halliintaa, kaikenmaailman epäsosiaaliset luonteet pätevät tyhjää --ja sitten ihmetellään agressiivisia koiria...
Komppaan joobaxin kommentteja!
Harrastan suojelua sen vuoksi, että koira nauttii siitä täysillä! Ja kyllä se koira maalimiehen tunnistaa, ei se joka ihmisen päälle ole ihan random menossa.... En kyllä itse edes aloittaisi suojelutreenejä jo alunperin aggressiivisen koiran kanssa. Minulla lajivalintaan vaikutti se, että koira on erittäin avoin ja ystävällinen suuri vietti lajiin.
Suojelukokeeseen kuuluu muina osa-alueina tottelevaisuus ja peltojälki, joten jos koiran kanssa meinaa kisaamaan saakka mennä, niin suojeluosuus on ainoastaan 1/3 koko kokeesta. Laji vaatii todellakin aikaa ja suurta panostusta koiran ohjaajalta. Olen käynyt joitakin kertoja vierailla maalimiehillä purettamassa koiraa, ja kaikkien heidän ensimmäiset kysymykset ovat olleet: "Missä mallissa tottis on? Entä jälki?". Useimmilla paikkakunnilla ryhmät ovat niin täynnä, että sinne ei mitään elvistelijöitä edes pääse, vaan lajin harrastajat treenaavat ihan tosissaan kaikkia kolmea osa-aluetta.