Mennyttä aikaa

ajatus ei
yllä aaltojen yli

vain outo naaraan
haju häröilee
usvaisen tien laitaa

yrittäen ymmärtää
miltä miehen
ikävä tuntuu

se, joka
osaa naurattaa
naista ja pitää
kehonsa liikkeessä

yhtä paljon kuin
hyväilee
ihmisen jokaista
kuhmua ja säiettä

olkapäiden punaiseen
pitsiin takertuneita
vaaleita reisiä

vauhkoa katsetta ja
värinää
siinä raossa kuin
merenheinää
kallionkolossa

vartaloa, joka
hohtaa kuin
kesäyön kauneus
jakaa himmeän valon
ja haluaa rannalta
kantavan meren
äänen pyörryttää

kaikkea sitä
puhuttua järkeä
ja rakkautta

tai
sattumaa ja kohtaloa,
joka oli paperilla
rakkausrunoakin
sileämpää

ja rosoista pintaa
johon elämän
uhma on paennut

huutamalla kosketusta
ja sytyttämällä
pienen tulen

liekin, joka
verhoaa
kehot yltä päältään

nostaen mielen
pienin haurain
siivin korkeuksiin

kohdaten kallion
paljaat rönsyt ja
matkaten avaruudessa,
jossa kukaan muu
ei ollut kiivennyt
reittä pitkin

kuin kurkkua
korventava vodka
jättäessään rintalastan
alle miellyttävän poltteen

onnen kaltaisen
tunteen nivusissa ja
naarashikeä
kuuman ihon
pintakerroksissa

vetämällä syvää henkeä
ja sulkien silmänsä
ajattelemalla loputonta
merta

hetkeä jolloin
luulee hukkuvansa,
suun täyttyessä vedellä
ja silmät avautuvat

hetkessä, jossa
vain vahvimmat selviävät,
ne jotka
uskaltavat elää

nähdessään maailman
venkoilevan väkivaltaisesti,
niissä ovissa,
joissa ihminen kulkee

ja ymmärtää mielen
selkeytyessä
haalistuneen muiston
merkityksen

kuinka raskas pimeys
voi olla, tuijottaessaan
huoneen nurkkaa ja
tahtoessaan levähtää
ikäväänsä

ostamalla oman
palansa taivaasta

pisaroina putoilevat
muistot,
jotka huokaavat
huoneisiin ja
haihtuvat harmaaseen

menneeseen aikaan



https://www.youtube.com/watch?v=sXpKYucOBn8
476
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Runo, jossa vire on kohdallaan. Hieno, kiitos! Hausmyllyn laulajalla epävireisyys "ihan pikkasen" häiritsi. Keskityin liiaksi siihen, joten tunne ei päässyt välittymään parhaalla mahdollisella tavalla..

On tämä ihmeellinen loma. Olen jopa oppinut pitämään Fredin lauluäänestä, joka ennen minusta oli isolle miehelle liian...hmm...ohut...vai miten sitä osaisi paremmin kuvailla.. Niin tai näin, mutta hieno biisi ja sanat..

"Joka metri on niin sointuvaa kuin paras maalaus.
Joka siveltimen vedolla on oma tarkoitus.
Kunpa pinnalliset mielihalut meiltä saatais pois
Niin ihmisetkin soveltua silloin luontoon vois."

http://www.youtube.com/watch?v=_AWX9m42Gtc

Äänestä
  • Kauniilta kuulosti omaankin korvaan tuo. Onko se tämä loman loppusuora vai mikä vetää mielen hieman haikeaksi...pilvinen sää varmaankin.. Auttaa paljon, kun kuuntelee haikeita lauluja, heh..

    http://www.youtube.com/watch?v=TMjsUb1w7Vk

    Hyvää päivän jatkoa sinne myös.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

ajatus ei
yllä aaltojen yli

vain outo naaraan
haju häröilee
usvaisen tien laitaa

yrittäen ymmärtää
miltä miehen
ikävä tuntuu

se, joka
osaa naurattaa
naista ja pitää
kehonsa liikkeessä

yhtä paljon kuin
hyväilee
ihmisen jokaista
kuhmua ja säiettä

olkapäiden punaiseen
pitsiin takertuneita
vaaleita reisiä

vauhkoa katsetta ja
värinää
siinä raossa kuin
merenheinää
kallionkolossa

vartaloa, joka
hohtaa kuin
kesäyön kauneus
jakaa himmeän valon
ja haluaa rannalta
kantavan meren
äänen pyörryttää

kaikkea sitä
puhuttua järkeä
ja rakkautta

tai
sattumaa ja kohtaloa,
joka oli paperilla
rakkausrunoakin
sileämpää

ja rosoista pintaa
johon elämän
uhma on paennut

huutamalla kosketusta
ja sytyttämällä
pienen tulen

liekin, joka
verhoaa
kehot yltä päältään

nostaen mielen
pienin haurain
siivin korkeuksiin

kohdaten kallion
paljaat rönsyt ja
matkaten avaruudessa,
jossa kukaan muu
ei ollut kiivennyt
reittä pitkin

kuin kurkkua
korventava vodka
jättäessään rintalastan
alle miellyttävän poltteen

onnen kaltaisen
tunteen nivusissa ja
naarashikeä
kuuman ihon
pintakerroksissa

vetämällä syvää henkeä
ja sulkien silmänsä
ajattelemalla loputonta
merta

hetkeä jolloin
luulee hukkuvansa,
suun täyttyessä vedellä
ja silmät avautuvat

hetkessä, jossa
vain vahvimmat selviävät,
ne jotka
uskaltavat elää

nähdessään maailman
venkoilevan väkivaltaisesti,
niissä ovissa,
joissa ihminen kulkee

ja ymmärtää mielen
selkeytyessä
haalistuneen muiston
merkityksen

kuinka raskas pimeys
voi olla, tuijottaessaan
huoneen nurkkaa ja
tahtoessaan levähtää
ikäväänsä

ostamalla oman
palansa taivaasta

pisaroina putoilevat
muistot,
jotka huokaavat
huoneisiin ja
haihtuvat harmaaseen

menneeseen aikaan



https://www.youtube.com/watch?v=sXpKYucOBn8

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu