On täällä nyt hiljaiseloa, taitaa kaikki kirjoittajat olla marja ja sienimetsässä.
Viljapuimurit pelloilla,ja perunannostot ovat alkamassa, syys-sadot korjataan talteen.
Viljapuimurit pelloilla,ja perunannostot ovat alkamassa, syys-sadot korjataan talteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kanttarellit ovat houkutelleet minut pari kertaa metsään ja niitä on löytynyt ihan tarpeeksi. Näillä kulmilla on tosi inhottavia hirvikärpäsiä, näin syksyisin ne ovat todellinen riesa.
Puremat kutisevat ja vaivaavat pitkän aikaa.
Olen odotellut sinua palstoille Anu. Olen iloinen palaamisestasi. Parempaa vointia sinulle Anu.
Kiitos sinulle Kirsikka, olen nyt taas kotiutunut.
Kyllä minusta tämä syksyn aika on kaunista,
vaikka vähän sateleekin.
Jaksaisinpa minäkin sienimetsään, siellä on niin nautinnollista olla, saa nähdä miten aliskasvillisuuskin on ihanassa väriloistossaan.
Vaikka syksy on pimeää aikaa, kun ei ole lumi maassa eikä aurinkokaan sade ja pilviseltä taivaalta loista, mutta on syksyssä sen oma vihätyksensä.
Pihlajat loistavat punaisine marjoineen,
niitä onkin nyt tosi paljon, ja nekin on niin
kauniita, pihlaja on muutenkin kaunis puu.
Kyllä Kirsikkakin on kaunis;-)) ja ne punaiset marjat, jotka nyt on jo poimittu, kaikessa näen kauneuden, oli sitten mikä vuoden aika tahansa.
Olin Lapissa viikon vaellus ja kala reissulla ,Muonion korkeudella.
Kyllä siellä oli sieniä kamalasti. Kerättiin tarpeellinen määrä. Kaloja ,järvilohia tuli tuhottomasti uistelemalla.
Sää oli niin lämmin ,että t-paitasillaan saattoi taivaltaa tunturissa. (Minä tietysti vointini mukaan)
Ruokailtiin vielä mökin teranssilla ja illallakin tarkeni saunan jälkeen istua ja katsella täysi kuuta. Puolukat oli siellä vielä raakoja ,kerenneekö kypsyäkään tänä syksynä?
Ruska oli vasta alkamassa ,mutta kaunista jo oli.
Metsästä löysin paljon kanttarelleja, mustikoita piirakkaa varten ja orakkaitakin pannulle.
Nämä viime viikkojen sateet saivat perunapeltoni näyttämään järveltä.
Tänään tein urakkaa tuolla sala-ojien kokoojakaivolla, sillä vesi alkoi vain lisääntyä pellolla ja pihalla kun metsästä valui aina lisää vettä eikä piha kuivunut.
Kun perunan vaoista vesi laski, sain vain todeta, ei yhtään kunnon perunaa pellossa enää ole.
Kyllä osto perunoiksi meni ensi talvi.
Noita haisevia, homepilkkuisia perunoita en kaiva ylös, ehkä sitten ensi kesänä onnistuu sekin sato.
Keltaisten lehtien sateessa olen tänään, se on sentään kuivaa.
Nyt sitten Kansalaisopistolle, yritän taas mennä oppimaan uutta ja kertaamaan vanhaa.
perunan nostolta. Ajattele, kuinka suurelta työltä säästyit. Ajatellaan positiivisesti.
Kyllä varmaan monelle perunan viljelijälle kävi samoin.
Minä olen niska vääränä laittanut kurpitsoita. Olen aivan kyllästynyt moisiinn jättiläisiin.
Sienessä en ole käynyt. Pokani perhe tuo minulle kantarelleja ja muitapa en viitsi enää laittaa. Minulla on kaikki säilytyspaikat nyt niin täynnä, että mihinkähän minä oikein puolukat laitan?
Opiskelemaan minäkin aion ja jumpat ovat alkaneet. Nautin todella oikein jytäjumpasta, jossa hiki lentää.
Ei syksy paha aika ole ollenkaan. Suorastaan tästä nauttii.
turhautunut on syksyni, entisiin verrattuna.
Nyt ei ole sitä menneiden vuosien säilöntä vimmaa,
marjoja olen vähin säilönyt, juurekset on maassa vielä,kurpitsat ei onnistunut,tuntuu yhdelle ihmiselle laitto niin turhalta.
Itselleni en viitsi suurtakaan vaivaa nähdä ,ruokia laittaessani, toisin oli mieheni eläessä.
Hänelle maistui kaikki, ja kiittelyt saivat minut yrittämään aina vain parempaa, oli kiva tehdä tarjolle maukkaita ruokia, kun näki, että oli arvostaja vieressä.
Syksyllä oli pakkaset täynnä,ostimme talven perunat ,laitoin sienet, tein kurkkusalaatit,pikkelsit,pakastin uudet perunat joulupöytään,omasta pienestä maasta sain raasteet,
lantut jouluksi,sipulit y.m.
Käytössäni kaksi vajaata pakkasta,ennen kolme täpötäynnä, niin ne olosuhteet muuttuvat.
Leivoin usein,marjapiirakat hävisivät sen tien ja oli ilo tehdä taas uutta.(mieheni ei edes lihonut)
Kaipaan työntäyteisiä syksyjäni, ja tunnetta,että olen tarpeellinen, nyt vain kirjoitan tässä ja saan kanssaihmiset ärtymään.
Jopas tulikin virkistävä vuodatus,kyllä minä syksyä edelleen rakastan,haikeus vain tulee mieleen, seuratessa luonnon lepoon menoa.
Kohta alkaa talven odottelu,saamme valkean peitteen maahan,pienen pakkasen,punaiset posket ja innon laittaa joulua,ainakin jouluihmisenä ,
pioni.
osa tämän päivän tuotoksista.
Olin sienestämässä päivällä ja sain taas kanttarelleja, rouskuja, suppilovahveroita ja isoja, madottomia lampaankääpiä joista paistan ihanat pihvit.
Suppilovahverot olen laittanut, osan söin muhennoksena, osan pakastin höyrytettyinä talvea varten.
Kanttarellit odottavat käsittelyä. Pitää välillä istua tähän ihmettelemään ja " keskustelemaan" ihmeellisen varjon kanssa.
Puolikkametsään on mentävä, himo yltyi ja astiaa ei ollut mukana tänään.