kovasti olen koittanut opiskella gray cardin kayttoa ja wb:n saatamista mutta en vaan ymmarra. Paiva mennyt taas itkiessa kun en vain kasita!
Olen lukenut artikkeleita ja ymmarsin etta ensimmaisessa kuvassa mallin tulisi pitaa gray cardis kadessa ja harmaata kaytetaan myohemmin kuvankasittely vaiheessa.
Mutta miten se toimii esim maisemakuvauksessa ja en edes omista kuvankasittely ohjelmaa...mutta eiko gray card auta asettamaan wb:n ja jalkikasittelya ei tarvita?
Jos osaisit kertoa asiasta helpoimmalla mahdollisella tavalla niin auttaisitko tyhmaa..suuri kiitos jo etukateen!
Olen lukenut artikkeleita ja ymmarsin etta ensimmaisessa kuvassa mallin tulisi pitaa gray cardis kadessa ja harmaata kaytetaan myohemmin kuvankasittely vaiheessa.
Mutta miten se toimii esim maisemakuvauksessa ja en edes omista kuvankasittely ohjelmaa...mutta eiko gray card auta asettamaan wb:n ja jalkikasittelya ei tarvita?
Jos osaisit kertoa asiasta helpoimmalla mahdollisella tavalla niin auttaisitko tyhmaa..suuri kiitos jo etukateen!
Vastaukset 16
Vanhimmat
”Myöhemmin kuvankäsittelyvaiheessa” klikataan WB-pipetillä harmaakorttia. Ja se on siinä.
Jos kamerassasi on valkotasapainon ”manuaalinen” asetus (kts käyttöohje) niin suuntaa pistemittaus harmaakorttiin ja tallenna mittaustulos. Asetus on oikein vain niin kauan kun valo ei muutu (pilvi tms).
Jos tallennat kuvat kortille RAW:na niin silloin siinä ei ole ”valmista” WB-säätöä
”jalkikasittelya ei tarvita?”
– tuo on mielestäni toiveajattelua. Kamera ei voi parhaimmillaankaan tietää minkälaisen terävöityksen, sävyalan, väritilan, rajauksen yms haluat lopulliseen kuvaan. Jälkikäsittelyllä kuva muokataan mm. käytettävään mediaan sopivaksi (esim tulostettavat ja netissä julkaistavat kannattaa säätää eri tavalla).
Kuvankäsittelyohjelma kannattaa hankkia jos harrastat valokuvausta. Esim Lightroom on monipuolinen ja edullinen kuvansäätöohjelma
"Kamera ei voi parhaimmillaankaan tietää minkälaisen terävöityksen, sävyalan, väritilan, rajauksen yms haluat lopulliseen kuvaan."
Ei kameran tarvitsekaan tietää. Kuvaajan täytyy. Kyllä kuvan täytyy olla suoraan kamerasta mahdollisimman "valmis", kun kysymys on valokuvauksesta.
Jotkut tosin haluavat että kuvassa on mahdollisimman paljon muokkausvaraa kuvankäsittelyä varten, mutta se on sitten kokonaan eri harrastus...
Minua ei kiinnosta ”minulle kaikki heti valmiina nyt” -harrastus.
Jos kamerassasi on kuvan sivusuhde esim 3:2 niin mistä se tulee, että mahdollisimman "valmis" kuva pitää olla aina 3:2 kun en näe maailmaa sellaisena?
Onkohan mulla joku paha vika päässä kun rajaan kuvat aina kameran tuottamasta sivusuhteesta piittaamatta?
Jos olisi pakko tyytyä suoraan kamerasta mahdollisimman "valmis"-kuvaan niin haluaisin sellaisen kameran jossa valmiin kuvan sivusuhde on valittavissa joko kultainen leikkaus (≈ 1,618 : 1) tai ”ranskalainen” (5:4) ja kamera tekee RAW-kuvasta automaattisesti aina kaksi (tarvittaessa kolme) valmiiksi säädettyä versiota.
– 8bit sRGB nettiin,
– 16bit RGB mustesuihkutulostukseen
– (ja 8bit CMYK painotuotteisiin)
Kamerassa pitäisi olla puheohjaus, ettei tarvitse näpytellä tai hakea valikosta mitä voisi mahdollisesti saada. Olisi myös hyvä jos kamera kysyisi aina ”mitä teille saisi olla?”
Kyllä kuvan voi rajata mieleisekseen, jos bittejä on riittävästi niin tuon 3:2 kuvan joka on varsin yleinen voi leikellä vaikka 16:9 tai 1:1 oman mielentilansa ja aiheen mukaan.
WB:n eli valkotasapainon säätäminen on hieman laitekohtaista ja minullakin sen tekeminen vaihtelee D5100:n ja D300s:n välillä. D300s on helppo nakki ja käy käden käänteessä mutta D5100:ssa pitää mennä menu valikon kautta joka on heti monimutkaisempaa. Tuo kannattaa kuitenkin opetella koska autoWB ei aina anna parasta tulosta valkotasapainossa. Harmaakortiksi kelpaa mielestäni valkoinen A4 arkki ja hommaa helpottaa jos ottaa tarkennuksen manuaaliseksi jolloin sitä arkkia ei ensin yritetä tarkentaa.
Ohjekirjasta löytyvät runkokohtaiset ohjeet.
Voihan sen ”leikellä” ja niin teenkin aina. Mutta minun kamerallani se ei onnistu. Joten siksikin jää haaveeksi tuo:
”Kyllä kuvan täytyy olla suoraan kamerasta mahdollisimman valmis"
saada kuvasta jo kamerassa sellainen että sitä tarvitsee muokata mahdollisimman vähän. Ota vaikka useampia kuvia eri valotus- ja WB-arvoilla ja valitse niistä vain parhaat.
”Ota vaikka useampia kuvia eri valotus- ja WB-arvoilla …”
—tuo on oiva keino varsinkin nopeasti liikkuvia kohteita kuvatessa ja maisemakuvauksessa valon muuttuessa jatkuvasti.
Nain saat kaikki kuvat mahdillisimman valmiina suoraan kamerasta.
Sitä suuremmalla syyllä kuvaajan täytyy tietää jo kuvaa ottaesaan millaisen kuvan haluaa ja miten sen saa eikä luottaa siihen että kyllä sen sitten kuvankäsittelyohjelmalla saa tehtyä.
Ei kamera voi tietää minkä väriseksi sen maiseman haluat muuttaa.
Valkotasapainon manuaalinen säätö kannattaa opetella myös siksi jos kuvaa panoraamoja tai muokkaa HDR-kuvia. Homma menee …lle jos jokaisessa kuvassa on erilainen kameran keksimä WB.
Sama koskee tietysti myös tarkennusta ja kaikkia valotusarvoja.
Tai on kuvattava RAW:na ja omistettava ja osattava käyttää sellaista kuvankäsittelyohjelmaa joka tekee panoraaman tai/ja HDR-kuvan RAW-tiedostoista (esim PhS cc).
Yksinkertaisesti asia on niin että, aikaa menee kuvankäsittelyssä turhan paljon jos ei saa mahdollisimman hyvää kuvaa jo kuvatessa. Ja joissain tapauksissa mikään
jälkikäsittely ei enää auta sillä siinäkin on rajansa vaikka kuvaisi RAW formaatilla.
Mahdollisimman hyvässä kuvassa on ominaisuuksia joihin voi vaikuttaa ennen kuvausta ja kuvaustilanteessa sekä ominaisuuksia joihin voi vaikuttaa vain jälkikäsittelyssä, materiaalista riippuen.
– rajallisin on Polaroid johon voi vaikuttaa vain osto ja kuvaustilanteessa. ”Valmis kuva suoraan kamerasta” (paitsi mahdollinen rajaus leikkaamalla).
– diakuvaan ”hyvyyteen” voi vaikuttaa filmiä ostaessa, kuvatessa ja jälkikäsittelyssä (kehitys ja rajaus sekä esitys/katsomisvälineet)
– negatiiville kuvatessa kuvan hyvyyteen voi vaikuttaa filmiä ostaessa ja kuvatessa sekä jälkikäsittelyssä (kehitys, vedostus, korjaukset, rajaus)
– digikuva on kompleksisin sillä se vaatii aina digitaalisen käsittelyn (kamerassa ja tietokoneella sekä tulostuksen (D/A -muunnoksen). Digitaalista kuvaa (dataa) ei voi nähdä kuvana. ”Kamerasta” kuva on vähiten valmis.
”aikaa menee kuvankäsittelyssä turhan paljon”
Tuo on kovin yleinen ongelma kaikissa harrastuksissa. On todella kurjaa, että harrastuksiin menee turhan paljon aikaa.
Minulla aikaa menee kirjojen lukemiseen turhan paljon.
Pitäisi löytää sellainen harrastus, että kaikki on heti valmista!
Valokuvauksessahan on tärkeintä, kohde ja napin painallus oikealla hetkellä, sekä tulosten ihailu. Kaikki muu on turhaa työtä.
Sinulla varmaan on noin. Napin painallus on harrastuksena aika ”pieni”. Varsinainen harrastus tuossa lienee omien kuvien katselu?
ymmarsin vihdoin miten gray card toimii..ette voi edes uskoa miten hienolta tuntuu!
onko bracketing hyva keino sitten kayttaa wb:ta..ainakin aluksi? ottaa ne kolme kuvaa jotka kamerani tuolla asetuksella ottaa...
seuraavana listalla on lighting ratio..neuvoja?
onko bracketing hyva keino sitten kayttaa wb:ta..ainakin aluksi?
– onkohan tuossa ajatusvirhe. Jos käytät harmaakorttia niin valkotasapainon haarukoinnista ei liene hyötyä, saattaahan se tuottaa mielenkiintoisia ”värivirheitä”. Haarukoinnin asemesta virittäisin värit kuvankäsittelyssä portaattomilla säätimillä (temp/tint).
– jos mittaat valotuksen harmaakortista niin valotusajan haarukoinnista on usein hyötyä
lighting ratio..neuvoja?
– studio-olosuhteissa kannattaa potreteissa kokeilla suhteita –1,3 EV ja –1,5 EV
– ihan kaikkea kannattanee ainakin kerran kokeilla (high key, low key, silhuette)
– eniten kontrastin hallinnassa auttaa kennon hyvä dynamiikka, varsinkin maisemakuvauksessa
– yleensä ongelmia on sävyalan tummassa päässä. Valota niin, että histogrammi alkaa asteikon oikeasta laidasta
– ratkaise (säädä) valmiin kuvan kontrasti vasta kuvansäädössä
– HDR on hyvä ratkaisu kuvatessa silloin kun kohde ei liiku
– jos tykkäät matematiikasta niin mittaa kohteen tummin ja vaalein kohta joihin haluat sävyjä. Valota em. geometrisen keskiarvon (tulon neliöjuuri) mukaan.