Rikoit maailmanpeilin, että näkisit paremmin.
Sirpaleissa näen kasvosi,olen sirpale itsekin;
eivät ne minua voi viiltää.
Maantien pöly ei laskeudu, matka jatkuu poispäin itsestämme
kuten aina ennenkin.
Olen mieli joka kasvaa pimeänkukkaa. Miksi tahtoisit niitä poimia?
Monet meistä löytävät itsensä vasta eksyneinä, vailla suuntaa,
kotia kaivaten unesta jonka näkivät kerran.
Olemme toistemme unia jokainen.
Sirpaleissa näen kasvosi,olen sirpale itsekin;
eivät ne minua voi viiltää.
Maantien pöly ei laskeudu, matka jatkuu poispäin itsestämme
kuten aina ennenkin.
Olen mieli joka kasvaa pimeänkukkaa. Miksi tahtoisit niitä poimia?
Monet meistä löytävät itsensä vasta eksyneinä, vailla suuntaa,
kotia kaivaten unesta jonka näkivät kerran.
Olemme toistemme unia jokainen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hämärää, mutta samalla selkeää jollakin tapaa. Kiitos ajatuksia herättelevästä runosta.