Lapsessa ei ole mitään vikaa; hän on parasta mitä minulla on, kaunis ja iloinen tenava. Mutta sitä minä ihmettelen varmaan lopun elämääni että mitä helvettiä päässäni on liikkunu kun jalkani oon hänen isällensä levittänyt!!!! Mitä olenkaan kuvitellut ne vuodet mitä hänen kanssaan vietin?? Oma tyhmyys ja hyväuskoisuus kävi siinä mielessä kalliiksi että joutuu tuota vätystä nyt kahtelemaan siihen asti että tenava on täysikänen.
Sillon ku se hakkas mut paksuna ollessa eteisen lattialle kännipäissään ja syytti että penska ei ole sen (aiheetta)... mikä piru mua vaivas ku en häipyny?!? Kuvittelinko OIKEASTI että perhe-elämä sen muuttas!? Mikä mua vaivas joka kerta ku se kävi vieraissa ja annoin anteeksi sille?
Kun sitten jätin sen ja häivyin lapsen kanssa se jälleen itki perään. Mutta vihdoin mulla oli voimaa olla järkevä ja kestää myös hänen suvun hyökkäys mua kohtaan. Minä inhoan sitä ihmistä. En voi sille mitään. Vai säälinkö vain? Miten tahansa, minun on vaikea antaa lastani hänelle. Koska lapsi on suurimman osan ajasta luonani, isä on hänelle kuin 'jumala'. 'JUMALA'! En ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapselle isästään mutta mua oksettaa... sisimmässäni.
Sillon ku se hakkas mut paksuna ollessa eteisen lattialle kännipäissään ja syytti että penska ei ole sen (aiheetta)... mikä piru mua vaivas ku en häipyny?!? Kuvittelinko OIKEASTI että perhe-elämä sen muuttas!? Mikä mua vaivas joka kerta ku se kävi vieraissa ja annoin anteeksi sille?
Kun sitten jätin sen ja häivyin lapsen kanssa se jälleen itki perään. Mutta vihdoin mulla oli voimaa olla järkevä ja kestää myös hänen suvun hyökkäys mua kohtaan. Minä inhoan sitä ihmistä. En voi sille mitään. Vai säälinkö vain? Miten tahansa, minun on vaikea antaa lastani hänelle. Koska lapsi on suurimman osan ajasta luonani, isä on hänelle kuin 'jumala'. 'JUMALA'! En ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapselle isästään mutta mua oksettaa... sisimmässäni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan tuollaista tilannetta minulla ei ole ollut...olisi kyllä varmasti ollut ja pahempikin jos olisin aikoinaan päättänyt pitää lapsen..
En vaan halunnut antaa hänelle 17 v. äitiä, jolla koulu kesken, enkä etenkään sitä 27 v. isää, joka rikkinäisestä perheestä ollut rikkinäinen ihminen...lisäksi rikollista taustaakin mitä ilmeisemmin..
Jälkeen päin sain sitten vielä kuulla, että miehen tarkoitus oli juuri tuo minun raskaaksi tulo...monesti olen meinannut saada hermoromahduksen..
Onneksi kuitenkin osasin ajatella sen verran pidemmälle tulevaisuutta, että valitsin abortin...se oli vaikeeta ja on edelleen toisinaan, mutta parempi niin saatio, että lapsi olsi saanut kärsiä koko elämänsä..
Sinulle nostan hattua siinä mielessä, että päädyit pitämään lapsen kaikesta huolimatta...Sinun ei tarvitse miettiä minkä ikäinen lapsesi nyt olisi ja surra hänen menetystä niin kuin minun..
Lapsi antaa varmasti voimia sinulle, jonka avulla pääset ikävien asioiden ja huonojen päivien ylitse..vaikka et henk. koht. pitäisikään lapsen isästä niin lapsellesi mies merkitsee kuitenkin tietysti paljon..onhan se toinen hänen elämänsä tärkeimmistä ihmisistä..jos isän tapaamisista ei ole lapselle minkäänlaista haittaa niin anna lapsellesi mahdollisuus siihen....jos isä yhtäkkisesti katoaa lapsen elämästä on se lapsen kehityksen etenemiselle ja psyykelle kova juttu.
Vaikka itsekin mietin monesti, että kumpa en olisi koskaan tavannut kyseistä ihmistä niin vähän päästä herään siihen todellisuuteen, että tehtyä ei saa tekemättömäksi...on vaan opittava elään vaikeidenkin asioiden kanssa ja yritettävä suhtautua positiivisesti tulevaisuuteen.
Voimia sulle ja hyvää syksyn jatkoa...