Onko todella niin, että automaattisesti sossut eron tullessa määräävät lapsen äidilleen? Nyt näyttäisi siltä, että ero tulee, mutta en halua luopua lapsesta. Tiedän, että lapsen äiti laittaa hanttiin, mutta minä en taistelematta luovuta.
Kummallakaan meistä ei ole minkäänlaisia väkivalta- eikä päihdeongelmia. Minulla on oma asunto, lapsen äiti muuttaa vuokralle. Olen vakituisessa työssä, äiti opiskelee. (kun kesäloma päättyy)
Onko kokemuksia, kuinka vaikea isän on saada huoltajuus erotilanteessa?
Kummallakaan meistä ei ole minkäänlaisia väkivalta- eikä päihdeongelmia. Minulla on oma asunto, lapsen äiti muuttaa vuokralle. Olen vakituisessa työssä, äiti opiskelee. (kun kesäloma päättyy)
Onko kokemuksia, kuinka vaikea isän on saada huoltajuus erotilanteessa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen. Tasa-arvovaltuutettu tiedote.
Isilläkin on oikeus vanhemmuuteen - myös eron jälkeen
17.02.2011
- Aika on ajanut vanhemmuutta koskevan lainsäädännön ohi. Tätä kuvaavat tasa-arvovaltuutetulle tulleet, syrjityiksi itsensä kokeneiden isien yhteydenotot, totesi tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen torstaina puhuessaan Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta -projektin avoimessa foorumissa Tampereella.
Lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen näkökulmasta ongelmalliseksi on muodostunut esimerkiksi etävanhemman, useimmiten isän, asema. Tasa-arvovaltuutettu on tuoreessa lausunnossaan vastannut yhteishuoltajana olevalle etäisälle, joka ei saanut tietoja lapsensa esikoulun aloittamiseen liittyvistä asioista. Päivähoidossa yleisesti käytössä olevassa asiakastietojärjestelmässä ei kysytä tietoja etävanhemmista.
Tasa-arvovaltuutettu pitää tilannetta kestämättömänä.
- Etävanhemmalle on annettava mahdollisuudet myös käytännössä seurata oman lapsensa arkielämää. Asiakastietojärjestelmiä tulee kehittää niin, että ne ottavat huomioon yhteishuoltajuuden edellyttämät käytännön vaatimukset.
Moni valtuutettuun yhteyttä ottanut isä on myös epäillyt, että erotilanteissa sosiaaliviranomaiset suosivat naisia epäasiallisin perustein. Tunnetta on vahvistanut se, että enemmistö sosiaalityöntekijöistä on naisia ja että nykyään yhä useammin myös asiaa tuomioistuimessa käsittelevä tuomari on nainen.
- Mielestäni olisi paikallaan tehdä sosiaaliviranomaisten palvelujen osalta selvitys siitä, onko sukupuolella merkitystä ja suositaanko äitejä viranomaiskäytännöissä, kuten epäillään. Tuomioistuinten huoltajuusratkaisuista on jo olemassa vastaava tutkimus, Pirkko Mäkinen sanoi.
Lisäksi tasa-arvovaltuutettu toteaa, että vanhempainvapaasäännökset kohtelevat äitejä ja isiä eri tavoin. Sairausvakuutuslaissa määritellään, että vanhempainvapaan voi käyttää joko lapsen äiti tai isä, riippuen siitä, mitä vanhemmat keskenään sopivat. Oikeus työntekoon ja vanhempainrahan nostamiseen kuitenkin vaihtelee sukupuolen mukaan. Lapsen isällä on oikeus vanhempainrahaan, jos hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole tänä aikana ansiotyössä tai muussa omassa työssä. Äidille sitä vastoin voidaan maksaa vähimmäismäärän suuruista vanhempainrahaa, vaikka hän on samanaikaisesti ansiotyössä tai omassa työssä taikka opiskelee päätoimisesti ja saa opintotukilain mukaista opintorahaa.
Valtuutettu on useita kertoja vuodesta 2003 lähtien pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriötä selvittämään mahdollisuudet sairausvakuutuslain muuttamiseksi siten, että vanhempainrahasäännökset olisivat samanlaiset isien ja äitien osalta. Asiaan ei kuitenkaan ole saatu muutosta. Kelan ohjeistus perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja moitteet onkin usein suunnattu Kelaa vastaan.
--------
Tasa-arvoa vvanhemmuuteen, iaät pois paitsiosta. Lahden ammattikorkeakoulun projekti ja tavoite.
http://www.lamk.fi/esittely/tki-toiminta/paattyneet-projektit/Sivut/erovanhemmuus.aspx
------------
Sossut eivät määrää yhtään mitään, ei meillä sellaista valtaa ole. Vanhemmat sopivat keskenään ja jos eivät siihen pysty, niin KÄRÄJÄOIKEUS määrää.
Ja minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Ja huoltajuushan on yhteishuoltajuus, eli voitte sopia et asuu puolet ja puolet.
Sossupaholaisääliö: Älä jaksa jauhaa tuota shaissias aina!!!
Aloittajalle voin taata että jos lapsen äityli haluaa pitää lapsen omassa lähihuollossaan ja äityli ei ole mustaa valkoisella todistetusti henkisesti todella sairas tai parantumaron narkomaani tai parantumaton alkoholisti niin sinulla ei ole pienimpiäkään mahdollisuuksia saada lapsesi lähihuoltajuutta, ei mitään saumaa siihen suuntaankaan!
Jos aloittaja et ole mikään provoilija niin kannattaa luekea täältä yhäriruikuttajien valtaamalta palstalta muutamia keskusteluja joissa minä ja muut realistisesti asioista kertovat olemme lyöneet jauhot suuhun totaalisesti tuolle sossupaholaisääliölle ja sen kirjoittamille muille nimimerkeille ;)
En ala enempää valaisemaan tuota sossutanttojen loputonta määräysvaltaa näissä eroasioissa joissa mukana on lapsi mutta sen vihjaan että sossutanttojen OMA mielipide on se ratkaisevin tekijä jollei todellakaan ole kummallakaan vanhemmalla esittää kiistattomia todisteita siitä ettei toinen vanhempi sovi lähihuoltajaksi.
Sen voin vannoa ja taata että jos tilanteesi on tuo mitä aloituksessasi kerroit niin takuuvarmasti tulet olemaan etä! (ainoastaan se että lapsesi olisi yli 12v vanha ja hänen mielipiteensä otettaisiin huomioon oikeudessa niin se voisi olla tuossa tilanteessa ainoa tilannetta muuttava tekijä mutta sekin on käytännössä lähinnä teoreettinen mahdollisuus)
Tuolla aseteella sitä saakin miettiä miksei huoltajuutta tule...
Ensin ei tajuta ehkäisyn päälle, sitten aletaan halveksimaan äitiä, luullaan olevansa parempi vanhempi, vaikka ei hoideta lasta edes. Sitten kun kostaminen lapsen avulla ei onnistu, haukutaan sossuja.
Kumma miten minun erotessa sossuja ei näkynyt mailla halmeilla. Ihan yhdessä mietittiin mikä lapselle olisi parasta ja sitten tehtiin siitä virallista.
Olen varmaan samassa tilanteessa jossain vaiheessa, yritän sinnitellä niin kauan, että lapsi 2-4 vuotias, nyt hän on alle 1-v. Minä käyn töissä ja asiat mallillaan, mutta äiti tuskin koskaan menee töihin ja on yhteiskunnan elätti. Mitkä ovat mahdollisuuteni? Kestän äitiä lapsen takia ja tiedän, että alle 1-v jää automaattisesti äidin kanssa, mutta vanhemman lapsen kanssa minulla voi olla mahdollisuus?
Minkä takia sä olet mennyt tekemään lapsia ihmisen kanssa jota et edes kestä? Mistä sinä tiedät meneekö se äiti koskaan töihin? Miten niin hän on yhteiskunnan elätti, ettekö te vielä yhdessä ole? Ostatko sinä ruokaa siis vain itsellesi?
Ei niitä lapsia ihan äkkiä jakamaan lähdetä. Ero ei tarkoita lapsesta luopumista, eikä omistusasunto merkitse lähihuoltajuudesta päätettäessä tuon taivaallista.
No aluksi tietenkin kestin tätä naista, tuli raskaaksi n. 2 viikkoa siitä kun tutustuttiin, kun ehkäisy petti. Koska äiti on sanonut, että ei halua kouluun, eikä töihin. Ulkomaalaistausta. Hän on minua 15-v nuorempi. Haluan vain ihanan lapsen itselleni ja äidille potku perseelle!
Jos äiti on hoitanut lasta kotona, huoltajuutta et todennäköisesti saa.
Tämä nainen on myös lapsen äiti, joten ei hän katoa mihinkään. Ainoa tapa millä pääset eroon hänestä on potkaista itsesi muualle.
Juurikin näin. Mua raivostuttaa tää yleistys kuinka nainen saa olla se lähihuoltaja. Kuinka monessa taloudessa isä hoitaa kodin askareet ja siinä sivussa vielä lapsen, kun äiti käy töissä ja kapakassa kavereitten kanssa? Tohdin epäillä että näitä koti-isejä on huomattavasti vähemmän kuin äitejä. Ja toiseks, kun ero sattuu ja jos isä on merkitty papereihin, niin mikä saa teidät kuvittelemaan että äiti saa automaattisesti yksinhuoltajuuden?? Tossahan tilantees se on automaattisesti yhteishuoltajuus, ellei sit tietty ole taustal todisteita siitä miksi toinen vanhemmista ei siihen sovi. Ja lähivanhempi? Onko teistä iseistä yksikään miettinyt että voisitte pyytää viikko-viikko auunnitelmaa? Yleensä itse automaattisesti pyydätte ne viikonloput, mut silloim se väistämättä tarkoittaa että lapsi on öidillään enemmän. Lapsella on kaksi kotia, ei se käy kummankaan luona vierailulla, tollanen ajattelu pitäs kitkeä heti alussa pois! Ja jotain minä nöistä asioista tiedän kun olen keskellä tapaamisoikeus kiistaa.. tosin meillä ei ole erolapsesta kyse, vaan siitä että isä läks jo alkuraskaudesta ja nyt laps vuoden ja yllättäen haluaa oikeuksia... että voitte vaan miettiä mitä olen mieltä tuollaisesta isästä. Etenkin kun lähtönsä jälkeen oli perustamassa perheitä aika monen muun kanssa...
Ai sinä ehdotat tosissasi, että hylkäisin oman lapseni senkin katala huora!
Sinä olet ainoa, joka puhuu hylkäämisestä.
Sinä itse haluat erottaa lapsen ja äidin.
Ja kukahan sellasta nyt on väittäny?? Huhhuh, uskomatonta.
kyllä voi ihminen olla tyhmä!!
Vaikea nyt sanoa, kun näin vähän kerrot... Minkä ikäinen lapsi on? Kumpi on hoitanut enemmän?
Onko teillä nyt yhteishuoltajuus?
Jos teillä on yhteishuoltajuus nyt, se jatkuu myös tulevaisuudessa, jos sille ei ole mitään todellista syytä muuksi muuttaa. (Esim, toisen vakava mielisairaus, arvaamattomuus vakavissa asioissa, muutto toiseen maahan jne.) Mutta sellaistahan teillä ei ole.
Eli siis mitä huoltajuuteen tulee, niin se pysynee molemmilla.
Lähihuoltaja on useimmiten äiti, koska pääsääntöisesti etenkin pienten lasten kohdalla äiti on ollut se, joka on pitänyt vanhempainvapaat, hoitovapaat, tehnyt lyhennettyä työviikkoa lapsen takia jne... Et sinäkään varmasti erotilanteessa halua järkyttää lapsen arkea enää yhtään välttämätöntä enempää?
Ymmärrän hyvin, että sinulle tulee kova ikävä lasta, kun en näe häntä enää niin usein.:( Mutta mieti miltä sinusta tuntuisi kuunnella, jos lapsi ilta toisensa jälkeen itkisi äitiä? Tai jos hänen kiintymyssuhteiden emotionaalinen kehitys kärsisi, kun ihmissuhteisiin tulee pahassa iässä iso muutos? Et sinä sitä halua. Mielummin kestät oman ikäväsi, eikö vain?
Tietysti voit tavata lasta paljon! Tai jos sovitte että syystä tai toisesta sinusta tulee lähi, lapsen äiti voi tavata lasta paljon!
Tarhaikäisille ei yleensä suositella vielä vuoroasumista, koska lapsen turvallisuudentunteet ovat vasta kehittymässä. Yksi koti ja lyhyemmät tapaamiset usein toimii silloin paremmin. Korkeintaan 1 yö per ikävuosi etävanhemman luona kerrallaan on melko hyvä sääntö. Toki jos etävanhempi ei ole liiton aikana huolehtinut lapsesta pätkääkään, voidaan miettiä onko yli yön tapaamisia olleekaan. Jos puolestaan etä on hyvin aktiivisesti osallistunut aina lapsen lähellä oloon ja hoitoon, 4v saattaa hyvinkin olla 6 yötä putkeen hyvillä mielin etävanhemmalla.
Jos lapsi on yli 12 vuotias, hänen omalla mielipiteellä on jo iso vaikutus.
Sillä ei ole merkitystä, kummalla teillä on isommat tulot tai omistusasunto. Molemmat selvästikin jotakin tekevät elämällään. Lapsen äiti opiskelee, eli kehittää itseään. Hienoa. Ja tuskin opiskelee koko elämäänsä. Lähivanhemmuutta ei siis sellaisten asioiden perusteella päätetä. Jos toinen olisi vaikkapa koditon, niin se olisi asia erikseen... Lapselle on ihan yhdentekevää, onko asunto oma vai vuokrattu. Pääasia että hän on siellä turvassa. Äkkiseltään tulee mieleen, että opiskelijalla on pitkät lomat, ja ehkäpä äiti voisi siis paremmin viettää paljon aikaa lapsen kanssa.
Kaiken kaikkiaan annan vinkiksi sen, että mieti ensin rauhassa, millä tavalla turvaat sen, että lapsen elämä pysyy lähipiirin suhteen mahdollisimman samanlaisena kuin ennen eroa. Jos lapsi on vaikkapa tarhassa, olisi hienoa jos tarha ei vaihtuisi. Unohda tuo taisteluasenne ja rauhoitu miettimään LAPSEN PARASTA.
Ei sinun tarvitse lapsesta luopua, vaikka olisitkin etävanhempi. Tietysti sinulla on välillä ikävä. Se on kestettävä.
Minulla on lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus. Lapsi on isällään 4-6pv joka toinen viikko. Ikää lapsella jo 5v, joten ei ihan pieni enää. Pienempänä oli isällään lyhyempiä pätkiä.
Ne sopimuksetkin elää lapsen ja vanhempien mukana.
Mun mielest jotenki ikävää et jos on yhteihuoltajuus niin puhutaan äidin/isän taoaamisesta.... edelleen mielestäni lapsella on kaksi kotia jossa asuu, eli ei ole kylässä tapaamassa ketään. Taas kun minun kohdallani tulee kyseeseen juurikin tapaamiset isän kohdalla, kun ei ole ollut lapsen kanssa tekemisissä, ja yöksi lapsi ei tule menemään joten kyläilyjäkään hänen luonaan ei harrasta.
Tuohon on vaan kerrottava sellainen asia, että äiti on sanonut, että jos emme ole yhdessä, niin koskaan en lasta näe! Henkistä väkivaltaa sanon minä!
Ja sinä hölmö uskot....
Millä lailla äiti voisi sinun näkemiset estää.
Ja siis minkähän ikäinen olet? Kukaan öiti ei oysty sitä estämään, ellei ole todisteita siitä ettei sinua voi päästää lapsen lähelle. Rauhoitu hyvä ihminen.
Nuo kommentit ovat pääasiassa sellaisia erotilanteessa hädissään heitettyjä juttuja... Jopa valtaosa ihan terveistä ihmisistä on joskus riidan tai paineen ja hädän alla päästänyt suustaan mm. haluan kuolla, kuolisitpa sinä, et tapaa lastasi koskaan, en halua kuulla susta enää ikinä mitään, teen elämästäsi helvettiä, muutan ulkomaille, vien kaiken mikä irti lähtee... Näitä tarinoita kuulee.
Niin, ihmisyyttä. Surullisen karua, mutta totta.
Pointti onkin siinä, että miten asiat sitten todellisuudessa menevät, kun tilanne tasottuu. Silloin punnitaan se ihmisen kyky normaaliin ja järkevään ajatteluun, empatiaan ja epäitsekkyyteen.
Mutta jos toinen on kuin sähikäinen ja toinen heti tarttuu siihen ja rupeaa taistelukannalle, kierre on valmis.
Pysy rauhallisena. Mieti koska olisi sopiva hetki oikeasti rauhassa jutella, mikä olisi kaikille parasta jne. Esimerkiksi pariterapiassakin voi käydä ihan vain siksi, että ero sujuu rauhallisesti.
Pois taisteluasemista! Teillä on lapsi.
Sanoihin takertuminen ei ehkä ole keskustelussa olellisinta. Joillakin on kaksi kotia, jotkut vierailevat isän luona paljon, joskut tapaavat vain toisinaan... Saattaa olla niinkin, että vaikka lapsi olisi lähes puolet ajastaan etävanhemman luona, hän kokee että koti on vain lähivanhemman luona. Tai toisaalta lapsi joka on vain joskus viikonloppuisin etävanhemmalla, saattaa kokea että hänellä on kaksi kotia. Tai jopa kolmas vaikka mummolassa!
Lakitermein kuitenkin puhutaan tapaamisista, vaikka olisi 50/50. Tapaaminen nyt ei kuitenkaan ole ruma sana...
On kokemusta ja voin sanoa, että,ilman hyvää juristia et näe lapsestasi eron jälkeen kuin perävalot, kun katoavat äitinsä mukana! Oli kauhea shokki tajuta tuo. En meinannut uskoa todeksi. Onneksi satuin löytämään lakimiehen, joka sai taottua päähäni, että myös minulla on vahvat oikeuteni lapsiini.
Paljonhan se tuli maksamaan, mutta nyt kersat asuu luonani joka viikko neljä yötä. Hyvin meillä nyt meneekin. Eli taistele! Juristi oli Anete Paakkanen, varmaan muitakin löytyy mutta tuossa siis ainakin yksi hyvä.
Täytyy olla todella painava syy jotta saisi yksinhuoltajuuden,oli sitten äiti tai isä joka sitä hakee.
Yhteishuoltajuus teillä taas on automaattisesti,kun olet tunnustanut isyytesi ja asunut lapsen äidin kanssa kun lapsi on syntynyt.
Ensin sanot että äiti opiskelee,sitten taas hän onkin mielestäsi yhteiskunnan elätti..
Tiedätkö että käytännössä yksi noista yksinhuoltajuuteen johtavista "todella painavista" syistä on se kun lapsen vanhempien välit ovat tulehtuneet eikä lapsen asioita voi sopia vanhempien kesken ilman jatkuvaa riitelyä.
Toisinsanoen vanhemmilla ei ole riittävää yhteistyökykyä joka on tietenkin negatiivinen asia lapselle.
Tuo on sellainen painava syy yksinhuoltajuuteen, TOSIN yksinhuoltajuuden saa tuolla perusteella vain se äityli sillä olipa kumpi tahansa vanhemmista se joka pistää kapuloita rattaisiin niin näiden "uusien tuulienkin" vallitessa yksinhuoltajuuden saa luonnollisesti se äityli joka on uhri, uhrautuja, selviytyjä, viaton jne.jne.