Maukas on leipä hapatettunakin ja ilman

Näin aamiaisen aikaan jäin miettimään, miten monia tapoja on leipoa tuo leipäherkku.

Tutuin on lapsuuden ruisleipä Hämeen kivikkopelloilla isovanhempien kasvattamasta rukiista. Sittemmin Satakuntalainen "kakko" oli siskoni leipomana maukasta. Miten paljon erilaisia muunnoksia onkaan leivällä, perunarieskoista, muhkeisiin hiivaleipiin, jopa kaalinlehti pohjaisia.
Olisikin mielenkiintoista kuulla täälläkin eri paikkakuntien leivontatavoista!

Vasta viimeaikoina olen oppinut arvostamaan hapatettua taikinajuurta hiivaleivissä, oudoksuttuani sitä alussa ensihaukkauksella.
Erinomaisen maukasta leipää siitä syntyy, monine kuituisine viljalajeineen, siemenineen ja pähkinöineenkin.

Kun vielä pienissä leipomoissa käsintehdyt leivät, paistetaan kiviarenalla huolella, saadaan leipään tuo rapean maukas kuori tukevine pohjineen.
Eläköön leipä ja hyvät leipurit!
29598
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 29

Vanhimmat

Minulla on happaman ruisleivän teko-ohje ihan taikinajuuren valmistusta myöten. Ei ole vaan tullut aloitettua, ellen nyt sitten saa kipinää syttymään kun tuosta kirjoitit. Siihen on oikein ryhdyttävä sillä se kestää muutaman päivän, neljäntenä päivänä taikina on valmis leiväksi leivottavana.

http://lahoarautaa.blogspot.fi/2012/12/maistuva-vaihtoehto-joulun-ruoka.html

Äänestä

ostin ruisleipää, josta en pitänyt, katsoin tuoteselostetta ja siinä oli sokeria myös siirappia..

Äänestä
Aloittaja

On se jännää, kun muistelen Sipoon anoppimuorin testausta aikanaan, että ethän osaa edes ruisleipää leipoa?
No, eläissäni ei sitä ollut trvetta leipoa, mutta innostuin kokelemaan ilman mitään ohjetta.
Happamuuden sain parista reikäleivänpalasesta, hellan sivuun veteen kehittymään.
Ja niin tein jauhopeukaloa vain käyttäen taikinan nousemaan, odottelemaan kotiintuoloa taas, ja näki sen noustessa koostumuksen, alas painelin sen takaisin,, ja muihin puuhiin. Viisi reikäleipää leivoin laudalle nousemaan ja illanmittaan ne oli paistettu. En sitä nyt osannut pitää minään konstina monet kerrat jo muutakin leipää leiponeena.

Leivinuunia en toki lämmittänyt noin pienen taikinan kokeilusta, mutta kyllä ne hyviksi puuhellan uunissa paistuivat.

Tähkäleipää uudesta syyssadosta, olisi hauska leipoa kun joku muukin kuin itse sitä olisi nauttimassa, enkä nyt naapureitakaan viitsi aina hemmotella, nyt jo tulevat yht,kokoukseen mieluimmin tänne - nuo kiireiset:D

Äänestä

Aamupalalla syötiin italialaistyyppistä vaaleaa Ciabatta-leipää, pitkään kohotettua ja koloisen kuohkeaa, rapeapintaista ihanuutta. Kaupan leipätiskiltä hain ja paperipussiin pakattiin...itse en juurikaan leivo enää leipää enkä sämpylöitäkään kahden hengen talouteen. Joskus leipasen perunarieskat, kun teen tarkoituksella liikaa muussia.

Hapatettu taikinajuuri hiivaleivässä on nyt taas tulossa , tällaista olen lukenut ja kävin vilkaisemassa : "Perinteisen hapantaikinan eli raskin käyttö on osoittautunut lupaavaksi keinoksi vehnäleivän teollisessa valmistuksessa, sillä raskituksen aikana maitohappobakteerien tuottamat eksopolysakkaridit parantavat leivän ominaisuuksia." Äiti leipoi hiivaleipää juureen, ruisleipää hän ei ehtinyt leipoa eikä se ostojauhoista olisi varmaan niin hyvää tullutkaan. Savolaisten mummojeni ruislimpun muistan varsinkin lämpimänä suurena herkkuna ja tuoksun vailla vertaa. Sukulaistaloissa sain myös pellillä valmistettua ohraryynirieskaa. Ryynit liotettiin piimässä yön yli ja pannurieska syötiin tuoreeltaan voin ja kylmän maidon kanssa.

Mieheni hämäläinen suku on leiponut rukiista reikäleipää, ja vielä nytkin ruisleipäsuosikkimme edustavat tuota perinnettä, esim. ylöjärveläistä Aallon reikäleipää saa täältäkin. Hämäläinen löysästä hiivataikinasta leivottu rievä on yksi suosikkimme myös .

Minulla on leipävuokia, joissa olen tehnyt ruista, erilaisia siemeniä ja rouheita sisältävää leipää , onnistuu sähköuunissa ja vuoka pitää muodon kurissa.Hapanjuuri on kylläkin kadonnut, mutta eiköhän jostain saa, kahden päivän projekti tämä tosin on. Pitäisikin taas tehdä kun päivät viilenevät, ylimääräiset voi lahjoittaa tai pakastaa .

Äänestä
Aloittaja

Tässä kun ei saa mainostaa, olin juuri aamulla nauttimassa espoolaisen 1988 perustetun leipomon ihanaa hapanjuurella kohotetusta täyteläisestä maalaisleivästä;D

Harmittelin tuoteselostuksen puutetta, mitä viljalajeja siin oli , mutta lie ammattisalaisuus jonka kyllä kauppiaat saavat. Ens'kerralla kysynkin sitä S-marketista, kun siinä löytyi pähkinäinenkin maku, eikä sokerin hiventäkään!

Ei, makeus ei tosiaankaan kuulu aitoon ruisleipään, harmittaahan se kun pettyy--- ulkonäön ollessa kyllä hyvän näköinen.

Äänestä

Kiitos Katleija --otin Tulostimella sen ohjeen tallelle -- On helppotekosta vaikka menee hapatukseen montapäivää. Voi olla terveellistäkin --kun joku sanoo että hiiva ei olisi kaikkien vatsalle hyvää. Onneks , minulla on hyvä ruuansulatus , eikä allergioitakaa, kiitos kun elin lapsuuteni tavallisissa oloissa missä tulin kailille "immuuniksi"

Konekkin meni sekaseks kun tulostin Kirjaimista ei saanut mitään selvää mutta nyt on taas kunnossa ,, Jos muuten on ymmärrettävää tekstiä :=)

Äänestä
  • Hyvä ullamirjami, eikös ryhdytä tuumasta toimeen eli pannaan juuri happanemaan. Olen minäkin lukenut hapanleipää juuren valmistukseen käytettävän. Pitänee olla juuresta valmistettu leipä kyseessä.

    Äänestä

Leivon usein sämpylöitä netti tuttava MdK:n antamalla reseptillä. Ovat todella hyvän makuisia, pakastamisen jälkeenkin.On kiva ottaa pakstimesta illalla sulamaan pari sämpylää aamua varten.

Kesämatkallani koti-Suomeen sain maalaistalon tutulta emännältä pussillisen talkkunaa, mietin mihin voisin talkkunaa käyttää sillä ei yhden henkilön taloudessa sitä paljon kulu.

Emäntä oli sivumennen maininnut käyttävänsä talkkunaa myös leipomiseen. Samaan sämpylätaikinaan lisäsin 2 dl talkkunaa ja voin puhtain mielin sanoa, hyviä ovat sämpylät, joten ei huolta kyllä talkkuna tulee käytettyä syksyn aikana.

Kerron, mitä muistan vielä miten kotona mamma valmisti talkkunaa. Vielä tänäkin päivänä talkkuna valmistetaan tilan omasta kaurasta, keitetään suolan ja herneiden kanssa vanhassa padassa = karjakeittiön tai saunan iso pata, kuivataan tilan saunassa kattoon ripustetulla lavitsalla, lopuksi käytetään jauhomyllyssä naapurikunnan puolella. Silloin ennen, parasta koko prosessissa olivat keitetyt herneet kauranjyvien seassa, tahtoivat vähetä nopealla vauhdilla lasten makupaloiksi.

Äänestä
  • Olipa mielenkiintoista lukea talkkunan valmistuksesta ennen. En tiedä syötiinkö luovutetun Karjalan puolella talkkunaa, minun synnyinsaarellani ei kuitenkaan, koska lapsuuskodissani ei sitä koskaan ollut.
    Kyllä sämpylät kannattaakin itse leipoa, voittavat maussa kaupan sellaiset. Sitäpaitsi niitten teosta on aika vähän vaivaa. Minä teen usein porkkanasämpylöitä.
    Täältähän saa mieleisiä vinkkejä taas.

    Äänestä

Aloittaja

Kuullostaa tutulta maulta tuo herneiden mukanaolo Kuhmoisten talkkunassakin.
Melko työläs onkin tuo talkkunan teko, mutta erinomaisen monipuolinen vitamiinilisä B & K, viiliin ja maidonkin kanssa. Varmaan antaa hyvän maun leivissäkin, mikä ettei :D

Tyttäreni kertoi eilen uuden tavan säilöä yrttiviljelmäänsä.
Hän sekoittaa hienonnetut tuoreet yrtit merisuolaan, ja seos kuivumaan laakealle alustalle.
Hienontaa siten kuivuneen yrttisuolan ja purkittaa. Suolan sanoo sitovan maun voimakkaammin kuin kuivatessa nippuina.
Pitänee ensin maistaa, ennenkuin tuohon ryhdyn :D Suolaa kun olen vähentänyt muutenkin.

Äänestä
  • Minulla on nytkin vajaa purkillinen Herbamarea , jonka mausta en oikein pidä, siinä maistuu liikaa ehkä valkosipuli ja selleri. Yleensäkin ärsyttää, että monissa mausteseoksissa on suuri osa suolaa, silti purkki on kallis. Leivistä katson aina suolaisuuden ja sen ettei siinä ole kuminaa, ennen kuin ostan ja valmiiksi marinoituja lihoja en vilkaisekaan. Aika varovainen olen mausteiden suhteen, mutta omia yrttejä käytän kyllä reippaasti. Omatekoinen yrttivoi kuuluu pihviin ja käy se kalasoppaankin ja leivän päälle. Eikä sen kokovoitakaan tarvitse olla, osa rahkaa. Kun haluan päästä vähillä kaloreilla, levitän hapankorpulle rahkaa ja kastan yrttisilppuun. Kuivatan yrttejäni nipuissa, ja tilliä, persiljaa ja ruohosipulia silppuna talouspaperilla päällystetyllä pellillä harvana kerroksena auringossa tai huoneen lämmössä, kuivuria ei ole. Aionpa kokeilla tuota yrttisuolan tekoa, saa juuri ne maut, mistä pitää. Netistä löyti jokunen ohjekin, myös sitruunasuola kuullostaa kiinnostavalta.

    Pestoa voisi tehdä pitkästä aikaa taas, kun basilikaviljelykseni rehottaa anteliaana, pestotilkkasella voi maustaa lähes kaiken paitsi ehkä mansikkakiisseliä.

    Äänestä

Aloittaja

Just pitänee käväistä lounaan jälkeen asioilla, muistin vain miten ihanaa on ciabattaleipä halkaistuna ja oivariinillä siveltynä:) siihen ei välttämättä tarvita mitään muuta, leivän oma hyvä maku riittää.

Tuo toinen italialainen focaccia ei ole mieleiseni, mehevämpi on, mutta suolarakeet ja öljy, niitä vierastan. Nyt on jo mentävä syömään:D ei lähde nälkä puhumalla, päinvastoin, mokka.

Äänestä
  • Hyvältä näyttää tuo yrttisuolan ohje , on noita viinimarjan lehtiäkin vaikka yrttejä ei niin montaa sorttia . Sitruuna sópii aina kalaan.
    Pestojakin kävin kurkistamassa ja pinjan siementen sijaan voi käyttää vaikka mantelia . Kiva saada uutta kokeiltavaa, tuohon marjasouviin onkin jo kyllästynyt.

    Äänestä

Hyvin terveellinen ruoka ei usein vedä vertoja hyvältä maistuvalle epäterveelliselle.
Leipä lienee poikkeus
Ainakin minulla on sellainen sämpyläresepti, ettei terveellisempää leipätuotetta voi ollakaan.
Siinä on monensortin siemeniä, kuten pellavan, seesamin, jsekä leseitä, kauraleseitä, kauraryynejä. Nokkostakin olen laittanut mukaan.

Ruisleipä on kuitenkin leipäsuosikkini, mutta kahden hengen talouteen en kehtaa suuritöisyytensä takia tehdä.

Äänestä
  • Minä kyllä syön leivän leipänä ja puuron puurona. Miksi sämpylään pitää sotkea kaikkea mahdollista porkkanasta ja kauraryynistä lähtien nokkosista nyt puhumattakaan ? Vehnää siinä pitää pääasiassa olla että tulee kuohkeaa . Itse tehdyt vaaleat leivät vanhenee nopeasti ja jos pakastaa, samaa saa syödä joka päivä. Kaupoista saa niin hyvät sämpylät, sieltä L kirjaimella alkavasta halvallakin, ei maksa vaivaa itse leipoa.
    Jos on ummetus, noita siemeniä voi vaikka jukurttiin tai piimään sekoittaa, miksi leivän pitää olla kuin akanoista tehtyä.

    Äänestä

Minäkin olen sitä mieltä että leipä leipänä ja leivän päälle voi kasata vaikka mitä, tai tehdä salaatin lisukkeeksi.
Lapsenlapset tykkää lapinrieskasta ja sen sisälle sitten ladataan mitä pysyy ja jotain kastiketta vielä lisätään, minuunkin tuo 'lataaminen on tarttunut pysyvästi.
Minä en edes osta sellaista leipää missä on siemeniä päällä, pöydältä ne saa sitten lopuksi kuitenkin siivota.
Vaalea leipä on yleensä kahvin kanssa, ja aamupalaksi tumma, ruuan kanssa en syö leipää.

Äänestä

Antaa nuo eri viljalaadut siemenet ja pähkinät oman hyvän arominsa leivälle, samoin porkkana mehevöittä leivän, joka säilyy silloin kuivumatta pidempään.

On meillä hyvä ja runsas mahdollisuus kaikkien valita ne valikoimista, joista pitävät. Siitä voi olla kiitollinen jopa.

Tärkeä on aina ollut meille leipä. Tuo Jumalan vilja niinkuin ennen sanoivat. Ilman kovaa työtä ei vilja kasva, eikä sato suinkaan aina ole itsestään selvää.

Suomenkin kansa on saanut kokea hirvittävät nälkävuodet, Koko Pohjola eli kylmää kautta, jolloin kaksi, kolme kesää jäi tulematta, apuvilja jäätyi laivassa matkalla Tukholmasta Turkuun, liian myöhäisen avunpyynnön vuoksi. Satoja tuhansia kuoli nälän ja tautien heikentäminä niinä vuosina.

On hyvä muistaa, nyt laman aikanakin tämän verraten hyvinvoivan valtion tarve supistaa menoja, että sosiaaliturva sentään riittäisi kaikkein vähätuloisemmille, päättäjien harkinnan mukaan, ja perusterveyspalvelumme saisi jatkua.

Äänestä

Tänään tienpäällä tein ensihuomion puimurista, vehnää siellä korjattiin.
Pellot ovat täällä etelässä kuivat ja vilja valmista korjattavaksi, tulee niin luulen, hyvä viljavuosi.
Kytäjällä on valtavat pelto määrät ja viljakasvien viljelijöitä tuntuu kaikki olevan, ei siellä ota silmään valkoiset heinäpaalit.

Toivotaan että säät pysyvät kuivina, saadaan parhainta suomalaista ruokaa tulevaisuudessakin.

Mikään ei ole niin kaunista kuin kypsän kullankeltaisen viljan lainehtiminen tuulessa aurinkoisena päivänä.

Tämä nyt ei oikein tähän ketjuun ollut kirjaimelliseti sopiva, tässä se nyt kuitenkin on.

Äänestä
  • nykysin, on niin lyhytkortista viljaa.

    Äänestä

Tuo "sämpylän ostaja"alias"mielipiteitä tästä", omaa omat tapansa ja makutottumuksensa, mikä on aivan oikein.
Minä taas käytän kahvileipänä noita "siemensämpylöitä", sillä en osaa juoda kahvia ilman jotain kahvileipää. Mielestäni hyvä vaihtoehto pullalle ja kakuille.

Makeankin kahvileivän aika on joskus, mutta kuten tiedämme niissä on vain tyhjiä kaloreita, valkaistua vehnäjauhoa, sokeria ja voita, kananmunaa, mitä nyt mihnkin leivonnaiseen kuuluu.

Äänestä

Täytyy heti kysästä,

Mitäs pahaa kananmunassa ?

Äänestä

Munan käyttäjälle: Ei kananmunassa olekaan mitään vikaa, se vaan on makeitten kahvileipien ainut terveellinen aineosa.

Äänestä

Päiväkahvit nautittiin narskuvalla leipäjuustolla. Ihmeen paksua oli.

Äänestä
Aloittaja

Joskus talvisin leivon juustosarvia, käärin ne niinkuin croisantit ja paria eri juustolajia kolmion sisään. Ilman juustoa tarjoan ne kevennetyn valkosipulivoin kanssa tai appelsiinimarmelaadin.

Voi ´, että 60-70 luvulla keitin marmelaadinkin itse, ja tein Lemon curdia, muistatteko, voita munia ja sitruunaa. Yllättävän hyvä menekki silläkin oli, lapset olis lusikalla syöneet , mutta kyllä stop tuli sassiin :D
Nyt makea harvemmin vetää, korppukin maistuu voilla sipaistuna teen kanssa.
Nyt on saunan löylynhenkeä tervehdittävä, shwisst pst se sihahtelee,...

Äänestä

Kylläpä onkin nyt leivät aika monimuotoisesti käyty läpi. Eipä noihin ylläoleviin paljon lisäämistä olekaan. Paljon olen minäkin aikaisemmin leipiä leiponut, kun oli väkeä, kelle syöttää. Patonkiakin tein aika usein, ei vaan niin rapeaksi saanut kuin oli tarkoitus.
Vielä voisi lisätä tämän iranilaisten leivän, lähinnä pita-leiväksi voisi sanoa. Oikeaa nimeä en enää muista. Se on sellanen pyöreä läpyskä, vehnäjauhoista, durum-jauhoista ihan alkuperältään tehty leipä, oikeestaan ihan suolaton. En itse niistä erikoisemmin tykännyt, Horazon leipoi aina suuret määrät, ja ihan kohteliaasti oli otettava niitä vastaan, ei tietenkään kieltäytyä voi ystävällisyydestä.
Kun heillä yleensä oli aterioilla myös jotain lientä, leipää siinä kastettiin, heiläkin leipä perusruokalaji.

Äänestä
  • Aina joskus saakin idean telkemisiinsä täältä palstalta, niin eilenkin.
    Vielä iltamyöhään sämpylät leivoin, helposti kävi. Klo 22 oli sämpylät paistettu. Aamukahvilla tuore sämpylä maistui. Pakastimesta niitä nyt löytyy.
    Ihan perussämpylät leivoin rasvattomaan maitoon, siihen loraus öljyä, paketti hiivaa, kauraryynejä, grahamjauhoja ja vehnäjauhoja. Suola unohtui mutta ripottelin sen jälkikäteen taikinaan ja vaivasin kunnolla ennen sämpylöiksi leipomista. Mausta päätellen operaatio onnistui.

    Äänestä

Aloittaja

Hiivankin voi lisätä vielä jälkikäteen!

Kälyni, jolla oli monta lasta joutui usein leipomaan. Kerran hän kiireessään vaivasi sämpylätaikinaa kun poika seisoi oven suussa ja hoki Mammaa koko ajan, jolloin Mamma tiuskaisi: "etkö jo mene ulos, että saan nämäkin pöytään!" Poika yritti taas: Mutta mamma kun,..." "MENE NYT JO, ennenkuin suutun tosissani" ja väänsi taikinaansa.

Poika väänsi itkua mennessään ja mutisi: " Kun kerran Mamman hiivapaketti on vielä tiskipöydällä !"

Niin oli liotettava hiiva vedellä ja lisättävä taikinaan, kertoi kälyni nauraen jälkeenpäin, eikä koskaan sämpylät olleet niin hyvin vaivatut.
Poikakin sai kuulemma extra reilusti voita sämpylälleen kotiin palatessaan, ja halit päälle:D

Äänestä

Kommentoi aloitusta


old_profile_81347 kirjoitti:

Näin aamiaisen aikaan jäin miettimään, miten monia tapoja on leipoa tuo leipäherkku.

Tutuin on lapsuuden ruisleipä Hämeen kivikkopelloilla isovanhempien kasvattamasta rukiista. Sittemmin Satakuntalainen "kakko" oli siskoni leipomana maukasta. Miten paljon erilaisia muunnoksia onkaan leivällä, perunarieskoista, muhkeisiin hiivaleipiin, jopa kaalinlehti pohjaisia.
Olisikin mielenkiintoista kuulla täälläkin eri paikkakuntien leivontatavoista!

Vasta viimeaikoina olen oppinut arvostamaan hapatettua taikinajuurta hiivaleivissä, oudoksuttuani sitä alussa ensihaukkauksella.
Erinomaisen maukasta leipää siitä syntyy, monine kuituisine viljalajeineen, siemenineen ja pähkinöineenkin.

Kun vielä pienissä leipomoissa käsintehdyt leivät, paistetaan kiviarenalla huolella, saadaan leipään tuo rapean maukas kuori tukevine pohjineen.
Eläköön leipä ja hyvät leipurit!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu