Mistä tietää riehuuko koiranpentu (meillä 4,5 kk) yliväsymyksestään vaiko siitä, että tarvitsee lisää aktiviteetteja? Vai onko vaan pentuhepuleita melkosen usein....
Pientä koulutusta ollaan tehty nameilla päivittäin, metsässä käy lenkillä, oma piha jossa temmeltää. Hepuleita päivittäin, ja olenkin miettinyt pitäisikö opettaa koiraa rauhoittumaan vai sitten lisätä aktiviteetteja? Mutta mistä erottaa ettei tule liikaa teetätettyä koulutusjuttuja tai sitten annettua aivojumppaa liian vähän....
Sekava mutta jos joku sai selvää niin olen kiitollinen vastauksista :)
Pientä koulutusta ollaan tehty nameilla päivittäin, metsässä käy lenkillä, oma piha jossa temmeltää. Hepuleita päivittäin, ja olenkin miettinyt pitäisikö opettaa koiraa rauhoittumaan vai sitten lisätä aktiviteetteja? Mutta mistä erottaa ettei tule liikaa teetätettyä koulutusjuttuja tai sitten annettua aivojumppaa liian vähän....
Sekava mutta jos joku sai selvää niin olen kiitollinen vastauksista :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Opeta koira rauhottumaan erikseen. Sit ku koira juoksee päättömästi ja yleensä alkaa murista tai näykkiä tai molempia, riehuu siis nollat taulussa, on homma mennyt jo liian pitkälle. Pentu kannattaa pysäyttää jo hieman ennen. Kokonaan ei tarvitse rauhoittua mutta sen verran, ettei hepuloi. Leikkiä saa, mut järki päässä.
Alkaa tosiaan näykkiä kun muutoin ei sitä enää harrasta ja hyvä tietää että rauhoittumisen opettelu on parempi tehdä erikseen. Helpotti taas kun tietää miten toimia, KIITOS!
No, toisaalta pentu opettelee elämää tuolla juoksulla ja näykkimisellä, samaa ne tekee koirapuistossa pennut, vähän vanhemmatkin. Pennun kanssa olen itse koulutustuokioita viettänyt vain pari minuuttia kerrallaan, ei vieläkään sen pidempään harjoitella, vaikka on jo yli vuoden. Nykyään on rauhallinen tapaus, vaikka epäilin pentuaikana, että liekö tuosta mitään tulee. Tosin olen huomannut, että jos koirapuistossa saa kunnon ryminäleikit iltasella, niin ei enää kotona niin paljoa leiki, eli tuo palloa tai muita lelujaan.
Eli jos siellä lähistöllä on koirapuistoja, joissa on pienten puoli, niin sinne vaan. Vanhemmat koirat voivat villille ärähdellä, mutta eivät mitään sen kummempaa tee. Mielestäni noita puistoja kannattaa käyttää hyväkseen, parhaiten siellä oppii koiran elämää. Pennut siis pienten puolelle alkuun, jos on mahdollista, mutta kyllä isoissakin on leikittäjiä.
Opin tuntemaan oman koirani siten että huomasin koiran käyvän kierroksilla väsymyksestä. Ei kuunnellut lainkaan ym. Näykkimistä. Ei muuta kuin huomio kokonaan pois koirasta kunnes raujoittui kunnolla tai kotona ollessa jäkkiin hetkeksi rauhoittumaan. Meillä auttanut. Nyt sallin hepulit kungan pysyvät sisoissa, onhan se pennulle luonnollista.
Meillä on ja energinen pentu ja hepuleita riittää. Meillä ongelmana on, että ulkona ollessa riehuu vanhemman koiran kimpussa ja näykkii tätä. Vanhempi ei itse komenna pentua vaan on tosi pitkähermoinen. Jos itse on huomioimatta pentua niin säntää heti vanhemman koiran kimppuun. Sisällä se onnistuu jäähylle laitolla. Vai pitääkö siihen edes ihmisen puuttua?
Ei kannata puuttua, kyllä se vanhempi itse puuttuu siinä vaiheessa kun ei enää jaksa. Toisaalta pennulle tekisi hyvää oppia myös se, että osalla on lyhyempi pinna, eli tavata muitakin koiria. Toisaalta, jos vanhempi selvästi vetäytyy omaan rauhaansa, eli sängyn alle tai muualle piiloon, niin pentu silloin pois.
Eri mieltä olen. Kaikki koirat eivät komenna pentuja. Meillä esim. vanhus vaan tuli mun luokse, että irrota toi pentu mun korvasta. Minusta on hyvä, että ihminen puuttuu pennun riehumiseen, ja samalla vahvistaa johtajuuttaan.
Juoksennella ja riehuakin saa varsin railakkaasti, mutta siitä ei ole pennullekaan mitään iloa, jos kierroksen keittää yli. Näissä tilanteissa on hyvä opettaa pennulle kierrosten hallintaa, ja ehkä se kuppi ei mene nurin aikuisenakaan, jos se oppii itse rauhotamaan itseään tarpeen vaatiessa. Noh, tämä on niin koirasta kiinni, millaisia kierroksia mikäkin kestää. Pennun hepuli on verrattavissa lapsen itkupotkukiukkuväsyraivariin. Ei siitäkään ole lapselle mitään iloa.
Itse otin pennun syliin ja pidin siinä. Ei liikkumista, ei paljoa puhumista, ei silittelyä. Sanelin vain että noooooiin ooon hyyyyyvää. Ote tiukkenee, jos pentu rimpuilee ja löystyy heti, kun pentu ei rimpuile. Tätä niin kauan, että pentu ei enää rimpuile ja sen voi päästää takaisin juoksentelemaan. Kyllä sen oppii näkemään, milloin juoksentelussa on vielä joku tolkku ja milloin alkaa keittää yli niin siinä kohtaa on hyvä rauhottaa jo ennen kuin menee yli.
Jos vanhempi koira ei itse rauhota pentua niin se on ihmisen homma tällöin tehdä pennulle selväksi, mitä vanhukselle saa tehdä ja mitä ei. Sama juttu kissojen ja kaikkien muittenkin eläinten kanssa. Ei pidä odottaa ja toivoa parasta vaan systemaattisesti kertoa pennulle mitä siltä halutaan. Jos se ei jätä vanhaa koiraa rauhaan niin taas pentu syliin rauhottumaan. Joudut paljon leikkimään sen kanssa itse, jos toinen ei halua leikkiä pennun kanssa. Suosittelen myös kerran viikossa pentutreffejä, jolloin saa jonkun aikaa riehua samanhenkisten kanssa. Siinäkin yleensä joku 15 min riittää ja pennuilla alkaa mennä leikki jo liian totiseksi eli menee ne kierrokset yli. Tässä kohtaa leikki on syytä käskeyttää ja lähteä kotiin. Riippuu taas niin paljon pentusten luonteista. Jotkut leikkii nätisti tunnista toiseen ja toiset kestää 10 min ja alkaa jo rähinä tai vääränlainen saalistaminen.
Tämä rauhottumisen opettaminen on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Siihen voi alkaa yhdistää jotain sanaakin, jota voi sitten aikuisiällä käyttää. Pääset paaaaljon helpommalla, jos opetat koiralle tämän. Pentu ei opi sitä itsekseen ilman opetusta. Voin sen kertoa, kun mulla on koira, jolle en tajunnut opettaa rauhottumista ja sitten verrokkina sellainen, jolle sen opetin pikkupennusta alkaen ;D