Olen avoliitossa mihen kanssa jolla on 4-vuotias tytär. Tyttö käy meillä vaihtelevasti riippuen mieheni; työvuoroista (vuorotyö). Tulen tytön kanssa muuten hyvin toimeen, mutta en jaksa kuunnella jatkuvaa komentelua ja määräilyä. Hän ilmeisesti pitää minusta, koska pyytää aina leikkimään ja tekemään asioita kanssaan. Mutta hänellä on tapana ruveta itkemään, potkimaan ja raivoamaan jos asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla. Mitä tulisi tehdä?
mitä tehdä?
kaksonen90
374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan normaalia tuon ikäiseltä. Kokeillaan rajoja ja vähän testaillaan. Sinnikkyyttä ja johdonmukaisuutta. Kyllä se siintä tasaantuu kun lapsi oppii, että aina ei saa mitä haluaa/asiat ei mene niin kuin haluaa ja turha kitiseminen on yhtä tyhjän kanssa.
Ei kannata lähteä tukemaan tuota käytöst vaan asiallisesti hoitaa tilanteen.
Meillä tuo vaihe on pikku hiljaa menemässä ohi. Onneksi.
Onhan se lapsellekin vaikeaa tottua kahteen kotiin ja kahden kodin eri sääntöihin/tapoihin. Pitää muistaa myös se. Se ei ole lapsen syytä.
Meilläkin kun tiukkana pysyy niin potkuitku raivareiden jälkeen aina palaa hetken päästä rauhoittuneena takaisin huoneestaan ja siinä keskustelaanasiasta ja mieli on taas iloinen ja pystytään puuhailemaan yhdessä.
Kiitos vastauksesta. Se voi olla kyllä, että neidillä on menossa vain jonkinlainen vaihe. On vain vaikea suhtautua kun itselläni ei ole omia lapsia enkä oikein tiedä mitä tehdä. Pitää kyllä olla onnellinen, että hänellä ja minulla menee muuten hyvin, kosks aivan varmsti tuon ikäinen lapsi näyttää jos ei pidä josta kusta! Saanko vielä kysyä onko sinun tapauksessa omat lapset?
Kyseessä on miehen lapset.
Eli samanlaisessa tilanteessa olemme. Älä vaan herranen aika enää myönnä täällä olevasi "uusikko". saat kohta pskaa niskaan ;)