Minkälaisia sieniä on löytynyt? Mitä muuta metsässä näkyi?
Oma torvisienipiiloni oli koskematon. Hienosti olivat kasvaneet, jopa niin että yksi sieni ei ollut tyytynyt "torveen" vaan tehnyt hienon rimpsuhameen. Olipa hieno retki. Ainut ongelma, kun heinäistä maastoa oli aika paljon, niin kotiin palattua olisin tarvinnut apua punkkisyyniin.
Oma torvisienipiiloni oli koskematon. Hienosti olivat kasvaneet, jopa niin että yksi sieni ei ollut tyytynyt "torveen" vaan tehnyt hienon rimpsuhameen. Olipa hieno retki. Ainut ongelma, kun heinäistä maastoa oli aika paljon, niin kotiin palattua olisin tarvinnut apua punkkisyyniin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Karvalaukkuja, haaparouskuja, kangasrouskuja jne. Torvisieniä ei löytynyt.
Tänään olis ollut tarkoitus lähteä myös, mutta mummo saakin nyt hoitaa lapsenlasta tänään.
Toivottavasti sun ei tarvinnut punkkeja kaivaa.
Oliko sienet liian kaukana kun susta tuli entinen? :)
Vaihdoin nikkiä, kun tytteli tuntui olevan niin kysyttyä tavaraa täällä netissä :).
Retki ei ollut rankka. Päinvastoin. Oikein nautti metsässä olemisesta. Paitsi sääskiä sai vielä huitoa.
Sinulla on ollut varmaan hauska päivä mummona. Minusta elämän parhaita asioita on olla lapsenlapsen kanssa, saa olla mukana ihmettelemässä maailmamme kummallisuutta, katsoa taas pitkästä aikaa asioita uudesta ja tuoreesta vinkkelistä.
Olen ollut molempina päivinä sienimetsällä - ja saalis on aika mahtava. Punkkeja ei tällä kertaa ole näkynyt - ainakaan vielä, melko usein aikaisemmin kyllä. Hirvikärpäsiä, noin kohtuullisessa määrin en niinkään inhoa, mutta punkit ovat pieninä ovelia ja erityisesti täällä etelässä saattavat saada aikaan pahoja tauteja. :(
sitä metsässä piti käydä sekä eilen että tänään. Tytär vaati että tattimuhennos tehdään tänään ennen kuin lähtee äidilleen, tehtiin ja syötiin. Tulee sitten viikolla varmistamaan etten syö kantturoita, torvisieniä ja suppiksia yksinään.
Pitänee osoittautua luottamuksen arvoiseksi, tai sitten käydä hakemassa lisää.
Hei Kalkkis! Arvasinpa että jotain yhteistä löytyy, kun tuossa taannoin niin innokkaasti väittelimme.
Taidat sinäkin nauttia sienien etsiskelystä. Minä en tiedä kovin montaa hauskempaa asiaa - joitakin kyllä :-). Täälläkin oli tatteja, herkkutattien aika näyttää olevan täällä etelässä ainakin toistaiseksi ohi, mutta punikkitatit olivat priimaa. Suppilovahverot nousemassa, torvisieniä aika paljon tänä vuonna. Siten löysin hienon paikan, jossa oli upeita mustavahakkaita. Tunnetko niitä? Ne ovat mielisieniäni, hieno, mieto aromi. Ja olihan siellä paljon muitakin lajeja, rouskujakin. Niinpä se on, että sateisesta kesästä on ainakin se hyöty, että sienet kasvaa.
Jopas on ollut kaksi upeaa päivää! :-)
Sienet ja marjat ovat hyvä tekosyy kuljeskella metsässä. Itse mukavuutta rakastavana tyydyn suoraan pannulle pilkottaviin lajeihin, tytär kuitenkin yllyttää keräämään rouskujakin. Talveksi ei kuitenkaan ole tilaa niitä kerätä. Ilmeisesti olen oppinut tuntemaan myrkkysienet, kun pari viikkoa sitten söin herkkusieniksi määrittämiäni hyvänmakuisia valkoisia sieniä, enkä ole vielä kuollut. Mustavahakkaita en ole täältä pääkaupunkiseudulta onnistunut löytämään, tuolta kauempaa maalta sitten satunnaisia kylläkin.
Rauhoittavaa puuhaa todellakin. Luonnolla on omat lakinsa ja tuntuu hyvältä kun voi välillä palata "aitoon" elämään ilman ihmisen omaa touhotusta. Eipä silti kun saa silmiensä eteen jonkin hienon sienisaaliin, niin touhotus iskee. Intohimoja on monenlaisia, sienestysintohimo yksi niistä.:)
Niitä "suoraan pannulle pilkottavia" itsekin suosin, mutta myös sienisalaatti rouskuista saa veden kielelle, samoin sieni-perunalaatikko.
Herkkusieniä on tänä vuonna ollutkin aika paljon. Huolellisuutta ja varmuutta niiden tunnistamisessa tosiaan tarvitaan, ettei ota kärpässientä. Väljä sukka kuitenkin puuttuu ja heltat ovat olleet ainakin omissa, ihan pienissäkin löytämissäni hiukan puhertavat ja tuoksu on herkkusienen. Se paha niissä on, että keräävät erityisen pajon raskasmetalleja, joten otan niitä vain keskeltä metsää kuusien alta. Nurmikoilla ja tienvierillähän niitä on näkynyt jo kesäkuun puolella.
On niitä mustavahakkaita pääkaupunkiseudullakin!
löytyy eniten kanttarellejä ja voitatteja. Minä nautin sienestyksestä, mutta vielä enemmän nauttii koira metsässä kuljeskelemisesta. Otan sen aina mukaan, ja muuten se nostaisikin hirveän metelin. Koiramme on kultainen noutaja, ei se mitään nouda, mutta kaikki ojat ja allikot on kahlattava läpi vaikka vesi olisi kuinka kylmää ja kuraista. Koirasta on se hyöty että se ajaa hirvet vähän loitommalle, kun ne vainuavat sen hajun jo kaukaa. Ilman koiraa voi käydä niin että hirvi seisoo polulla tuijottelemassa ihan muutaman metrin päässä kun itse on tullut hiljaa hiipien ja katse maassa sieniä etsien. Eilen löytyi täältä ensimmäiset suppilot, niitä tuleekin sitten varmaan paljon, kun on ollut niin sateista.
Hyvät sienimaastot...
Tarjolla vuokramökkejä paljulla tai porealtaalla 1 h etäisyydellä Helsingistä tai Turusta.
Hinnat alkaen 220e vkl.
www.lomalaperla.com
Olemme myös facebookissa
https://www.facebook.com/lomalaperla/
Aloitus vuodelta 2004
En voi käsittää, miks keskustelu nostettu mainoksen takia esiin. Kuvastanee yrityksen perseellisyyttä.
=DW=
5.8-18 Sieniretkellä kohtasin noin 40 N, aikamme siinä juteltiin niin hän nosti hameensa ja kysyi tekisikö mieli tehdä taukojumppaa, panin tuntematonta naista ja lastin hän sai viel kaupanpäälle. Sienikori oli valitettavasti tyhjä kuin tulin kotiin ;(.