Muistatteko ikätoverit kun työviikkomme oli 6-päiväinen? Lauantaisin oli kiire kauppoihin ostamaan viikonlopun ruoat. Vuosiloma oli kaksi viikoa, ei mitään talvilomia yms. Nyt on työajat lyhyemmät ja lomat pidemmät. Hyvä niin! Olisiko mahdollista tässä vaikeassa taloustilanteessa vähän vyötä kiristää ja auttaa Suomi ylös velkakierteestä, esim tyytymällä nykypalkkaan tai kaikista tuloista maksettaisiin lisää veroa, "lamaveroa" vuosi... kaksi? Isänmaallista!
Muistatteko kun sotakorvaukset tuli maksuun? Pystyimme siihenkin!
Jos eläkkeellejäämisikää myöhäistettäisiin. Eikös siitä seuraisi eläkemaksujen aleneminen, kun teoreettinen maksuaika pitenisi. Siitähän tulisi nykytilanteeseen työeläkevakuutusmaksujen aleneminen, sekä työnantajille että plkansaajille, siitähän tulisi elvytysrahaa??
Muistatteko kun sotakorvaukset tuli maksuun? Pystyimme siihenkin!
Jos eläkkeellejäämisikää myöhäistettäisiin. Eikös siitä seuraisi eläkemaksujen aleneminen, kun teoreettinen maksuaika pitenisi. Siitähän tulisi nykytilanteeseen työeläkevakuutusmaksujen aleneminen, sekä työnantajille että plkansaajille, siitähän tulisi elvytysrahaa??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun toimipisteessäni kerättiin vapaita lauantaita pidentämällä työpäivää vapaaehtoisesti puolella tunnilla. Palkkioksi sitten muutama vapaa lauantai vuodessa.
Tiukoilla elettiin.
Nyt kun olen muka pienen pienellä eläkkeellä, voin todeta, ettei minun sentään tarvitse palautella pulloja kuun lopussa saadakseni ruokarahaa, kuten nuoruuden päivinä, jolloin maitopullot vietiin kauppaan ja saatiin muutama kolikko, joilla sitten hankittiin ateria. Mitään limsoja ja oluita ei nähtykään.
Loppukuusta oli pakko kävellä työmatkat, kun 10 matkan ratikkalippuun ei enää uskaltanut sijoittaa.
Kummasti sitä vaan jaksoi elää ja sinnitellä. En muista, että olisin ollut kovin katkera tai edes tuntenut itseni köyhäksi. Vakituinen työpaikka oli, ja rahojen loppumisen panin aina omaksi syykseni. En ollut osannut säädellä menojani. Kyllähän siihen sitten oppi vähitellen, ja nyt vanhana sen taitaa.
Valtion taloutta pitäisi hoitaa samalla periaatteella kuin kotitalouttakin. Suu säkkiä myöten, tai olit nälässä kaksi päivää ennen tiliä.
Valtion ja kunnan rahat eivät "kuulu" kenellekään, ja niin niiden käsittelyssä ollaan huolettomampia. Maksetaan velkarahalla, ja nyt pitäisi ottaa lisää velkaa elvyttämistä varten, Mitä sekin sana loppujen lopuksi sisältää?
Hyvä otsikko. TV:ssä menee ohjelma, jossa opetetaan yksityishenkilöitä selviytymään veloistaa: "tulemaan kukkaronsa herraksi".
Velkakierre sielläkin jatkuu ja jatkuu, kun uutta velkaa otetaan vanhojen maksuun ja korotkin on mitä on.
Tosi hulvattomasti henkilöt hoitavat raha-asioitaan. Muistuttaa kovasti tätä meidän yhteiskunnan velkaantumista.
Ohjattuna näyttäisivät henkilöt pääsevän kukkaronsa herraksi. Hyvä malli!
Lainaan edellisen kirjoittajan ohjetta: "Valtion taloutta pitäisi hoitaa samalla periaatteella kuin kotitalouttakin. Suu säkkiä myöten" Tosi on!