labbiksen sosiaalisuus

minulla on 8kk ikäinen käyttölinjainen labbisnarttu. ihana pakkaus on, ihmistä kohtaan hyvin pehmeä, oppii helposti. ainut asia mikä on alkanut mietityttää, on sen sosiaaliset taidot. en ole ennen omistanut noinkaan isoa koiraa, ja alistuvaan ja sosiaalisesti loistavasti tilanteita lukevaan pieneen sekarotuiseen vuoden vanhempaan narttuumme verrattuna tämä labbisnarttu on aika vallaton. uusissa tilanteissa se on tunkeileva, ryntää ensin lähelle ja vasta sitten alistuu jos katsoo että tarvis ( ei ole vielä ollut agressiivinen, mutta jos toinen pentu tai vanhempi koira pienempi/alistuvampi, mielellään alkaa urisemaan ja "jahtaamaan"). en tiedä miten selittäisin, mutta varsinkin leikkitilanteessa huolettaa tuo toisen juoksuttaminen, uriseminen. tottunut myös vanhemman koirani kanssa tarttumaan karvasta kiinni, tämä kun antaa välillä tehdä niin (jos kyllästyy, irvistää pennun pois ja pentu menee). minkälaisia kokemuksia teillä nuoren noutajan sosiaalisesta käyttäytymisestä? ja miten puuttua käytökseen, jos katson sen huonoksi? pentu sellainen häälä, että jos tapaa uuden koiran, etenkin leikkisän, leikki kehittyy äkkiä rajuksikin ilman että kerkeän tai osaan tehdä paljon mitään. tällä tarkoitan tilanteita, joissa koira ei ole hihnassa vaan irti, hihnassa aika hyvin hallinnassa mutta vapaana yltyy helposti juoksuleikkeihin, jotka äkkiä toisesta riippuen voivat muuttua tähän urinaan ja toisen jahtaamiseen. haluaisin kuitenkin osallistua leikkitunteihin ym jatkossakin, jottei sosialisoiminen kärsisi.. jos tässä nyt on mitään loogisuutta.