Maukas on leipä hapatettunakin ja ilman

Minulla on happaman ruisleivän teko-ohje ihan taikinajuuren valmistusta myöten. Ei ole vaan tullut aloitettua, ellen nyt sitten saa kipinää syttymään kun tuosta kirjoitit. Siihen on oikein ryhdyttävä sillä se kestää muutaman päivän, neljäntenä päivänä taikina on valmis leiväksi leivottavana.

http://lahoarautaa.blogspot.fi/2012/12/maistuva-vaihtoehto-joulun-ruoka.html

ostin ruisleipää, josta en pitänyt, katsoin tuoteselostetta ja siinä oli sokeria myös siirappia..

On se jännää, kun muistelen Sipoon anoppimuorin testausta aikanaan, että ethän osaa edes ruisleipää leipoa?
No, eläissäni ei sitä ollut trvetta leipoa, mutta innostuin kokelemaan ilman mitään ohjetta.
Happamuuden sain parista reikäleivänpalasesta, hellan sivuun veteen kehittymään.
Ja niin tein jauhopeukaloa vain käyttäen taikinan nousemaan, odottelemaan kotiintuoloa taas, ja näki sen noustessa koostumuksen, alas painelin sen takaisin,, ja muihin puuhiin. Viisi reikäleipää leivoin laudalle nousemaan ja illanmittaan ne oli paistettu. En sitä nyt osannut pitää minään konstina monet kerrat jo muutakin leipää leiponeena.

Leivinuunia en toki lämmittänyt noin pienen taikinan kokeilusta, mutta kyllä ne hyviksi puuhellan uunissa paistuivat.

Tähkäleipää uudesta syyssadosta, olisi hauska leipoa kun joku muukin kuin itse sitä olisi nauttimassa, enkä nyt naapureitakaan viitsi aina hemmotella, nyt jo tulevat yht,kokoukseen mieluimmin tänne - nuo kiireiset:D

Aamupalalla syötiin italialaistyyppistä vaaleaa Ciabatta-leipää, pitkään kohotettua ja koloisen kuohkeaa, rapeapintaista ihanuutta. Kaupan leipätiskiltä hain ja paperipussiin pakattiin...itse en juurikaan leivo enää leipää enkä sämpylöitäkään kahden hengen talouteen. Joskus leipasen perunarieskat, kun teen tarkoituksella liikaa muussia.

Hapatettu taikinajuuri hiivaleivässä on nyt taas tulossa , tällaista olen lukenut ja kävin vilkaisemassa : "Perinteisen hapantaikinan eli raskin käyttö on osoittautunut lupaavaksi keinoksi vehnäleivän teollisessa valmistuksessa, sillä raskituksen aikana maitohappobakteerien tuottamat eksopolysakkaridit parantavat leivän ominaisuuksia." Äiti leipoi hiivaleipää juureen, ruisleipää hän ei ehtinyt leipoa eikä se ostojauhoista olisi varmaan niin hyvää tullutkaan. Savolaisten mummojeni ruislimpun muistan varsinkin lämpimänä suurena herkkuna ja tuoksun vailla vertaa. Sukulaistaloissa sain myös pellillä valmistettua ohraryynirieskaa. Ryynit liotettiin piimässä yön yli ja pannurieska syötiin tuoreeltaan voin ja kylmän maidon kanssa.

Mieheni hämäläinen suku on leiponut rukiista reikäleipää, ja vielä nytkin ruisleipäsuosikkimme edustavat tuota perinnettä, esim. ylöjärveläistä Aallon reikäleipää saa täältäkin. Hämäläinen löysästä hiivataikinasta leivottu rievä on yksi suosikkimme myös .

Minulla on leipävuokia, joissa olen tehnyt ruista, erilaisia siemeniä ja rouheita sisältävää leipää , onnistuu sähköuunissa ja vuoka pitää muodon kurissa.Hapanjuuri on kylläkin kadonnut, mutta eiköhän jostain saa, kahden päivän projekti tämä tosin on. Pitäisikin taas tehdä kun päivät viilenevät, ylimääräiset voi lahjoittaa tai pakastaa .

Tässä kun ei saa mainostaa, olin juuri aamulla nauttimassa espoolaisen 1988 perustetun leipomon ihanaa hapanjuurella kohotetusta täyteläisestä maalaisleivästä;D

Harmittelin tuoteselostuksen puutetta, mitä viljalajeja siin oli , mutta lie ammattisalaisuus jonka kyllä kauppiaat saavat. Ens'kerralla kysynkin sitä S-marketista, kun siinä löytyi pähkinäinenkin maku, eikä sokerin hiventäkään!

Ei, makeus ei tosiaankaan kuulu aitoon ruisleipään, harmittaahan se kun pettyy--- ulkonäön ollessa kyllä hyvän näköinen.

Kiitos Katleija --otin Tulostimella sen ohjeen tallelle -- On helppotekosta vaikka menee hapatukseen montapäivää. Voi olla terveellistäkin --kun joku sanoo että hiiva ei olisi kaikkien vatsalle hyvää. Onneks , minulla on hyvä ruuansulatus , eikä allergioitakaa, kiitos kun elin lapsuuteni tavallisissa oloissa missä tulin kailille "immuuniksi"

Konekkin meni sekaseks kun tulostin Kirjaimista ei saanut mitään selvää mutta nyt on taas kunnossa ,, Jos muuten on ymmärrettävää tekstiä :=)

Leivon usein sämpylöitä netti tuttava MdK:n antamalla reseptillä. Ovat todella hyvän makuisia, pakastamisen jälkeenkin.On kiva ottaa pakstimesta illalla sulamaan pari sämpylää aamua varten.

Kesämatkallani koti-Suomeen sain maalaistalon tutulta emännältä pussillisen talkkunaa, mietin mihin voisin talkkunaa käyttää sillä ei yhden henkilön taloudessa sitä paljon kulu.

Emäntä oli sivumennen maininnut käyttävänsä talkkunaa myös leipomiseen. Samaan sämpylätaikinaan lisäsin 2 dl talkkunaa ja voin puhtain mielin sanoa, hyviä ovat sämpylät, joten ei huolta kyllä talkkuna tulee käytettyä syksyn aikana.

Kerron, mitä muistan vielä miten kotona mamma valmisti talkkunaa. Vielä tänäkin päivänä talkkuna valmistetaan tilan omasta kaurasta, keitetään suolan ja herneiden kanssa vanhassa padassa = karjakeittiön tai saunan iso pata, kuivataan tilan saunassa kattoon ripustetulla lavitsalla, lopuksi käytetään jauhomyllyssä naapurikunnan puolella. Silloin ennen, parasta koko prosessissa olivat keitetyt herneet kauranjyvien seassa, tahtoivat vähetä nopealla vauhdilla lasten makupaloiksi.

Kuullostaa tutulta maulta tuo herneiden mukanaolo Kuhmoisten talkkunassakin.
Melko työläs onkin tuo talkkunan teko, mutta erinomaisen monipuolinen vitamiinilisä B & K, viiliin ja maidonkin kanssa. Varmaan antaa hyvän maun leivissäkin, mikä ettei :D

Tyttäreni kertoi eilen uuden tavan säilöä yrttiviljelmäänsä.
Hän sekoittaa hienonnetut tuoreet yrtit merisuolaan, ja seos kuivumaan laakealle alustalle.
Hienontaa siten kuivuneen yrttisuolan ja purkittaa. Suolan sanoo sitovan maun voimakkaammin kuin kuivatessa nippuina.
Pitänee ensin maistaa, ennenkuin tuohon ryhdyn :D Suolaa kun olen vähentänyt muutenkin.

Just pitänee käväistä lounaan jälkeen asioilla, muistin vain miten ihanaa on ciabattaleipä halkaistuna ja oivariinillä siveltynä:) siihen ei välttämättä tarvita mitään muuta, leivän oma hyvä maku riittää.

Tuo toinen italialainen focaccia ei ole mieleiseni, mehevämpi on, mutta suolarakeet ja öljy, niitä vierastan. Nyt on jo mentävä syömään:D ei lähde nälkä puhumalla, päinvastoin, mokka.

http://sauvajyvanen.blogspot.se/2012/07/yrttisuola-lihalle-ja-kalalle.html

tässä valmistusohjeita, olen kokeillut kalalle ja onnistui.
Oma viehätyksensä on kokeilla kaikea mahdollista

Hyvin terveellinen ruoka ei usein vedä vertoja hyvältä maistuvalle epäterveelliselle.
Leipä lienee poikkeus
Ainakin minulla on sellainen sämpyläresepti, ettei terveellisempää leipätuotetta voi ollakaan.
Siinä on monensortin siemeniä, kuten pellavan, seesamin, jsekä leseitä, kauraleseitä, kauraryynejä. Nokkostakin olen laittanut mukaan.

Ruisleipä on kuitenkin leipäsuosikkini, mutta kahden hengen talouteen en kehtaa suuritöisyytensä takia tehdä.

Minäkin olen sitä mieltä että leipä leipänä ja leivän päälle voi kasata vaikka mitä, tai tehdä salaatin lisukkeeksi.
Lapsenlapset tykkää lapinrieskasta ja sen sisälle sitten ladataan mitä pysyy ja jotain kastiketta vielä lisätään, minuunkin tuo 'lataaminen on tarttunut pysyvästi.
Minä en edes osta sellaista leipää missä on siemeniä päällä, pöydältä ne saa sitten lopuksi kuitenkin siivota.
Vaalea leipä on yleensä kahvin kanssa, ja aamupalaksi tumma, ruuan kanssa en syö leipää.

Antaa nuo eri viljalaadut siemenet ja pähkinät oman hyvän arominsa leivälle, samoin porkkana mehevöittä leivän, joka säilyy silloin kuivumatta pidempään.

On meillä hyvä ja runsas mahdollisuus kaikkien valita ne valikoimista, joista pitävät. Siitä voi olla kiitollinen jopa.

Tärkeä on aina ollut meille leipä. Tuo Jumalan vilja niinkuin ennen sanoivat. Ilman kovaa työtä ei vilja kasva, eikä sato suinkaan aina ole itsestään selvää.

Suomenkin kansa on saanut kokea hirvittävät nälkävuodet, Koko Pohjola eli kylmää kautta, jolloin kaksi, kolme kesää jäi tulematta, apuvilja jäätyi laivassa matkalla Tukholmasta Turkuun, liian myöhäisen avunpyynnön vuoksi. Satoja tuhansia kuoli nälän ja tautien heikentäminä niinä vuosina.

On hyvä muistaa, nyt laman aikanakin tämän verraten hyvinvoivan valtion tarve supistaa menoja, että sosiaaliturva sentään riittäisi kaikkein vähätuloisemmille, päättäjien harkinnan mukaan, ja perusterveyspalvelumme saisi jatkua.

Tänään tienpäällä tein ensihuomion puimurista, vehnää siellä korjattiin.
Pellot ovat täällä etelässä kuivat ja vilja valmista korjattavaksi, tulee niin luulen, hyvä viljavuosi.
Kytäjällä on valtavat pelto määrät ja viljakasvien viljelijöitä tuntuu kaikki olevan, ei siellä ota silmään valkoiset heinäpaalit.

Toivotaan että säät pysyvät kuivina, saadaan parhainta suomalaista ruokaa tulevaisuudessakin.

Mikään ei ole niin kaunista kuin kypsän kullankeltaisen viljan lainehtiminen tuulessa aurinkoisena päivänä.

Tämä nyt ei oikein tähän ketjuun ollut kirjaimelliseti sopiva, tässä se nyt kuitenkin on.

Tuo "sämpylän ostaja"alias"mielipiteitä tästä", omaa omat tapansa ja makutottumuksensa, mikä on aivan oikein.
Minä taas käytän kahvileipänä noita "siemensämpylöitä", sillä en osaa juoda kahvia ilman jotain kahvileipää. Mielestäni hyvä vaihtoehto pullalle ja kakuille.

Makeankin kahvileivän aika on joskus, mutta kuten tiedämme niissä on vain tyhjiä kaloreita, valkaistua vehnäjauhoa, sokeria ja voita, kananmunaa, mitä nyt mihnkin leivonnaiseen kuuluu.

Täytyy heti kysästä,

Mitäs pahaa kananmunassa ?

Kaukaa rapakontakaa kaikuu äänessä vielä rakkaus kotiseutuun :)

Siellä missä huojuu vienot viljapellot,...

https://www.youtube.com/watch?v=Y3jxAgDpdpg

Munan käyttäjälle: Ei kananmunassa olekaan mitään vikaa, se vaan on makeitten kahvileipien ainut terveellinen aineosa.

Päiväkahvit nautittiin narskuvalla leipäjuustolla. Ihmeen paksua oli.

Joskus talvisin leivon juustosarvia, käärin ne niinkuin croisantit ja paria eri juustolajia kolmion sisään. Ilman juustoa tarjoan ne kevennetyn valkosipulivoin kanssa tai appelsiinimarmelaadin.

Voi ´, että 60-70 luvulla keitin marmelaadinkin itse, ja tein Lemon curdia, muistatteko, voita munia ja sitruunaa. Yllättävän hyvä menekki silläkin oli, lapset olis lusikalla syöneet , mutta kyllä stop tuli sassiin :D
Nyt makea harvemmin vetää, korppukin maistuu voilla sipaistuna teen kanssa.
Nyt on saunan löylynhenkeä tervehdittävä, shwisst pst se sihahtelee,...

Kylläpä onkin nyt leivät aika monimuotoisesti käyty läpi. Eipä noihin ylläoleviin paljon lisäämistä olekaan. Paljon olen minäkin aikaisemmin leipiä leiponut, kun oli väkeä, kelle syöttää. Patonkiakin tein aika usein, ei vaan niin rapeaksi saanut kuin oli tarkoitus.
Vielä voisi lisätä tämän iranilaisten leivän, lähinnä pita-leiväksi voisi sanoa. Oikeaa nimeä en enää muista. Se on sellanen pyöreä läpyskä, vehnäjauhoista, durum-jauhoista ihan alkuperältään tehty leipä, oikeestaan ihan suolaton. En itse niistä erikoisemmin tykännyt, Horazon leipoi aina suuret määrät, ja ihan kohteliaasti oli otettava niitä vastaan, ei tietenkään kieltäytyä voi ystävällisyydestä.
Kun heillä yleensä oli aterioilla myös jotain lientä, leipää siinä kastettiin, heiläkin leipä perusruokalaji.

Hiivankin voi lisätä vielä jälkikäteen!

Kälyni, jolla oli monta lasta joutui usein leipomaan. Kerran hän kiireessään vaivasi sämpylätaikinaa kun poika seisoi oven suussa ja hoki Mammaa koko ajan, jolloin Mamma tiuskaisi: "etkö jo mene ulos, että saan nämäkin pöytään!" Poika yritti taas: Mutta mamma kun,..." "MENE NYT JO, ennenkuin suutun tosissani" ja väänsi taikinaansa.

Poika väänsi itkua mennessään ja mutisi: " Kun kerran Mamman hiivapaketti on vielä tiskipöydällä !"

Niin oli liotettava hiiva vedellä ja lisättävä taikinaan, kertoi kälyni nauraen jälkeenpäin, eikä koskaan sämpylät olleet niin hyvin vaivatut.
Poikakin sai kuulemma extra reilusti voita sämpylälleen kotiin palatessaan, ja halit päälle:D