Rakkaus on pesti hulluuteen

Hieno.. vahva.

Olen nähnyt hulluutta. Olen tuijottanut sitä silmiin monta kertaa. Se ei tule rakkaudesta. Se tulee rakkaudettomuudesta, ja siitä, kun ihminen luovuttaa taistelun ja antaa vuoroveden viedä liian syvälle. Niin syvälle ettei löydä enää rantaa.

Mun isällä on aina päässä laulu heti aamusta kun hän herää. Keväällä tapahtui kerran niin, ettei hänellä tullut laulun laulua mieleen. Elämä on sellaista, välillä niin perseestä ettei löydä laulua. Mä annan sulle yhden.

http://www.youtube.com/watch?v=qmpkZouoV48

Ja nyt mun täytyy mennä. Alkaa olla liikaa painajaisia öisin. Mutta jos oikein tunnen itseäni, palaan jossain vaiheessa. Hyvää loppukesää..

Hitto, sipulia silmissä...

Miten voi kunnioittaa rakkautta, jos/kun siinä on niin paljon kärsimystä?

Vahvaa ja väkevää runoilua...

Rakkaus on joskus niin kiemurainen, että se vääntää ihmisestä sellaiset kivet ja kannot esille, että itsensä kanssa on aivan äimänä. Tämä ihminen, minäkö.. Juostako karkuun vai ottaako sen lempeästi käteensä, katsoo sitä hellyydellä, lämmöllä ja ennen kaikkea uteliaalla ja tutkivalla mielellä, sillä tuohan se kokijalleen yhden lahjoista suurimman: portin tuntojen, tunteiden ja kehon kauniiseen maailmaan..

Aurinkoista päivää runoilijalle ja miinalle voimahali.

Paras kiteytys runossasi tällä kertaa:
"ihminen on hullu,
asuu erämaassa
pelkkä tahdoton
katse ystävänään

siitä maailmasta
puuttuu tosi,
usko kuunnella
laskeutuvaa hiljaisuutta"

Tähän voisin vain laittaa lainauksen E. Tollen kirjasta Tyyneys puhuu. Suosittelen todella lämpimästi :)
" Kun kadotat yhteyden sisäiseen tyyneyteen, kadotat yhteyden itseesi. Kun kadotat yhteyden itseesi, kadotat itsesi maailmaan."

Näin (taas) kaksi maailmaa tai tietoisuuden tilaa runossasi. Nyt vaan se ei-tietoisena olo näyttää olevan voitolla... Rakkaus ei ole pesti hulluuteen, vaan pikemminkin "keino" päästä siitä hulluudesta pois. Mutta ensin on voitettava omat pelot...

"sielussani on
yönhiljaista,
vaikka punaiset
varpaankynnet jättävät
unohtumattoman jäljen
painovoimattomaan
ruumiiseeni"

Kun on toisen ihmisen kanssa täysin läsnä, vapaana ehdollistuneen mielen luomasta käsitteellisestä maailmasta ja identiteetistä, on myös vapaa haluista ja peloista. On rauhaa, hiljaisuutta, tyyneyttä, rakkautta. Ja tilaa, joka sallii jokaisen ihmisen olla sellainen kun on.

Kiitos teille kaikille oikein paljon.

Niin rakkaushan on moraalitonta vain jos moraali on rakkaudetonta.

Esim. Platonin hyveiden mukaan sielu koostuu järjestä, tahdosta ja tunteista ja niihin liittyy omanlaisensa hyveet ja paheet.

Tunteiden hyve on kohtuullisuus ja paheena mainitaan tunteellisuus ja hillittömyys...ja korkeimpana hyveenä mainitaan oikeamielisyys.

No kuten tästä nähdään kaikki on kiinni määritelmistä, mutta kyllä minun oikeamielisyyteeni mahtuui aina pisara kohtuuttomuutta, hillittömyyttä ja tunteellisuutta. Maailma tarvitsee suunnanäyttäjiä ja ilman tunteita kaikki näyttää harmaalta massalta, mutta ei niiden silti tarvitse lukeutua seitsemään kuolemansyntiin asti.

Hyvää päivänjatkoa teille kaikille.