Kultainen keskitie?

Käyttölinjaiset ovat ihan normaaleja koiria. Omani on pikku kennelistä ja harrastuksina pelastushaku ja vepe. Katsele eri kennelien tarjontaa. Monilla kenneleillä on treenileirejä vuosittain, osalla useita leirejä vuodessa. Niistä saa apua ja tapaa sisaruksia. Ihan peruskoiria, joilla harrastaa pääsääntöisesti mitä tahansa. Yhtään en ole katunut hankintaani. Minua peloteltiin ensin sakemannien sairauksilla ja sitten käyttölinjaisten viirupäisyydellä. Uskalsin ottaa askeleen - ja sitä en kadu.

Eikös aika monilla käyttiskasvattajilla ole se ajatus, että koiria myydään vain kokeneille, (suojelussa) kilpaileville konkareille? Tai että ostajan pitää vähintäänkin lupautua harrastamaan aktiivisesti k.o. lajia? Pieni pelko on siitä, että minut nauretaan pellolle jokaisen käyttiskasvattajan luota, tai sitten saan jonkin maanantaikappalepennun.

Itselleni ihanteellisin tilanne olisi varmasti saada jostakin käyttispentueesta se pieniviettisin, vähiten terävä pentu. Ja kasvattaja, joka ei höngi niskaan pk- eikä suojelutulosten suhteen. Itsestään selvää on se, että koiran kanssa mennään, tehdään ja treenataan, mutta kilpailemiseen ei löydy kiinnostusta.

Kennel Evergrey's

Kysele pieniltä kasvattajilta millaista koiraa haet,fiksu vastuuntunteva kasvattaja neuvoo ja auttaa valitseen sinulle sopivan pennun.
Hyviä pentuja löytyy :)

Yksi vaihtoehto on etsiä sekalinjaista pentua.

Saksanpaimenkoirakasvatus on tosiaan voimakkaasti jakautunut näihin kahteen leiriin eikä keskitien kasvatusta ole enää olemassa kuin korkeintaan mainospuheissa. Mutta minusta nykyisten käyttölinjaisten vaikeutta liioitellaan, kyllä voimakasluonteisia saksanpaimenkoiria on ollut aina. Liioittelun syynä on osin mielestäni nykyinen koirakulttuuri, joka inhimillistää koiria liikaakin. Pakotteesta on tullut melkeinpä kirosana. Ennen koirat olivat vain koiria. Totta kai positiiviset koulutusmenetelmät ovat ensisijaisesti suositeltavia, mutta kaikille koirille ne eivät riitä.