On ollut puhetta, että aviopuolisoni kanssa perisimme hänen setänsä talon.
Puolisoni sedällä ei ole lapsia, mutta on avioliitossa.
Setä haluaisi, että talo jäisi suvulle. On itse sen aikoinaan perinyt ja sitä itse myöskin laajentanut. (on perinyt sen ennen avioliittoaan, eikä ole itse maksanut siitä mitään muuta kuin verot aikoinaan)
Hänen puolisollaan ei ole halua jäädä siihen asumaan eikä halua taloa itselleen. Puolisollakaan ei ole lapsia.
Puolisokin haluaisi, että saisimme talon.
Luin verottajan sivuilta, että puolet menee aina aviopuolisolle.
Tietääkö joku onko meidän siis mahdollista testamantilla ja aviopuolison suostumuksilla saada taloa itsellemme? En millään usko, että heillä olisi varallisuutta niin paljoa, että me saisimme talon ja puoliso muuta omaisuutta puolet. Käytännössä puolisolla itsellään ei ole juuri mitään omaisuutta ja perintö vasta joskus tulossa. Eli meidän osuutemme jäisi huomattavasti isommaksi kuin osuus joka puolisolle jäisi.
Puolisoni sedällä ei ole lapsia, mutta on avioliitossa.
Setä haluaisi, että talo jäisi suvulle. On itse sen aikoinaan perinyt ja sitä itse myöskin laajentanut. (on perinyt sen ennen avioliittoaan, eikä ole itse maksanut siitä mitään muuta kuin verot aikoinaan)
Hänen puolisollaan ei ole halua jäädä siihen asumaan eikä halua taloa itselleen. Puolisollakaan ei ole lapsia.
Puolisokin haluaisi, että saisimme talon.
Luin verottajan sivuilta, että puolet menee aina aviopuolisolle.
Tietääkö joku onko meidän siis mahdollista testamantilla ja aviopuolison suostumuksilla saada taloa itsellemme? En millään usko, että heillä olisi varallisuutta niin paljoa, että me saisimme talon ja puoliso muuta omaisuutta puolet. Käytännössä puolisolla itsellään ei ole juuri mitään omaisuutta ja perintö vasta joskus tulossa. Eli meidän osuutemme jäisi huomattavasti isommaksi kuin osuus joka puolisolle jäisi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ostakaa se talo. Eiköpähän varattomalla leskellä ole käyttöä rahalle.
Onko samalla kertaa myös ollut puhetta siitä, että tämä setä kuolee ensin? Kuulostaa siltä, että asia olisi jo päätetty...Tuntuisi kuitenkin mahdolliselta, että se leski olisikin miehesi setä. Kuka silloin perisi ja mitä? Tutuu ihan siltä, että tässä taas kärkytään perintöä ennenkuin on mitään vainajaa olemassakaan. Eikä verottajan sivuilla sanota, että puolet menee aina aviopuolisolle. Leski saa tietysti pitää oman omaisuutensa, se ei ole perintöä kuolleelta puolisolta. Loppu omaisuus menee aviopuolisolle jos rintaperillisiä ei ole. Testamentilla voi kuka tahansa vaikuttaa omaisuutensa jakautumiseen kuolemansa jälkeen. Miksi leskeksi jäänyt edes haluaisi luopua yhteisestä omaisuudesta, kun elämää saattaa olla vielä hyvä siivu jäljellä? Oliko tarkoitus kuitenkin se, että miehesi perii omaisuuden vasta molempien puolisoiden kuoleman jälkeen?
Vai oliko puhe sedän perimisestä sittenkin vain sinun ja miehesi välistä?
Setä itse on tällä hetkellä sairas. Puolisolla ei ole halua jatkaa talossa asumista. Eikä halua taloa itselleen ollenkaan. Olisi itse muuttamassa toiselle puolelle suomea kotitilalleen, jossa hänen vanha äitinsä asuu. Puoliso on itse muuttanut tänne päin asumaan vain sedän takia muutamia vuosia sitten eikä hänellä ole mitään halua jäädä tänne päin asumaan. Talo ja maat ovat sukumaita ja myös sedän puoliso haluaisi, että talo jäisi meille. Sedän pelkona on se, että jos talo jää puolisolle ja jos myy sen meille tulee kunta väliin ja pakko ostaisi sen pois, jos puoliso aikoinaan yrittäisi sen meille myydä. Tämä on sedän itsensä ja puolison tahto, että talo jäisi meille, koska suvussa ei ole ketään muuta joka olisi talon pitoa valmis jatkamaan. Kunta yrittää nyt jo ostaa maita ja laittaa pientalo alueeksi. Kuntahan ei silloin voi tulla väliin jos se tulee perintönä, mutta koska leski ei ole meille sukua emme silloin varmaan ole perimisjärjestyksessä ja kunta voi tulla väliin?
Myymisestäkin on ollut alustavasti puhetta, mutta ennen sitä meidän pitäisi oma talo myydä jossa voi mennä aikaa. Emmekä todellakaan halua hätyytellä vaan haluamme sedän voivan asua talossa niin kauan kuin haluaa ja puolison myös.
Meitä ei haittaa yhtään vaikka emme perintöä saisi ollenkaan. Emme elämäämme perintöjen varaan ole laskeneet. Sedälle itselleen on todella tärkeää, että suku jatkaisi talossa asumista on sitä itse kuitenkin isänsä kanssa laajentanut ja koko ikänsä siinä asunut. Me itse aloimme koko asiaa vasta sitten edes miettimään, kun setä siitä alkoi puhumaan.
Siis koska lesken kautta emme ole perimisjärjestyksessä niin kunta pääsisi väliin jos leski haluaisi talon myydä meille sedän kuoleman jälkeen?
Kunta jo yhdeltä vanhalta sukulaiselta huijaamalla yrittänyt ostaa maita ja maksaa niistä pilkka hintaa. Joten varmasti yrittäisi kaikki keinot, että saa maat itsellleen.
Sedän pitää tehdä avioehto puolisonsa kanssa, jossa talo suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle ja sitten testamentti, jossa hän testamenttaa talon teille.
Nim. pili palin ehdotus toimii, kunhan leski pitää suunnitelmansa ja lähtee kotpuoleen sedän haudattuaan. Lakiin kirjattua lesken elinikäistä hallintaoikeutta pesään kuuluvaan puolisoiden kotiin ei voi kumota avioehdolla eikä testamentilla. Jos leski ehtii periä itselleen vastaavan asunnon, niin mahdollisesti em. hallinta raukeaa.
Kunnan väliintuloa lahjoitukseen en tunne, mutta muuten juttusi mukaan lahjoitus voisi olla sopiva ratkaisu, jonka setä ja puoliso voivat itse olla fiilaamassa puheidensa mukaiseksi. Olettamasi leskikään ei voisi pyörtää sedän kuoltua puheitaan. Kodin lahjoittamiseen tarvitaan puolison suostumus. Tottakai lahjakirjaan tulee ehtona ainakin sedälle elinikäinen hallintaoikeus, mutta teidän omistamaan taloon ei ole olettamallasi leskellä hallintaoikeutta. Etenkin vanhusten puheet realisoituvat vasta asiakirjojen allekirjoitusten koittaessa tai usein jopa vasta jälkeenpäin.
Kun asia pn muutamaan kertaan juteltu molempien puolisoiden kanssa selväksi, niin lahjakirja kannattaa teettää asiantuntijalla, ellei julkinen kaupanvahvistaja laadi lahjakirjankin.