että voivat kehua, kuinka mones avioliitto on menossa ja kuin mones mies. Muuta tälläiselle muoti-ilmiöll eei voi keksiä.
Kehutaan kuinka monta lasta on huushollissa, on minun, hänen ja yhtiset! Oi voi kuin on paljon ja on rankkaa.
On se vaan huikeeta kun joku on ollut viidesti naimisissa, ja jokaisella lapsella on eri isä. Onko se sitten kehumisen paikka?
Ei ole.
Siihen kun vielä sotketaan kaikki lapset, anopit, apet, siskot, veljet serkut,. mummot vaarit ... koko helkutin suku ja naapurit... niin kertyyhän sitä seklaiseta seurakuntaa.
Ero on tarkoitettu vaikeisiin avioliittoihin, ei siksi että voi kehua kuinka monta miestä on vampannut vuoden tai kahden sisällä.
Mutta hyvä rahastuskeino, kun saa elareita sieltä täältä, niin hyvinhän sillä taas uusia lapsia tekee.
Kehutaan kuinka monta lasta on huushollissa, on minun, hänen ja yhtiset! Oi voi kuin on paljon ja on rankkaa.
On se vaan huikeeta kun joku on ollut viidesti naimisissa, ja jokaisella lapsella on eri isä. Onko se sitten kehumisen paikka?
Ei ole.
Siihen kun vielä sotketaan kaikki lapset, anopit, apet, siskot, veljet serkut,. mummot vaarit ... koko helkutin suku ja naapurit... niin kertyyhän sitä seklaiseta seurakuntaa.
Ero on tarkoitettu vaikeisiin avioliittoihin, ei siksi että voi kehua kuinka monta miestä on vampannut vuoden tai kahden sisällä.
Mutta hyvä rahastuskeino, kun saa elareita sieltä täältä, niin hyvinhän sillä taas uusia lapsia tekee.
Vastaukset 26
Vanhimmat
En kyllä ymmärrä tuollaista toimintaa.
Mieheni ex-vaimo on nyt toista kertaa naimisissa, lapsia hänellä on neljälle miehelle.
Aloittaessaan aikanaan seurustelun nykyisen mieheni kanssa, hänellä oli 1 lapsi ennestään yhdelle miehelle. Minun nykyisen mieheni kanssa hän ehti saada yhden yhteisen lapsen ja ehti elää perhe-elämää pari vuotta, kunnes jäi ns. rysän päältä kiinni perheellisen miehen kanssa! Hän siis petti ja jätti, ja ajoi mieheni ulos kodistaan, ja löi hynttyyt yhteen tämän perheellisen miehen kanssa ja sai hänen kanssaan lapsia. Sittemmin hän on eronnut tuostakin miehestä, ja on nyt naimisissa taas, ja tämänkin miehen kanssa hän sai juuri lapsen.
Minun mieheni edellisen liiton lapsella on siis veli-ja siskopuolia, kaikilla sama äiti mutta neljälle eri isälle. Lisäksi parilla näistä ex-miehistä on itselläkin lapsia ennestään. Niin sekava kuvio, että aivan säälittää...
Lapset aivan varmasti häpee vanhempien toimintaa, mutta eivät uskall asanoa, vaan pakko osallistua hävettävään toimintaan mukaan. ei ole kiva sanoa esim koulussa että juu mulla on 20 siskoo kaikill aeri isä... huh huh..
Mitähän miettii aikuiset? En ymmärrä. Kun kolmas tulee väliin niin kaikki on mahdollista.
Ei aikuiset mieti. Lasten teko on nykyään niin peruskauraa, että ei sitä sen enempää mietitä.
Sitten naiset tekee muksuja kaikkien kanssa ketkä vaan siihen suostuu lähtee mukaan. Saapa elarit kaikilta ja ehkä joku mies jaksaa katsoo vierestä sitä pettämistäkin. Kunhan vaan saa rahaa ja lapsia joku katsoo.
Miehet on kierrätys tavaraa. Vaihdetaan kuin sukkia.
Lapset ovat sitten se pesukone jokajoutuu sen kaiken lian käsittelemään.!
Aikuiset eroavat siksi, että pystyvät elättämään lapset kun saa mieheltä elarit.
Aikuiset ottavat uuden miehen siksi, että mies elättää hänen toisen miehen lapset. Miehellä ei ole varaa omiin lapsiin laitttaa rahaa, kun elättää uuden naisen ja tämän lapset.. sen takia isä lapsi suhde jää, kun ei ole varaa nähdä omia lapsia.
En minäkään tätä ilmiötä kyllä ymmärrä, että tehtaillaan lapsia heti uuteen suhteeseen. Sitten kun se ei kestäkkään, ja taas löytyy uusi puoliso, ja sitten tehdään taas lapsia, kun ollaan niin rakastuneita.
Jos minä joskus miehestäni eroan (toivottavasti en koskaan), en todellakaan aio tehdä enää lapsia kenenkään toisen kanssa. Minun lapsilukuni on silloin tässä. Toivon myös täydestä sydämestäni, ettei ex-mieheni sitten ala tehtailemaan lapsillemme sisar- ja velipuolia...
Enkä todellakaan menisi naimisiin toista kertaa! Jos jonkun uuden tapaisin, kyllä avoliitto korkeintaan riittää. Oikeastaan sitäkin vasta sitten kun lapset ovat muuttaneet pois. En ymmärrä, miten kukaan voi järjestää häitä kahta kertaa! "Kutsumme teidät toisiin häihini, tällä kertaa olen löytänyt sen oikean..." :D Taas järkätään tilat, pitopalvelut, tehdään kutsut ja hassataan rahaa yhteen päivään, hommataan taas hääpuku (vai oletteko käyttäneet samaa kuin ekoissa häissä? :D)...En yksinkertaisesti edes kehtaisi järjestää toisia tai kolmansia häitä.
Se pätisi myös niinpäin, että jos mieheni olisi ollut joskus naimisissa jonkun toisen kanssa, en kyllä kehtaisi hänen kanssaan ainakaan mitään häitä järjestää. Mies on sanonut jo kerran Tahdon alttarilla, kerran on jo bileet sitä varten järkätty ja sukulaiset olleet läsnä...Sehän on selvää, että niitä toisia ja kolmansia häitä verrataan aina niihin edellisiin.
Kaikki, jotka lapsia tekevät, eivät ole naimississa tai edes ole koskaan miettineet naimisiin menoa. Joten, kyllä, jotkut voivat mennä naimisiin jopa ekaa kertaa, vaikka lapsia olisin "jossain muualla".
Enään ei ole nämä vanhat perinteet arvossa, että eka pitkä kihlaus, naimisiin ja sitten vasta lapset...
Hyvä jos mennään naimisiin kun nainen viimesimmillään raskaana.. Koska "mieheltä se on kunniallinen teko"...
"Kaikki, jotka lapsia tekevät, eivät ole naimississa tai edes ole koskaan miettineet naimisiin menoa. Joten, kyllä, jotkut voivat mennä naimisiin jopa ekaa kertaa, vaikka lapsia olisin "jossain muualla"."
I know. Mutta minä olen naimisissa, enkä menisi toista kertaa.
Niinhän tekstissäsi ilmaisit. ja siksi sanoinkin "kaikki".
Meillä ei oo yhtään avioliittoa rikottu. meillä mies vaan meni tekemään vanhingon satunnaisen tyttökaverinsa kanssa jo ennen kun perhe-elämä alkoi. Ja hävettää varmasti kaikkia osapuolia, mutta onko se lapsen kannalta oikein. että jatkuvasti pitäs vaan olla nolona ja hävetä tätä uusperheen luojaa?
Kyllä mä oon ainakin ylpeä kaikista meillä asuvista lapsista. Anteeksi vaan jos se jotakin loukkaa.
En minäkään mieheni lapsia häpeä. Mukavia ja fiksuja muksuja ovat, ja yhteisten lastemme rakkaita sisaruksia.
Minkä he sille voivat, että äiti petti iskää ja heitti iskän pellolle? Syyttömiähän he siihen ovat!
Miksi haukut miehen lapsia muksuiksi?? Häpeisit, sun kakarat on tietysti lapsia juu juu.
Voi hemmetti mikä akka, toivottavasti miehen lapset sanoo sua ihmemuijaksi tai eukoksi tai akakasi tai miksi vaan, haukuthan sinäkin heitä.
Muksu ei ole haukkumasana. Etkö mistään muusta keksinyt kilahtaa?
Minun mielestäni muksu ei ole haukkumasana :D
Ennemminkin sellainen hellittelynimi. Kutsun yhteisiäkin lapsiamme usein muksuiksi. Onhan olemassa myös Muksu-niminen lastenruokamerkki, tuskin nyt haukkumasanaa laitettaisiin sellaisen nimeksi.
Toi on nyklypoäivänä yleistä.
Oon tavannu monta miestä, joilla lapsia eks heilansa kanssa. Kyse tosiaan ensimmäisestä suhteesta/yhen illan jutusta tai muutsa ei niin vakavasta. Naisten kanssa, joiden kanssa he eivät ikinä edes harkinneet avioliittoa, heidän kanssa tehdyistä lapsista.
Miehet nyt eivät vaan osanneet sanoa ei, jos muija ehdotti ilman ehkäisyä tai "perheen perustamista" siinä vaiheessa. Jälkikäteen kyseltynä ovat sitä mieltä, että olisivat toimineet toisin ja kyseisestä naisesta on vain harmia niin miehien ydin perheelle ja näiden isien yrityksilleen silti olla hyvä isä myös niille avioliiton ulkopuolisille lapsilleen..
Miehet on kato niiiin vietävissä!
Useat liitot hajoo kun joku nirppanokka tulee siihen väliin, ja rikkooo onnellisen perheen. Siinä ei lapset voi yhtään mitään, jos isä haluu lapsettoman naien, niin kyllä se aina voittaa.
Onko semmoinen mies?
Onko semmoin isä?
Onko semmoinen avio mies?
Onko semmoinen oikeutettu perheeseen?
Onko semmoinen mies itsensä kanssa sinut?
Onko semmoinen mies yhtään mitään?
Noita sopii kysellä ja punnita sisimmässään, ja vastata niihin rehellisesti.
Uskon että vastaukset kyllä löytyy, ja jokainen voi miettiä onko aihetta parantaa tapojaan.
Ennen eronneiden perheiden lapsia tuettiin ja tiedettiin eron olevan hankalaa lapsille. Nykyään ihmettelen, että lapset kasvatetaan ajattelemaan eron olevan ihan ok. Tavallaan tuon ymmärrän, jos lapset ei siitä kärsisi, mutta voi olla että tuolla kasvatuksella kasvaa välinpitämättömiä ihmisiä. En ymmärrä eronneita, jos eron syy on mitätön, sillä jollain tavalla lapsi reagoi tuohon kumminkin ja oireilu voi alkaa vasta lapsivuosien jälkeen, en tietenkään myöskään kannata ajatusta, että sinnitellään lapsien takia ja lasten kotoa muuton jälkeen vasta erotaan.
Hö. Lapset kasvatetaan ajattelemaan...? Ei lapset AJATTELE, ne TUNTEE tuskaa joutuessaan luopumaan kiintymyksistään (=tulevansa hylätyksi). Tästä ei kovin äkkiä kasvatuksella suoriuduta. Pitäisi meinaa vaihtaa jotain todella oleellista ihmisyydessä ettei näin olisi. Mutta tottahan ne sittemmin sopeutuu, sopeutuuhan ihminen melko lailla mihin vaan. Vaihtuviin vanhempien kumppaneihin, kellariin tai vaikkapa komeroon.
Ei tässä ole sopeutumisesta kyse, vaan lapsen perusoikeudesta, perheestä ja kodista. Omista vanhemmista, lapsuudesta, turvallisesta elämästä...! Se kaikki katoaa kun vanhemmat eroaa, lapsi on sen jälkeen ulapalla, heitteillä. Lapsen odotetaan tykkäävän siitä elämästä, missä ei ole näitä perusoikeuksia. Pelkkä pelinappula, ylimääräinen heittopussi.
Sitä nämä onnelliset vanhemmat ei huomaa, kun ovat niin onnellisia... lapsenhan ei tarvi olla onnellinen, pääasia että sopeutuu ja aikuisen mukaa tykkää matkustella, olla siellä täällä, vaikkei ole yhtään missään.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja turvalliseen kasvuympäristöön (ottaen kaikki osa-alueet huomioon). Tämä on hankala taata, kun ihmiset, jotka lapsia tekevät, eroavat. Tai vaikka eivät eroaisikaan, niin nykypäivänä ongelmia suhteissa on niin monenlaisia, jotka heijastuvat myös lapsiin (kuten nämä perhesurmat taloudellisesta aspektista, mustasukkaisuus, kolmannet osapuolet.). Eli ongelmia on niin taloudellisia kuin psyykkisiä. Ja nämä ongelmathan ovat VANHEMMILLA.
Vanhempopien pitäisi kypsinä ihmisinä punnitsemaan, onko se yhteiselo vai ero kumpi paha pahempi lapselle ja miten siitä selvitään lapsen perusoikeudet huomioon ottaen. En siis sano, että ero on se ainoa asia, joka lapse kasvuun vaikuttaa negatiivisesti. Yleisesti ottaen pitäisi huomioida perheen ilmapiiri ja sen vaikutukset lapsiin.
Nyt kun näyttää olevan tapetilla vain se, kuinka ERO vaikuttaa lapseen negatiivisesti. Aivan varmasti näin on. Mutta niitä huolia on kyllä muitakin.
Monesti vaan tosiaan kun nämä ongelmat koskee aikuisia, niin aikuiset riittämästtömästi ne hoitavat vain omasta aspektista. Omilla kyvyillään, jotka näyttävät olevan huonot. Sitten nämä ongelmat heijastetaan lapsiin ja kikkiin muihin elämän osa-alueisiin. Jos äiti tai isä voi huoonosti, voi lapsikim. Tätä moni ei ymmärrä.
Pidetään lapsia "tyhminä, liian nuorina, tai muuta vastaavaa" ymmärtämään niitä asioita, joiden kanssa aikuiset painivat. Näin ei ole. Kyllä lapsi aistii, jos äiti pettää, isä paoinpitelee, perhe on konkurssissa jne.
Me olemme olleet onnekkaita. Ei ole ollut vaikeeta estää miehen naikkosia tulemasta meille, sana vain miehelle, niin hän on pitänyt sutturat poissa meidän kodista ja meidän läheltä. On ollut ihanaa seurata, kun lapset kasvoivat turvalisesti, ilman että mies olisi tuonut naikkosiaan meille sotkemaan ja mietä haukkumaan. Sitä ei ole tarvinnut ikinä pelätä. Ne naikkoset ei kuulu meidän perheeseen.
Olisi ollut kauheeta nähdä miten lapet olisivat kärsineet kun vieras umpikiero olisi alkanut meitä sättimään. Siihen emme lähteneet mukaan.
Emme lasten kanssa varmasti enää tuntisi toisiaan, jos lapset olisi pakotettu asumaan isänsä ja niiden sutturoiden kansa. ihan hirvee ajatuksenakin. Huh huh, ei olisi sopinut meille, lapsetkin ovat erittäin onnellisia.
Lapsilla ei ole koskaan ollut velvolisuuksia alkaa näkemään isänsä sutturoita, ei yhtään mitään. Miksi he olisivat meille tulleet? En ymmärrä... eikö mies sen takia vaihtanut lapset sutturoihin, että pääsee meistä eroon? Miksi toisi naikkoset sitten meille?
Eniten se mies menetti, kaikki lapset, minut, ja lastenlapsetkin... hah.. se oli ihan oikein. Takasin emme huoli moista miestä, vaikka kuinka itkisi ja kaipaisi mietä, meiltä lähdetään vain keran eikä takasin tulla.
Käytitkö CopyPastea?
Vaikuttaa siltä, että yrität eristää lapsiasi vaikuttavalta tilanteelta? Ymmärtäisin tämän, mikli miehesi nainen olisi vastuuntunnoton lastasi kohtaan. Mutta mikäli näin ei ole, on sekin osaltaan hieman ristiriitaista määrätä eks miehesi elämää lasten varjolla toteuttamaan sitä mitä sinä haluat.
Tämänkö haluat opettaa lapsille? Että on ok, määrätä mitä toinen tekee ja ketä tapailee. Että on parempi olla yksin jos äiti ei suvaitse puolisoa?
Silmiin pisti myös tuo : "emme lasten kanssa varmasti..." miten voit sanoa varmasti, jos näin ei ole tapahtunut? Tuossa ei ole päätä eikä häntää tuossa lauseessa. Lapsia ei voi pakottaa, tietynikäiset lapset osaavat jo itse päättää missä haluavat asua ja tuossa tilanteessa toivon aina, että vanhemmilla on sen verran järkeä päässä, etteivät ala manipuloimaan lapsia sen mukaan, mitä itse tahtovat tapahtuvan.
Pelkästään halventava sana "suttura" "sutturat" kohdistettuna kenelle? Keille? Opetatko lapset käsittelemään kaikkia muita naisia tuolla käsitteellä. Kaikki muut ovat sutturoita paitsi oma äiti? Jotenkin laittaa hälytyskellot soimaan, etenkin jos sinulla sattuu olemaan poika lapsia..
Tuo on aika itsekästä ajattelua tuo, että vaihtaa lapset ja sinut "sutturoihin". Ettekö ole koskaan keskustelleet asioista vai ettekö ole olleet kypsiä siihen. Todennäköisesti taustalla on muhinut isojakin ongelmia. Harvoin mies vaihtaa koko perhettään yhtään mihinkään. Ja erotilanteessa mies tosiaan eroaa naisesta ei lapsista. Ja aina se ei edes tarvitse mitään "ulkopuolisia sutturoita" jotta suhde ei toimisi.
Miksi kukaan haluaisi mitään sinun kotiisi edes tuoda? Varmasti miehelläsi ja hänen "sutturoillaan" on myös oma koti jossa viettää aikansa.
Surettaa nähdä tuo vahingoniloinen asenteesi, jos vaan ymmärtäisit että ne on lapsesi, jotka tässä myös häviävät. Heille häviö saattaa olla isojuttu, vaikka itsellesi ei olisikaan.. ja kuinka itsekin sanoit, lapset eivät sitä välttämättä sinulle näytä, vaikka kärsisivätkin tilnateesta. PItäähän heidän "sopeutua tilanteeseen"...
Tämä oli vain pintapuolinen raapaisu tuohon sinun tilanteeseesi ja mitä ajatuksia se minussa herätti. Tottakai sanottavaa olisi ollut paljon enempikin ja analysoitavaa. Mutta tekstien välityksellä en viitsi mitään syväanalyysia tehdä. Se olisi niin paljon erroreita ja virhemarginaaleja,
Täyttä potaskaa....
enemmän pointtia tuo teksti piti sisällään kuin sinun pointtisi. Mikä nyt on hieman turha ja ei aja mitään tarkoitusta.
Onko aloittajan juttu sinun mielestäsi jotain järkipuhetta, se on kyllä täyttä sontaa mitä tämä yksi ihminen suoltaa jatkuvasti, ei päätä ei häntää.
No ne nyt on hänen näkemyksiään, jotka totta ovat hieman rajoittuneita ja oman näkökannan vääristämiä. Mutta inakin ne näyttävät saavan aikaiseksi keskustelua tai väittelyä.
Mutta se vaatii täällä nähtävästi, että joko olet uusikiden puolella tai eksien puolella. Ei täällä saa olla yksilö eikä omakohtaisia tapauksia.
Tämän aloittaja ei vaan näytä ymmärtävän sitä, että kaikkien ihmisten moraalikäsitykset eivät ole samat kuin hänellä ja että aina perheenperustaminen ei vaadi sormusta sormeen. Avioliittoei ole nykypäivänä valitettavasti samanlainen päämäärä kuin ennen vanhaan.