Olen tottunut katsomaan ihmisiä silmiin kun keskustelen heidän kanssaan. Jotkut tuntemani ihmiset eivät pysty katsomaan minua keskustellessa silmiin, silmät kiertää pitkin nurkkia ja vastaukset ovat hätäisiä ja ylimalkaisia. Mistä kysymys? Ovatko he ehkä puhuneet jotain pahaa selkäni takana eivätkä kestä katsekontaktia vai onko heillä joku itsetuntoon liittyvä ongelma vai mitä? Miten pitäisi suhtautua, kun tuollainen ylimalkainen kommunikointi tuntuu loukkaavalta. Toinen ei edes kuuntele kunnolla mitä asiaa minulla on kun tuntuu olevan vain kova kiire pois tilanteesta. Sosiaalifoobikkoko vai panettelevajuoruämmä?
Lusmuilua
Face to face
221885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Naistenlehdistä löydät hitonmoisen määrän noita testejä, joissa ele a tarkoittaa asiaa b. Vaan se, joka niihin uskoo, ei ole ihan viisas.
Yritä ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia - ja että se on hyvä asia. Japanissa on epäkohteliasta katsoa esimiestä silmiin, ennenvanhaan piti ihan katsoa maata kohti kun keisari meni ohi.
Jotkut vaan eivät tykkää tapittaa silmiin, kuten armeijassa on tapana. Ja syy ei välttämättä ole negatiivinen.
Joku saattaa jopa epäillä, että samaan sukupuoleen kohdistuva kiinteä tuijotus kertoo intiimistä mielenkiinnosta...
Tosiaan. Kapakassa joskus saattaa joku mies alkaa tosi kiinteän tuijotuksen. Itse olen sellaisesta tosi vaivautunut. Mitähän se sitten merkitsee? Olen aina luullut, että se on, kylläkin eri sukupuoleen kohdistuvaa intiimiä mielenkiintoa :).
Eläimet tulkitsevat tuijotuksen aggressiiviseksi ja joko hyökkäävät tai väistävät katseen ja alistuvat. Sama vaistonvarainen tulkinta on ihmisilläkin, silmiin tuijottaminen on aggressiivista. Ystävällinen ihminen ei ahdista katseellaan.
tullut ikinä mieleenikään että katseeni olisi aggressiivinen, olen muutenkin niin säyseän näköinen ihminen. Sama ihminen ei kuitenkaan muille käyttäydy samalla lailla.
Katsetta välttelevä ihminen antaa itsestään epärehellisen kuvan. Jos olisin työhönottaja, valitsisin kyllä mieluummin henkilön jolla on rehti katse kuin katseellaan nurkkia luimistelevan.
Jos hakisi portsaria, poliisia tai muuta sellaista, varmasti etu olisi että katsoo värähtämättä silmiin. Jos taas hakisi väkeä sosiaaliluukulle tai hoitotyöhön olisi varmasti etu, että antaa asiakkaallekin tilaa.
sossuluukulla saatu katsekontakti kerro onko luukulla aito avun tarvitsija vai huijari?
On varmaan joitakin ihmisiä, joille esim. sossuluukulle meneminen vaatii melko ponnistusta.
Jotkut ihmisistä kokee sen nöyryyttävänä.
Tapitappa siinä sitten virkailijaa silmiin. Ajattele vielä jos pienellä paikkakunnalla asuu, ja ehkä virkailijakin tuntee. Ei asiat aina niin yksinkertaisia ole.
täytyy skarpata että pystyy katsomaan virkailijaa jos siitä hyvästä saa ilmaista rahaa!
kun minusta tuntuu että juuri huijarit siinä luukulla pystyvät katsomaan virkailijaa silmiin? Todella nöyryytetty ei siihen pysty.
Valitettavasti katseeni näkövammaisena on ulkopuolisesta juuri sellainen toisen katsetta välttelevä ja vieläpä epärehellisen kuvan luova,joudunpa joskus jopa "luimistelemaan nurkkia",tunnistan työtoverini pelkästään äänen tai vaatetuksen perusteella,täytyypä nyt oikein ihmetellä miten minut palkattiinkaan pätevyyteni eikä rehellisen katseeni perusteella.
Tuskin tarvii olla kumpaakaan. Me ihmiset vain olemme erilaisia. Loppujen lopuksi, kun asiaa tarkemmin miettii, niin vähän on ihmisiä, jotka koko ajan tuijottavat silmiin kommunikoidessa.
Aloin juuri miettimään, katsonko itse silmiin. Ehkä ei koko aikaa tule tuijotettua. Riippuu missä juttelee.
Ehkä helpompi on katsoa silmiin ihmistä, joka on tuttu. Vaikea varmaan yksiselitteisesti kysymykseesi antaa vastausta.
Tuli mieleen, kun kävin kerran lääkärissä, niin lääkäri ei katsonut kertaakaan silmiini, kun puhui minulle tai minä hänelle. Se oli kyllä mieleen jäänyt tapaus. Tuntuis että heidän kuuluisi jo ammattinsa puolesta katsoa kaikkia asiakkaita silmiin.
Ihmisen silmistä on nähtävissä ilo, suru, kiinnostus, pettymys, epäröinti jne.
Jos haluaisin, että tunnetilojani ei kukaan osaisi päätellä, käyttäisin joko aurinkolaseja tai välttäisin muuten katsekontaktia.
Jotta pystyn muodostamaan jonkinlaisen käsityksen ihmisestä tavatessani hänet vaatii se, että saan häneen katsekontaktin ja että kätellessämme saan käteeni muuta kuin löysän pötkön.
Siihen aikaan kun Viro oli viel Venäjää,käväsin naapurissa ja suuuresta humalatilastani huolimatta jäi mieleen niiden tullimiesten katse,se oli kuin läpivalaisu.On muuten vanha sanonta,että tyhmät tuijottaa,no ne ukot ei ainakaan ollut mitenkään tyhmän oloisia.Tässä taannoin katsoin erästä naista ,no hän ei ole aivan täysillä mukana,hän sanoi,että on epäkohteliasta tuijottaa,no vastasin hänelle katsovani häntä siksi,että hän voi olla tuleva vaimoni,pakenin paikalta enkä jäänyt kuuntelemaan kommentteja.
Tiedä vaikka hääkellot olisi hänelläkin alkaneet kalkattaa :D
Kyllä naisen täytyy pystyä juoksemaan :)
Näkörajoitteisena olen hyvin tyytyväinen siihen,että suurin osa ihmisistä ymmärtää ,ettei katsekontakti jostain syystä onnistu.Yleensä saan tarvittaessa hyvinkin ystävällistä apua esim. kaupoissa kun mainitsen näkeväni huonosti.Ei siitä heikkonäköisyydestä ole mitään ulkoisia merkkejä ja kätellessäni yritän katsoa silmiin ,ihan hakuammuntana tosin.Ja liittyykö "löysä pötkö" jotenkin tähän katsekontaktiin?
..kuinka itse luon mielikuvani uudesta ihmisestä.
Kättely on minulle tärkeä osa sitä, ja siinä myös melko nopeasti tietää haluaako ihminen kontaktin vaiko ei.
Tietenkin on niin, että näkövammainen on tässä vähän eri tilanteessa. Samoin luonnollisesti ihminen jolla on käsiproteesi tai käsi on muuten vammautunut. Ehkäpä silloin esimerkiksi hymy vie jalat alta :)
Mitä ihmeen kontakteja siinä kättelyssä muka luodaan?Toisilla on sellainen veltto puristus ja jotkut puristavat aivan liian kovaa.Ovatko kovaa puristavat niitä,jotka haluavat luoda kontaktin ja millaisen ,olisi mukava ihan vastaisen varalle tietää millaiseen kontaktiin kannattaa varautua.Sanoin sitäpaitsi olevani näkörajoitteinen,enkä vammainen,jos vaikkapa kuulosi olisi alkanut heikentyä ,tuskin mieltäisi itseäsi vammaiseksi ja voisit vaikka loukkaantua nimittelystä.Itse luon mielikuvan uudesta tuttavuudesta pelkästään hänen käyttäytymisensä ja puheensa perusteella,ulkoiset seikat jäävät pakosta vähemmälle huomiolle.
Meiksi olis joutunu varmaan johonkin suolakaivokseen ja siel ei olis kilkattanut muuta kuin hiton iso hakku.
seuraavaa karkausvuotta!!!
Katsekontakti ei takoita jatkuvaa silmiintoljottamista. Jos sen teet, pyrit osoittamaan haluavasi alistaa sen toisen "facen" kantajan. Reaktiot ovat juuri noita vältteleviä jos ei haluta yhteenottoa, pakeneminen mahdollisimman pian yms. Jos joku katsoo takaisin yhtä kiinteästi, tiedät että hän haastaa sinut. Voit olla varma että takaisin tulee.
Ihan kokeena: Pyripä tapaamaan vaikka meidän bodari/nyrkkeilijä/painija/kansanedustaja Toni Halmetta ja katso miten hän reagoi. Luulisin ettei herra välttele, eikä se johdu mistään erityisestä rehellisyydestä.
Albert
Mielenkiintoista, että tällainenkin asia tulee täällä esiin. Olen pohtinut joskus kovastikin katsekontaktia, sillä eräs läheisistäni on juuri tuollainen "nurkkia katseleva". Saadessani tietää enemmän hänen taustoistaan selvisi, ettei hän ilmeisesti koskaan vauvana/lapsena päässyt kokemaan tuollaista katsekontaktia. Joten kaikki eivät ehkä ole vain oppineet sitä.
Eikö myös keskittymisen puute saa aikaan harhailevaa katselua? Stressaantunut ihminen ei myöskään pysty keskittymään yhteen asiaan, vaan mielessä on tuhat muutakin juttua. Ehkei siis kyseessä olekaan aina pelkkä "lusmuilu".