Fifty shades of pettymys...

Tartuinpa sitten tuohon ekaan osaan Fifty shedes of grey -sarjasta, ja pettymys oli melkoinen.
En niinkään hämmentynyt kirjallisesta ilmaisusta, vaan miehenä siitä, millaisilla lähtökohdilla ollaan liikkeellä.
Jo kirjan alussa korostetaan kuinka nuori naispäähenkilö ihastuu valtavasti mieheen, ja itsekin ihmettelee, että johtuiko ihastus siitä, että "mies on niin valtavan rikas, vaikutusvaltainen, komea vai kohtelias?" Tuossa järjestyksessä. Etenkin tuota varakkuutta ja vaikutusvaltaa korostetaan koko tarinan ajan, se tuntuu olevan se voima joka saa tämän tytön suostumaan miehen seksiorjaksi kerta toisensa jälkeen.

Itseäni jäi arveluttamaan, että onko kirjailjan pointti kritisoida länsimaista nykymenoa jossa joidenkin nuorten naisten päällimmäinen tavoite on löytää mahdollisimman rikas ja vaikutusvaltainen mies jolle sitten voi antautua käyttöesineeksi?
Vai onko tuon rahan tuoman valta-aseman kritiikki jo mennyttä aikaa, todetaan vain että noin se homma etenee, maailma nyt on vaan sellainen ja jokainen voi (ja on jopa suositeltavaa) etsiä itselleen mahdollisimman varakkaan elättäjän ja uhrata sen eteen kaikki mitä vaaditaan?
Vaiko peräti niin, että pelkästään valtavan seksuaalisen tyydytyksen voimalla voi suostua mihin vaan?

Kaikkiaan asetelma taitaa olla sama kuin harlekiiniosastolla yleisemminkin: nuori nätti sinkkutyttö löytää sattuman kautta rikkaan ja komean miehen ja pääsee nauttimaan äveriäästä elämästä. Lisäksi tuo loistava (?) seksi tässä tapauksessa toimii lisäliimana suhteessa.
Seksikohtaukset ovat melkolailla roisia kuvausta, ja uskoakseni se selittää osaltaan kovat myyntiluvut etenkin Atlantin länsipuolella.

Tässä vaiheessa jäi tosiaan vähän pettynyt ja ristiriitainen olo ja sille valtavalle hypelle jota sarja on nostattanut, ei tullut katetta. Mutta urakkahan on vielä vaiheessa, jospa seuraavat kaksi osaa nostattaisivat tunnelmaa.