60 savutonta mukavaa ja nuorekasta matkaseuraa muutamaksi viikoksi Intiaan talvisydämellä. Yhden hengen huoneista saa pulittaa ekstraa useamman satasen. Kaikki matkailusivustot pullistelevat nuoria reissaajia, jotka haluavat tietenkin omanikäistänsä seuraa.
Toivotonta löytää
dan ya vad
13142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kannattaa muutama satanen maksaa omasta rauhasta.
Nuorekas - kaikki ovat mielestään nuorekkaita ja mukavia.
Savuton seura - voitko ottaa savuavan kaverin, ei niin nuorekaskaan eikä mukava.
Haluatko matkaseuraa vain siksi, että saat matkan näin halvemmalla.
Savuton seura, saa silmiini kuvan intiaanipäällikkö Savuavasta Sätkästä.
Intiaa kiertäneenä neuvoisin valitsemaan viiden tähden hotellin ja syömään siellä, ellet halua olla kipeänä koko reissua.
Minä en ikinä lähde tuntemattoman kanssa samaan huoneeseen edes viikoksi, saati kahdeksi.
Yhden kerran olin viikon, se riitti.
Käyn vaikka harvemmin matkoilla, yhden hengen huone, en edes halua matkaseuraa. Perillä saa haluessaan seuraa muista yksin matkustavista.
Intiaan en lähtisi, vaikka maksaisit kaiken. Viihdyn kotimaassa, myös ilman seuraa.
Ei aloittaja varmaan sinua mukaansa pyytänytkään ;)
Intia on aivan valtavan hieno maa, mutta ahtaalla mielellä sinne ei ehdottomasti kannata lähteä, vaan pitää ehdottomasti olla avoin erilaisuudelle.
Miksi joku lähtisi maailman ääriin uppo-oudossa seurassa?
Kokemaan uutta ja tuntematonta tietenkin, sekä näkemään ennen näkemätöntä. Reissaan yleensä aina yksin, joten kaikki seura matkoilla on ennestään tuntematonta. Kotiin paluun jälkeen on yleensä aina muutama uusi kaveri.
Siinä nuorekkaassa seurassa voi olla se vika että siellä perillä se raahaa lisää nuorekasta vierasta seuraa sinne huoneeseenne. Ei ole kiva olla paikalla, eikä kiva poissa kun kamat on siellä.
Kiitos kommenteista. Kun tarkemmin mietin, parasta onkin lähteä yksin reissuun. Hyvä, kun saitte minut järkiini! Kävin 5 vuotta sitten netistä bongatun ihmisen kanssa etelänmatkalla, eikä se 2-viikoinen ihan ongelmitta sujunut. Tavattiin vasta lentoasemalla lähtiessä ensimmäisen kerran. Muutama sähköposti vaihdettiin sitä ennen. Se oli Hän, joka etsi silloin matkaseuraa ja minä vastasin, kun oli tarvis itselläkin löytää joku huonekaveri. Jotenkin sitä on tuudittautunut siihen, että on muka turvallisempaakin lähteä kaukomatkalle, kun on joku kaverina.
Aikoinaan mies- ja naispaikkoja myytiin tuosta vaan. Jostain kumman syystä ei enää, miksiköhän? Tietysti tuli ongelmia ja matkaoppaille ylimääräistä hommaa.
Joskus 80-luvulla matkustin muutaman kerran ns. naispaikalla. Eka kerralla huonekaveri oli 60:nen (ikivanha alle nelikymppisen mielestä!) rouva Tampereelta. Matka meni jotakuinkin hyvin, mutta rouva rouva oli nuoremmalleen kovin dominoiva; halusi esim. ehdottomasti myös vaikuttaa siihen milloin jäin hiplaamaan jotain vaateträsyä, tms. matkalla rannalle. Olisi totta maar osannut sinne rantahiekalle yksinkin ;-/. Pari muutakin matkakumppanikokemusta on, ja reissut meni oikein hyvin.
Vaellukselle vuosi sitten lähdin netistä ihan sattumalta bongaamani naisen kanssa. Hienosti reissu meni, mutta ei meistä ylimpiä ystäviä tullut. Toki harvakseltaan pidetään yhteyttä - on mukava jakaa yhteisiä kokemuksia.
Joskus kannattaa ottaa riskejä. Mutta ei liian suuria, siinä voi olla reissu pilalla. Pitää siis pitää huoli siitä, että matkakumppanista pääsee tarvittaessa sujuvasti eroon... liian tarrautuva kumppani olisi minulle kauhistus ;-D)
Paljon reissanneena milloin yksin, milloin kaksin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei ikinä tuntematonta matkaseuraa. Aviomieheni, lapseni tai lapsenlapseni ovat ainoat, jotka kelpuutan matkaseurakseni.
Yksin matkustaessa seuraa on aina tarjolla.