Otsikko on keksitty siksi, että siitä erottaa normaalin perheen ja kasaan kyhätyn rakennelman toisistaan.
Olisihan sen voinut nimetä vaikka sekalainen seurakunta, tai sinä-minä ja ne muut!
Perhettä ei ole kuin yksi, se ydinperhe. Kun se hajoo, ei ole toista perhe-sanalla käytettävää yhteisöä.
On häpeellistä edes ajatella että kaikki ventovieraat ihmiset tekisivät perheen.
Perhe tehdään itse, ei sitä keneltäkään oteta eikä kaikkia vastaantulijoita ueta perheenjäsiksi.
Fiktiota sanon minä.
Olisihan sen voinut nimetä vaikka sekalainen seurakunta, tai sinä-minä ja ne muut!
Perhettä ei ole kuin yksi, se ydinperhe. Kun se hajoo, ei ole toista perhe-sanalla käytettävää yhteisöä.
On häpeellistä edes ajatella että kaikki ventovieraat ihmiset tekisivät perheen.
Perhe tehdään itse, ei sitä keneltäkään oteta eikä kaikkia vastaantulijoita ueta perheenjäsiksi.
Fiktiota sanon minä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
minulla on ydin perhe. Minä, mieheni ja meidän lapset. siihen vaan sattuu kulumaan aika ajoin miehenkin lapset :)
Voi perheitä on niin monenlaisia. Lemmikkieläimetkin kuuluu perheeseen. Meilläkin on monta karvaista perheenjäsentä, Ihan ydinperhe tässä ollaan ;)
Vaikka ollaankin otettu nämä muualta, ei kylläkään kaikkia vastaantulevia, niillä on jo omat ydinperheensä.
Otettiin suloisina vauvoina ja osa on perheenvaihtajia, perhetragedian takia. Yhtä rakkaita kaikki
Vai ollaanko me sittenkin uusperhe koska minulla on lapsia ja miehelläni ei ole yhtään.
Nämä lemmikit on kylläkin meidän yhteisiä lapsia. Päätän nyt, että me olemme molempia, ydin ja uusperhe.
Kääk nyt Lissu kyllä lyttää tämän kyhäelmän maan rakoon ;))))
Totta, ei uusioperheitä ole olemassakaan. Uusperheitä kyllä on.
"On häpeellistä edes ajatella että kaikki ventovieraat ihmiset tekisivät perheen."
Totta, en minäkään ole kyllä koskaan kuullut, että toisilleen ventovieraat ihmiset pitäisivät toisiaan perheenjäseninä.
Kun minä tapasin mieheni, olimme toisillemme ventovieraita. Tutustuimme toisiimme ensin, ja sitten tutustuin miehen kahteen lapseen. Vuosien tutustumisen jälkeen vasta muutimme saman katon alle, ja meistä tuli perhe. Nykyään meillä on 3 yhteistäkin lasta, miehen lapset jo maailmalla. Eli käytännössä asumme ydinperheenä, mutta kun miehen lapset luetaan mukaan, olemme uusperhe. En kyllä oikeastaan ole koskaan välittänyt koko uusperhe-sanasta tai ydinperhe-sanasta, perhe on aina perhe.
"Perhe tehdään itse, ei sitä keneltäkään oteta eikä kaikkia vastaantulijoita ueta perheenjäsiksi."
Tottakai perhe muodostuu itsestään, eihän sellaista voikaan keneltäkään ottaa....? Minä perustin oman perheeni oman mieheni kanssa. Enkä ole koskaan kuullut myöskään sellaisesta, että kaikki vastaantulijat luetaan perheenjäseniksi...Taidat höpöttää :)
UUSIOperhe on yhtä keksitty kuin lissun YDINperhe
Kumpa edes tietäisitte itse mitä oikein olette, mikä liitoo on menossa ja mikä tulossa, kenenkä lapsia ovat nuot tai nämä. Niin sekaisin on suomalainen perhe-elämä nykysiin, aikusiet leikkivät ihmisillä ja lapsillakin.
Valitettavasti nämä ovat särkyviä leikkikaluja.
Eivät he tiedä, siksi puhuvatkin potaskaa. Aikuiset pitää lapsia niin tyhminä, että puhuvat heidän puolestaan, he luulevat ettei heidän lapsillaan ole aivoja.
Julmia ovat aikuiset, laittavat lapset makselemaan omat virheensä, sitten haukkuvat heitä, hylkäävät ja syyllistävät.. omia lapsiaan. Kun itsellä ei ole onnellisuutta, sysätään lapsetkin pois, ja sitten sanotaan että lapsetkin ovat onnellisia.
Haist Lissu vaikka sitä skumppaa.
Voi niitä lapsia jotka ovat saaneet sinut äidikseen... ihan säälittää, viis veisaat lasten tunteista ja tahdosta,kunhan sulla on kaikki hyvin. Maksatat omat mokat heillä, ja käsket ihmisiä pitämään suut kiinni, ettei kerrota totuuksia mitä lapset oikeesti tuntee.
Se vaan on niin ettei lapset pysty valitsemaan vanhempiaan, vaan joidenkin on kärsittävä heidän virheitään ja siedettävä kaikki mitä he sanovat.
Oikeuin pahaa tekee. Mutta pää asia on että omani ei olekoskaan joutuneet kärsimään isänsä tyhmistä virheistä. Osasin pitää siitä huolen, että mies itse maksaa ei lapset.
Nyt ovat onnellisia aikuisia kaikki, ja hylänneet isän, sehän olikin odotettavissa, ja ihan oikein. Olen heille maailman paras äiti, miestä kaduttaa ja harmittaa, mutta oma oli moka, mitäs uskoi sutturoiden satuihin.
Meillä lapset ovat asuneet turvallisesti mun luona kotonaan, ei ole tarvinnut koskaan nähdä sutturoita pakolla, ei koskaan, eikä ne ole meille tulleet emmekä me heille. Hieno homma että uskoivat kerralla, ettei ole tarvinnut riidellä koskaan.
Mies eniten menetti, me menetimme vain huonon miehen ja isän. Toista isää lapset eivät tule koskaan saamaan, se on erittäin surullista, mutta mihin sitä tarvii, kun elämämme on upeeta ollut ilman sitä ex isää ex miestä? Parempi olla näin kuin pilata lapset ja ottaa sutturoita kotiimme.
Etpä sinäkään lapsesi haluista ja tunteista näytä viiis veisaavan. Omat mielipiteet/näkemykset/halut ja tarpeet näyttävät menneen lastesi etujen eteen.
Miten kukaan lapsi voisikaan saada tasapainoista, kehittävää ja turvallista kasvualustaa yh-äidin hoivissa, joka mustamaalaa lasten isää, naisia ylipäätään, ei osaa olla realistinen, fiksu, laskelmoiva ja toisten tunteet huomioon ottava.
Äidin kuuluu pitää lasten puolta ja ajaa lasten etua. Yksi lasten oikeus on oikeus ISÄÄN sekä ÄITIIN.
Isän heiltä kielsit, äitinä heidät petit, kun kaiken huomion suuntasit vain eks mieheesi ja hänen uuteen elämäänsä.
Se on kaikki se aggressio ja kauna, jota miestäsi kohtaan kannat.. anteeksi.. ex-miestäsi kohtaan kannat.. se vie aikaa ja huomiota pois omienl lastesi kasvatuksesta, huomioinnista, kasvun tukemisesta ja sivistämisestä.
Jos lapset kasvavat jatkuvan kaunan, mustamaalaamisen, pahan olon ja aggression keskellä, oman äidin mielenmaailmaa (kun äiti kieltää lapsilta omat mielipiteet ja halut, kuten teit) niin lapsista ei kasva täyspainoisia, järkeviä, itsevarmoja, elämässä menestyviä nuoria aikuisia.
Heistä kasvaa riippuvaisia, epävarmoja, vihaisia hukassa olevia ihmisiä, jotka kuolinvuoteellaan katuvat ja syyttävät äitiään heidän elämänsä väkisin ohjaamisella ja menetystä isästä. Mahdollisuudesta valita itse.
Tuo on tyypillinen lause, jolla on hyvä kerjää vastausta ja puoltoa multa.
Isän heiltä kielsit,
en ole koskaan kieltänyt isää lapsiltani, sanotaan se vielä
En ole koskaan kieltänyt isää lapsiltani, päin vastoin yrittänyt edes autaa sitä ja käskeä miestä... näin.. kielto on ollut vain ja ainoastaan hänen sutturoillaan! Heitä me emme kotiimme ja lasten lähelle ole halunneet, sotkemaan ja häirikköimään ja pilaamaan elämäämme, mutta usko huviksesi, jouhun sanomaan tuon kaiken uudelleen, koska se on hyvä veto että vastaan!! ja näin teen.
En tiedä missä olisin väärin tehnyt, löapset ovat erittäin onnellisia omillaan, aikuisia ja osalla perhekin ja erittäin onnellisia, että miten he olisivat kärsineet? Ovat kärsineet siitä että isä hylkäsi ja vaihtoi sutturoihin, se on surkeaa mutta siitäkin ollaan selvitty.
Ei meidän perhe tarvi sutturoita selvitäkseen ne sutturat on ihan miehen juttu, ei miedän. Miksi meidän pitäisi hyväksyä perheenrikkoja perheeseemme? Sitä me lapsten kanssa ei olla koskaan ymmärretty.
Olemme erittäinonnellisia, erittäin!
Jos minunlapsitani olisi kasvanut kuvaamiasi ihmisiä, se olisi jo tapahtunut, mutta kaikki voivat erittäin hvyin,. Eivät voisi jos ex miehen sutturat olisivat tulleet meille meitä haukkumaan ja tehneet lastemme elämstä hankalaa. Isän vieminen oli kyllä kamalaa, mutta ei jälkiä jättänyt, miksi kaivata miestä joka hylkää lapsensa?
Olemme onnellisia. Sinä et.
Sinä Lissu et päästänyt lapsia isän luokse vaan vaadit, että isän olisi pitänyt tulla sinun kotiisi tapaamaan lapsia.
Ei kait se niin hullu ollut, jos kerran oli sieltä päässyt pois lähtemään, olisiko tullut sinne sinun haukuttavaksi.
Olisi se ollut varsinainen lasten tapaaminen kun äiti olisi huutanut isälle pää punaisena.
Isä säästi lapset siltä kärsimykseltä. Sinä teit anteeksiantamattoman väärin kun et päästänyt lapsia isän luokse.
Mitkään "sutturat" eivät estäneet, se on vain sinun pääsi kehittelemä puolustuskeino.
Aivan!Ja tiedät varmaan tasan tarkkaan miksi? Lapset eivät mene isän luo vaan isä tulee lasten luo. Ei lapset ole velvollisia paikkaamaan isänsä mokia. Ja toiseksi,. lapset eivät halunneet missään nimessä nähdä niitä isän sutturoita, jotka rikkoivat perheemme. Eivät missään nimessä kuunnella heidän haukkumsia. Ei missään nimessä, ne eivä tkuulu meidän elämäämme mitenkään.
Onneksi isä päästi lapset käsrimykseltä, eikä laskenut niitä sutturoita meille tai meidän näkyville, vaan piti ne piilossa, kun häntä hävetti moiset harakat. Kumma veto niillä on, kun ovat parempia omia lapsiaan, että lapset piti vaihtaa ja hylätä mut sutturat porskuttaa.
Niin en ymmärrä sun teoriaa, jos vieras ulkopuolinen suttura rikkoo perheemme, niin miten se voi olla minun ja lastemme vika???? Jotenkin omituinen ajatus sulla, mutta sehän onkin sun puolustuskeino saada itsesi syyttömäksi jos olet tehnyt samoin, rikkonut jonkun perheen. Eihän silloin voi ketään syyttää kun itse on tehnyt samoin.
Me olemme niin onnekkaita, kun mies ei ole tuonut sutturoita ikinä meille, ei ole tarvinnutlsten puolesta ikinä pelätä että saavat erittäin huonoja vaikutteita elämälleen, olisi se kamalaa jos ei omia lapsia enää tuntisi kun vastaan tulisvat, se olisi äidille pahin pelko. Mutta me olemme onnekkaita, kun mies käski naikkostenpysyä meistä kaukana ja kunnioittamaan meitä hyvin paljon. Onneksi ovat pysyneet poissa ja kunnioittavat yksityisyyttämme ja perhettämme, ei ole sutturoita näkynyt. Mihin me heitä tarvitisimme? Pihan lakasemiseen ja roskien viemistä kaatopaikalle, siinä he olisivat varmaan hyviä. hah...
""Lapset eivät mene isän luo vaan isä tulee lasten luo. Ei lapset ole velvollisia paikkaamaan isänsä mokia. ""
Ahaa...No mutta mites sitten jos se äiti on "mokailuillaan" aiheuttanut eron?
Jos äiti on esim. pettänyt ja sitten potkinut lasten isän kodistaan, niin mitenkäs sitten? Silloinhan lapset eivät mene äidin luo vaan äiti tulee lasten luo, ihan yhtä lailla. Eihän lapset ole velvollisia paikkaamaan äidinkään mokia, vai mitä?
Ja ovatko lapset velvollisia näkemään äidin "mies-sutturoita"? Jos on niin, että äiti ottikin uuden miekkosen kotiinsa asumaan heti kun lasten isä muutti pois... Eihän lasten tarvitse niitä äidinkään miekkossutturoita katsella, vai mitä? Lastenhan on silloin parempi asua isän kanssa, ja äiti käy katsomassa lapsia siellä isän luona, yksin, ilman miekkosia. Eihän isän tarvitse laskea lapsiaan sinne äidin luo, jos siellä on joku vieras miekkonen majailemassa. Lapsethan saisivat siellä vain huonoja vaikutteita, vai mitä?
Tuossapa pään vaivaa Lissulle, täydelliselle vaimolle, äidille, suvulle...
Mutta kun lissulla ei ole kunnossa olevia aivoja millä ajatella, se siitä sitten.
Juo Lissu kaljaa murheeseen se auttaa aivosoluja uudistumaan :)
Et voi kieltää tai määrätä eks miehesi elämää. Se on jo laissa sanottu. Kun lapset ovat eksäsi kanssa, hän saa määrätä keiden seurassa he yhdessä ovat (huom. yhdessä, ei jätä lapsia tuntemattomille). Sinulla ei ole valtaa kontrolloida miehesi elämää ja parisuhteita.
Ainoastaan voit päättää sen, annatko lasten isää nähdä vai et. Lopputulos oli se, että et.
Oli siihen syynä mikä tahansa mutta se on epäolennaista. Miehesi elää omaa elämää sinä omaasi.
Hyväksy se.
"Katkeruus kuuluu vihan tunteisiin, ja sen voimakkuus voi vaihdella lievästä lähes myrkyllisen voimakkaaseen. Katkeruutta lähellä on kaunan tunne, johon liittyy yleensä tiettyä kohdetta kohtaan tunnettu viha.
Katkeruus
Katkeruus voi tarkoittaa myös sitä, että pettymystä ja turhautumista, vihaa ja surua ei ole kyetty kohtaamaan, purkamaan ja käsittelemään niitä riittävästi.
Pitkäaikainen katkeruus haittaa elämää. Se syö ja kaventaa omia voimavaroja, koska se kiertyy menetysten, kielteisten kokemusten, ajatusten ja tunteiden ympärille. Se vie tilaa rakentavilta tunteilta ja ajatuksilta. Se kiinnittää oman katseen menneisyyteen, eikä auta suuntautumaan kohti tulevaisuutta tai olemaan läsnä nykyhetkessä.
Jos katkeruus nousee esiin, se on hyvä pyrkiä tunnistamaan, purkamaan ja kanavoimaan. Muuten se voi etenkin pitkittyessään vahingoittaa omaa elämää vielä enemmän kuin koetut menetykset ja pettymykset. Elämää haittaavaan katkeruuteen voi liittyä myös ahdistusta, passiivista alistumista ja lamaantumista.
Ts. vaikuttaa sinun ja lastesi elämään.
Ei se katkeruus itsestään tule, kyllä sen joku aina aiheuttaa. Meillä tämä suttura nimeltä perheenrikkoja aiheutti meille katkeruutta. Mutta se on tunne joka vähenee, viha jää ja ikinä ei unohdu, eikä sitä anteeksi voi antaa.
Kyllä sen kanssa pystyy elämään kun halveksii sitä tekijää eikä anna periksi missään nimessä.
Katkeruus on jonkun aiheuttama, aivan samoin kuin muutkin tunteet.
Kaikki tunteet on sallittuja.
Se joka katkeruutta aiheuttaa, pitäisi miettiä tekonsa seurauksia, siitä ei kärsi pelkkä kohde, ne lapset ja exä, vaan siitä kräsii myös se mies, niinkuin miellä. Mies menetti läheisensä, lapset, minut, sukunsa. Kukaan ei halua olla läheisissä väleissä miehen kanssa, joka hylkää ja vaihtaa omat lapset ulkopuoliseen sutturaan. Sitä vaan ei kukaan voi ymmärtää.
Mutta se on oikein että mies saa kärsiä, muutenhan ei opi ikinä, että teoilla on seurauksia.
Tällaisia viestejä kirjoittavat nykyihmiset, kun voidaan pahoin, vaikka kaikki pitäis olla paremmin kuin ennenvanhaan.
Ennenvanhaan ei erottu niin helposti eikä säretty perheitä.
Vastuunkanto on hukassa, itsekkyys rehottaa.
Ei erottu ei, mutta oli se monelle varsinaista perhehelvettiä. Pieni torppa, ilman mukavuuksia, täynnä kakaroita. Äiti raatoi torpan ja navetan väliä maha pyöreenä.
Isä oli muualla töissä tai missä milloinkin. Kotona pyörähti sen verran että uus lapsi alulle.
Siellä sai isommat pojat rauhassa kiusata pienempiään, tytöt hoiti sisaruksiaan ja yrittivät raukat hommata ruokaa huutaviin suihin.
Oli se niin hauskaa elämää kun ei vanhemmat eronneet, kumma kun eivät isona sorru samaan helvettiin omassa elämässään, eiks niin?
Ei olekkaan, on uusperheitä.
Olisi kauheeta edes ajatella, että me kuuluisimme ex miehen ex isän yhteiseen eloon sutturoiden kanssa. Miksi miedän pitäisi kärsiä moisesta sutturasta? Emme ymmärrä, että pitäisi perheenrikkoja tuoda meille tai meidän mennä asumaan sen sutturan kotiin?
Siihen olemme liian tasokkaita ihmisiä. Meitä ei ala arvoiset naikkoset ala sättimään eikä hankaloittamaan. Lapsekin suojasin moisilta kieroilta olioilta.
Jos perhe hajoitetaan, niin ei kai voi olettaa että se rikkoja kuuluisi meidän tasokkaaseen elämään noin vaan? Tätä olemme monesti lasten kanssa ihmetelleen, mikä saa heiät niin ajattelemaan.
Emme voisi kuvitellakkaan, että miehen sutturat tulisi meille, eikö se jo riitä, että rikkoi perheemme ja hankaloitti lapsia ja isää tapaamasta? Eikö hän saanut sen mitä halusi, rikkoa pereemme, erottaa lapset isästä, erottaa meidät toisistaan, ja kuluttaa miehen rahat kaljoitihn ym, mikä oli aikanaan lapsilta pois. Hyvin on suttura meillä onnistunut, mutta se ei enää onnistu, että tulisi meille tai me mentäs sen sutturan kotiin. Ei ikinä, sitä hän saa odottaa.
Varmaan tämä "suttura" just sinua odottaakin. Taitais karata takaovesta jos sinä sinne itsesi kutsumatta hilaisit.
Pysy kaukana heistä, juo vaan kaljaa kotonasi lissulässy.
Aivan rauhassa saa meitä odotella, me ei sinne ilmestytä eikä suttura tule meille! Juttu on näin. Me ei oveamme perheenrikkojalla avata, vaikka kuinka itksi.
Mä luulen että meidän ex isä ex mies on sanonut sutturalle että pysyy meistä kaukana, väkisin meille ie voi tulla.
Olisi kauheeta jos yrittäisi tulla rikkomaan meidän kodin huonekalut.
Mä en juo kaljaa, ikävä kyllä juo sinä vaan yksinäsi. En ole koskaan pitänyt siitä, minä juon kuohuviiniä, skumppaa ja joskus likööriä, mutta harvoin.
Et sinä exänä siihen tule koskaan kuulumaankaan, turha haave sinulta.
Lissu on juoppo ja mieleltään sairas.