Nyt katleija on oikei, oikein vihainen ja huomatkaa kirjoitan silti tämän ihan omalla nikilläni ;- )
Olen ihan kypsä noihin vaatteiden niskassa oleviin lappuihin. Ne kutittavat niskaa, pahimmat ovat vielä karheita ja pisteleviä. Poistan ne vaikka niissä olisi kuinka tärkeän vaatevalmistajan nimi, ei vaikuta yhtään.
Ei se mitään jos ne saisi helposti poistettua niin ettei kangas rikkoutuisi. Siinä sitä tarkkuutta vaaditaankin. Joskus saa irroittamista tehdä tosi pitkään, jopa suurennuslasia silmälasien lisäksi apuna käyttäen. Joskus aikaa säästääkseni leikkaan lapun pois, mutta silti ne jämätkin kutittaa.
Nyt sain purettua tämän riesa-asian ja otan tämänkin riesan huumorilla, kun ajattelen miltä näytän siinä niitä lappuja pois työstäessäni kohdevalaisimen, suurennuslasien, saksien ja ompeleidenpoistoterän ja parsineulojen sekamelstassa. Ja onhan minulla eläkeläismummolla aikaa tuherrella, mutta periksi en anna.
Elämässä tulee eteen vaikeita asioita, ei niistä mihinkään pääse, mutta niistä kaikista voi päästä vapaaksi, kun on optimistinen mieli ja muisti on lyhyt eikä kaunaa kanna.
Olen ihan kypsä noihin vaatteiden niskassa oleviin lappuihin. Ne kutittavat niskaa, pahimmat ovat vielä karheita ja pisteleviä. Poistan ne vaikka niissä olisi kuinka tärkeän vaatevalmistajan nimi, ei vaikuta yhtään.
Ei se mitään jos ne saisi helposti poistettua niin ettei kangas rikkoutuisi. Siinä sitä tarkkuutta vaaditaankin. Joskus saa irroittamista tehdä tosi pitkään, jopa suurennuslasia silmälasien lisäksi apuna käyttäen. Joskus aikaa säästääkseni leikkaan lapun pois, mutta silti ne jämätkin kutittaa.
Nyt sain purettua tämän riesa-asian ja otan tämänkin riesan huumorilla, kun ajattelen miltä näytän siinä niitä lappuja pois työstäessäni kohdevalaisimen, suurennuslasien, saksien ja ompeleidenpoistoterän ja parsineulojen sekamelstassa. Ja onhan minulla eläkeläismummolla aikaa tuherrella, mutta periksi en anna.
Elämässä tulee eteen vaikeita asioita, ei niistä mihinkään pääse, mutta niistä kaikista voi päästä vapaaksi, kun on optimistinen mieli ja muisti on lyhyt eikä kaunaa kanna.
Vastaukset 25
Vanhimmat
no niin tuli tuo laskun summa tuohon Katleijan lisukkeeksi, ei ollut tarkoitus.
AIVAN SAMAA MIELTÄ KANSSASI -OIKEIN ISOILLA KIRJAIMILLA..
Tuttu ongelma, viimeksi koin sen, kun lyhensin ukkoseni housunlahkeita.
Valot piti panna kaikki loistamaan, ja kahdet lasit päällekkäin.
Silmäneulaankin mahtuu pian koko kamelilauma, kun muuten ei löydy lipevälle langanpäälle maalia.
Mikseivät voi mainitsemiasi lippulappusia laittaa aina jonnekin puseron sivusauman alalaitaan? Miksi ne pitää aina laittaa niskaan, kutittamaan?
Vaikeaa saada lappu pois juuriaan myöten. Siihen vaadittaisiin aivokirurgia kaikkine laitteineen.
Kyllä elämään mahtuu monta vedetöntä Saharaa ja korkeista korkeimpaa vuorijonoa, joista on selvittävä. Jos ei muu, niin musta huumori on ainakin meitä auttanut niiden kanssa painiskellessa.
Meillä oli työkavereitten kesken sopimus, että käännetään niskan merkkilaput aina piiloon toisiltamme heti kun havaitaan. Leikkaan ne pois varsinkin ohuista vaatteista varovasti, joskus puran ompeleen ratkojalla, mutta sitten on hankala saada samanlainen ommel tilalle. Minua kyllä varoitettiin, ettei pitäisi poistaa kalliista ns. merkkivaatteista, jos aikoo viedä kirpparille. Pesuohje onkin yleensä sivusaumassa, samoin varanappi.
Tuohon sopimukseen kuului, että huomautimme myös, jos on pusero nurinpäin tai sukat eri paria, hameen helma jäänyt kiinni vyötärönauhaan vessareissun jälkeen tai sukkahousut jääneet illalla riisuessa pitkien housujen lahkeeseen ja sieltä pilkistivät esiin. Kaikkea tuota aina jollekin sattui ja hullumpaakin. Kerran läksin töistä työkaverin talvinilkkuri toisessa jalassa ja kerran minulla oli kahdet rintaliivit päällekkäin...olikin topakka olo. :)
Olin aikoinani työssä avokonttorissa, jossa jokainen toimihenkilö kökötti omassa karsinassaan. Kerran eräs rouva kiskoi takkia päältään sisääntuloaulassa. Hän havaitsi peilistä unohtaneensa leningin pois, ja seisoi siinä pelkässä alushameessa. Sen sijaan, että olisi pannut takin takaisin ylleen ja lähtenyt hakemaan mekkoa, hän järkytyksissään parkaisi kimeästi ja jähmettyi Lootin vaimoksi.
Karsinoista nousi kymmeniä päitä kuin hylkeitä avannosta.
Asia selvisi koko konttorille. No, nätti alushamehan se oli.
Jos ei ole elämässä muuta vihaisuuden, harmin syytä kun valmisvaatteiden hinta- ja valmistajamerkit, vähissä ovat huolet ja harmit.
Varokaa vain ettei kiukku mene niin pitkälle jotta hyppisitte lattialla tasajalkaa, on nimittäin mahdollista että Achillesjänne rapsahtaa poikki, se on hyppiessä varttuneilla henkilöillä varsin yleinen tapaturma. Siinä sitä jalkapuolena joutuu kinkkaamaan vähintään pari kuukautta jos hyvin operaatio menee. Varsin tuttua että 70 henkilöiden tapaturmien parantumiseen menee aikaa enemmän kuin nuoremmilla.
Maltti on valttia myös niiden hinta- ja valmistaja lappujen poistossa.
kun noin tosikkona.
On ylläpidolta jäänyt tämä asiaton sivuhuomautus Lorenalle poistamatta. Ei tuommoista tarvita ketjussani.
Pikkuharmejahan nuo ovat Lorena, ironiaahan tästä löytyy ja ymmärrät se syyn löytyvän, jos olet palstaa tarkemmin seurannut.
Siis vihastumiseni on aloituksessa lievästi liioiteltu, mutta pitäähän aloituksen herättää kiinnostuksen palstaa selailevissa.
Kappaleen lopussa olen kertonut oman suhtautumiseni erilaisiin harmeihin.
Ei siis pelkoa akillesjänteen katkeamisesta :))) Lisäksi alakertaan on muuttanut uusi asukas ja ihmettelisi kovia jysähdyksiä yläpuolellaan, joka syntyisi josn tämä mamma alkaisi tasajalkaa hyppiä.
Lisäksi oikea jalkaterä ei siedä hyppimistä, on ilkeä kiusa kävellessä kun joka askeleella sattuu. Iän myötä on vaiva tullut, mutta kävely on sille kuitenkin paras lääke. Tuo olikin isompi harmi jo kuin niskalaput. :)))
Hei, kävin siellä teidän nurkillanne Imatran valtionhotellissa syömässä ohikulkumatkalla. Ihailin sitä valtavan hienoa jugendrakennusta. Kuuluu Suomen hienoimpiin takuulla. Venäjää puhuvia tuntui olevan runsaasti, kuten teilläkin päin.
No niin, tuosta Ramoonan viestin lopusta tuli mieleen eiliset töppäilyni. Liekkö ne ovat jo alkavan atzalean oireita. ?;))
Ystävättäreni kanssa sovimme tapaamisesta, hän ehdotti Cafe Artiin menosta ja minä taas että hän tulisi meille, kun pihakeinussa olisi niin kiva kahvitella. Siinä juttelimme yhtä sun toista samalla ja sanoimme "jutellaan sitten enemmän kun tavataan".
Minä jo aamulla poljin cittariin tarjottavaa hakemaan, mutta pyörähanskoja kassiin laittaessani huomasin lompakon jääneen kotiin, ei kiva.
Palasin ja puoli tuntia levättyäni kävin kaupassa palveluauton kanssa.
Yleensä ystävä on jämpti sovittuna aikana tulemaan, odotin puoli tuntia ja soitin hänelle. Niinhän siinä oli käynyt että hän oli Cafe Artissa minua odottamassa ja minä meillä häntä venttaamassa.
Tapaaminen siirrettiin myöhempään ajankohtaan, molempia harmitti. Minulla oli se täytetty patonki, jonka harmiini söin kokonaan.
Illemmalla soiteltiin ja pystyimme jo nauramaan asiaa.
Minä leikkaan aina "niskalaput" pois kaikista puseroista ja teepaidoista. Mikähän aine niissä on se häiritsevä, kutittava.
Se mahdollinen jäljelle jäänyt pieni osa ei sitten kutitakaan.
Miksi se muuten täytyykin laittaa niskaan, eikä puseroiden ja t-paitojen alahelmaan.
Kenelleköhän voisi valittaa?
Luulin olevani harvinaisuus herkkähipiäisenä, mutta näkyy olevan muitakin, joten en kuvittele, että kutittaa, niinkuin ukkoni väitti.
Tuolla toisessa ketjussa ei olla huomattu, että Katleija on saanut perässähiihtäjän, joka räksyttää kuin rakkikoira. Mitä muutakaan tuo 65 v nikillä kirjoitava tahtoo muuta kuin keljuilla.
Katleijaa kehoitti menemään neurologisiin tutkimuksiin.Menköön itse!
Katleija entisenä sairaanhoitajana kyllä tietää milloin on aihetta hakeutua lääkäriin.
No, mutta An Lis 3 ????
Sinua kyllä kehottaisin rekkautumaan nikilläsi, eikä luurailla ns. puskassa, vaikka vaki nikkiä yritätkin käyttää, mutta sen voi siepata kuka hyvänsä.
Koska itse olet ollut "suureen ääneen" vaatimassa rekkautumista, niin teeppä se itsekkin! Eikö onnistu??? Voi olla toisillakin, että ei onnistu.
Hanki se sininen logo ja laita se upea kuva itsestäsi. Näytä esimerkkiä, että näinhän se onnistuu!
Muutoin olet luopio puskassa, jota kaikki voi apinoida.
Odotan tässä korjausmiestä tulevaksi, on hiukan aikaa taivastella näitä kannanottoja palstalla jos toisessakin. Mikä ihmeen kiinnostus on takertua muiden kirjoittajien teksteihin? Jokainen on oma persoonallisuus joten annetaan kaikkien toimia omalla tavallaan. Miettikää mieluummin millainen henkilö on viestin takana, teksti kertoo tuhat kertaa enemmän kuin ilmasta temmattu arvailu.
Lainaan omaa tekstiäni tuolta toisaalta palstalta, joka pitää paikkansa kun pläkki:
On ollut iät ja ajat sanonta "Huono lintu se on joka oman pesänsä ******". Katselin kahden poikasen touhuja, siinä toinen käänsi pyrstönsä ulos pesän reunalta levitti siipensä ja ruikautti kaaressa jätöksensä pitkälle ilmaan. Jotta totta on y.m. sanonta, oma pesä on kunnia asia pitää siistinä.
Joten näissä merkeissä jatketaan jutustelua rehdisti eikä heittämällä bensaa tuleen, sillä siinä voi itsekin palaa vie pitkän aikaa ennenkuin haavat umpeutuvat.
Mutta ajattelin sitä Pesuohjeen laittoa - Jos se on paidan helmassa niin sillon se kutittaminen vasta harmillista on - kun se kyllä voi kutittaa silläkin -- kyllä se materiaali olis oltava muuta kun keinokuitua --sellasta mikä ei ärsytä -
Ratkoja ja täysi valaistus on ainoa keino saada lappu pois ilman vahinkoa. Kun koneompeleen saa poikki, niin sitten voi ne langat nostella jo helpommin ja kenties vetää sitten lopulta lanka pois joko alta tai päältä ensin.
Kiitos osallistumisesta tähän hieman provosoivalla otsikolla tehtyyn avaukseen.
Muuta provosoivaa aloituksessa ainakaan omasta mielestäni ole, mutta tutuntuntuisia vastauksia tuli. Tuttua sekin että Katleija sai joitakin puskaviestejä jälleen kerran kontolleen.
Mutta eihän "Katleijaa ole koskaan kiusattu", eihän.
Odotan ylläpidon neuvoja.
tuon, kun joku kysyi tuolla sitä niin nyt sitten voit sanoa!
jahas.
Lukematta ketjua, vastaan alotukseen,
totta on, lappuset kutittaa ihoa, oli ne sivussa tai niskassa, jos ne koskettaa ihoa,
muutenkaa en voi sietää suurista vaateselostuksista, leikkaan ne aina pois, tai koitan varovasti purkaa jos ne on ommeltu kiinni,
Kukahan valopää täällä seurailee minuakin. En olisi uskonut olevani niin kiinnostava:)
Suksi suolle.
Hyvä kirjoittaja ei ole ensinkään kiinnostunut kuka häntä seurailee.
Minä toivotan sinut niin kauas kuin pippurikin lakkaa kasvamasta.
Ei oikein tänä talvena ole tullut suksittua suolle, eikä pellolle.
Onko teidän kulmilla enemmän lunta kuin meillä täällä Etelä-Karjalassa?
Oletko suksinut ?
Niinpä kutittaa, joskus aivan sietämättömästi, jos on unohtanut heti tarkistaa asiaa. Saksilla olen tuon hoidellut ja se on riittänyt.
Lapun jäänne ei enää haittaa.
Valopäistä en tiedä mitään;>).
Kaikista paikoista leikkaan laput irti, ei ole kutittamatta housun liitingissäkään ja sieltäkin ratkon tai laikon, kunhan on pois.
Ei se sivusaumassakaan ole mikään tarpeellinen..-. ja toisekseen, miksi ajattelee kirpputoria ja vaatteen kalleutta?
Itselleni minä ostan ja kirpputorille joutaa halpa ja kallis jos ei itselle kelpaa, tai en minä kirpputorille, laitan vaatekeräilylaatikkoon tai lahjoitan, siellä ei tarvita lappusia, laatutuotteen tunnistaa ilman lappuja ja lippuja, ei ostokuittiakaan tarvii mukaan laittaa.
Tuo on niin tuttua kaikille, jolloin jokin kiusasi niskassa, ensin tuli vain hieraistua, mutta kun riisui ja löysi tuon kovaa ja tukevaa nylonia kiiltävän lippusen teksteineen, tajusi kyllä nopsaan leikata se tarkkaan saumaa myöten pois.
Olen kerran joutunut kutsuilla auttamaan, vaate yllään olevaa kylpyhuoneessa. Onneksi pienet kynsisakset oli terävät ja silmälasitkin laukussa.
Ne on tuon materiaalin terävät kulmat, jotka hiertää ikävästi. Tosin hyvästä villavaatteesta joutuu joskun ratkomaan ihan, ja Katleijan tavoin tuskailemaan langan löytymistä villakuitujen seasta.
Sellaista, --- koko ostajakuntaa koskevaa pikkuharmiahan se!