Olin menossa bussilla tyttäreni luo ja istuin sattumoisin juuri kuljettajan taakse. Siihen tuli viereen joku kuljettajan tuttu naisimmeinen ja he keskustelivat menneestä tupakoinnistaan.
Kuljettaja kertoi uskovansa ettei sellaista aikuista varmasti ole olemassakaan joka ei olisi joskus tupakoinut.
Kukapa ei olisi maistanut tupakkaa, vetänyt keuhkot ensimmäistä kertaa täyteen savua ja yskinyt. Jotkut jättävät polttamisen yhteen kertaan, mutta sinnikkäimmät sytyttävät toisenkin tupakan ja kolmannen ja neljännen ja...
Mitäs luulette onko näitä yhtäkään minun lisäkseni, jotka eivät ole koskaan kokeilleet tupakan polttoa?
Kuljettaja kertoi uskovansa ettei sellaista aikuista varmasti ole olemassakaan joka ei olisi joskus tupakoinut.
Kukapa ei olisi maistanut tupakkaa, vetänyt keuhkot ensimmäistä kertaa täyteen savua ja yskinyt. Jotkut jättävät polttamisen yhteen kertaan, mutta sinnikkäimmät sytyttävät toisenkin tupakan ja kolmannen ja neljännen ja...
Mitäs luulette onko näitä yhtäkään minun lisäkseni, jotka eivät ole koskaan kokeilleet tupakan polttoa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun nuorin poikani ei ole koskaan laittanut
tupakkaa huulilleen.
Hän on jo aikuinen yli kolmekymppinen ja asuu
muualla, eikä yhä vieläkään ole kokeillut.
Hän vain sanoi että mitä ihmettä sitä pitäisi opetella itseään myrkyttämään.
Kun joku tupakoi hän sanoi että se savu on aina
ollut niin ällöttövän hajuinen, että ei olisi
tullut mieleensäkkään kokeilla.
Olen maalaisoloista lähtöisin. eikä kotona tupakpoitu.
Lapsuusaikanani oli jotenkin miehekästä tupakoida ja minäkin, muiden tavoin, kokeilin nurkan takana.
Aikuiseksi tultuani opin nikotinistiksi ja poltin vuosikymmeniä.
On lähes mahdotonta uskoa, ettei kukaan ole koskaan tupakkaa kokeillut, vannoahan kyllä voi.
Valistuksesta huolimatta, etenkin tytöt, rupeavat tupakoimaan eivätkä edes lopeta.
Vannoahan ei kenenkään tarvitse tälläisiä asioita. Mutta minä poltin nuoruudessani.
Isäni tupakoi samaten veljeni, sisarenikin
tupakoi muutaman vuoden, mutta hyvin vähän.
Tyttäreni ja hänen tyttärensä yksi tupakoi,
toiset eivät. Sitä en tiedä ovatko kokeilleet.
Mutta tämä minun nuorimmaiseni poika ei ole
koskaan kokeillutkaan, eikä hänen tarvitse sitä
kyllä vannoa, hän uskoo ken haluaa, minä uskon.
Uskon sen sillä perusteella kun ei hänellä ole mitään aihetta sitä muuksi muuttaa. Ei hän sillä pröystäile pikemmin hän on ollut siitä hiljaa.
Kyllä nykyään tytöt tupakoivat paljon enemmän kuin pojat, sen olen huomannut, kun kävelee tuolla kaupungillakin.
Se ei oikein kivalta näytä kun nuori äiti työntelee lasten rattaita tai vaunuja
savuke suussa.
Ne ovat turhaa tässä asiassa.
Kuitenkin kokeilu-iässäni oli alkanut sodanjälkeinen uudelleen alusta aloittamisen elämä.
Muutenkin olin jo lapsena inhonnut sekä tupakointia että alkoholia. Se oli senaikaisen kasvatuksen tulos.
Isä kyllä tupakoi, jopa kasvatti kessua pienessä tilkussa. En ottanut sitä miksikään vaikka hän jopa sisätiloissa kuivatteli noita tupakan lehtiä ja haju oli varmaankin sanoinkuvaamaton.
Mutta isä oli isä ja me lapset olimme aina pitäneet vanhempiemme tapoja oikeamielisinä ja tottuneet siihen.
Jotenkin vain minulle oli kuitenkin tullut sisimpään niin kova tunne siitä että vanhempien neuvoja on toteltava.
Koska tiesin isän olevan pahoillaan jos olisin alkanut tupakan polton kokeilua, niin en sitä rohjennut aloitaa.
Kerrankin tyttöporukassa oltuamme toiset nauroivat minua kun en tarjouksesta huolimatta tupakkaa huulilleni asettanut, mutta vaikka nolotti, niin sittenkin pidin pääni.
Eikä olisi ollut rahaakaan siihen aikaan.
Sitten kun pääsin yli tuon kokeiluiän , niin tupakat unohtuivat tärkeimpien asioitten tieltä.
Molemmat tyttäreni ovat tupakoineet nuoruudessaan, poika kokeillut joskus 10 vuotiaana , mutta maistui kuulema niin pahalta ettei sen jälkeen ole tuosta paheesta kiinnostunut.
Näin vain on, etten ole koskaan ensimäistäkään savua yrittänyt vetää keuhkoihini, muuta kuin unissani joskus kovasti olen sauhutellut.
tupakalle on altistuttu. Työpaikkani taukotuvassa kaverit vetivät sauhujaan niin siinä sitä sivullisetkin saivat osansa tupakasta. Uusi tupakkalaki on tervetullut, joka ohjaa tupakoitsijat huomioon ottamaan tupakasta erillään olevat kansaihmiset.
on se tullu kokkeiltuu sekkii asia. terijoel ollessa noin 8 vuotiaana juhannus juhlissa tuli savut veettyy.
päkkeen eetu ol kova kessumies ja hää itse kasvatti oman tupakkansa. hää kehuskel toisille renkeille että hää kasvattaa sellasta tupakkaa mitä isäntäki ol käärint ja kiitelly ja mie ko olin vieres niin sano miulle,et se on niin hyvvää ko siirappi karamelli ikkään.
miehä herkesin sitä pyytelemmää ja lopulta hää antokin sauhut. ensin puhalsin savut suusta suoraa ulos, mutta hää neuvo että savu pittää nielasta sillo vasta maku tuntuu, no nielasinha mie.
sen arvaa että olin tukehtumisen reunalla, eetukin pelästy, ei uskonu kessunsa niin vahvaa olevan.
siitä ko tokenin sanoin etten koskaa ruppee sauhuja vetelemmää, niinko en ole tehnykkää. ei se tukehtuminen niin muistis ja esteenä ole olt,mutta minust ko tupakki ei ees haise hyvälle.
toisinaa ko on kaupan kassa jonossa saatttaa tulla vieree joku joka haisee tupakalle vaikkei poltakkaa juuri sillon, tartuu se haju vaateisiin näköjää, eikä se ole kovin hyvä haju.
sikarii ko joku on joskus lähettyvil polttant niin niissä on olt hyvä haju, mutta ei se ole saant minnuu tupakoitsijaksi.
vähä sammaa on kahvin kanssa. ennehän sitä juotii sikurikahvii eikä se olt hyvvää. mummo pakotti juomaa joskus kahvii, mihi hää pani paljo sokerii ja vaaleta leipää tai vehnästä, sitä mössöö sieti lusikal syyä, se ko ei kahvil maistunt ennää paljoo.
toisinaa vielkii kahvi haisee pahalle, mutta joskus tullee niin hyvä haju, ku paahdetut pavut tai just jauhettu kahvi, ja ne tuoksuu minust hyvälle. mie juon pääasias saikkaa, mutta voin juua kahvikupinkii kylässä, ettei tarvii minnuu varten vettä keittää.
onha tupakki niin vaaralliseks todettu nykyää että lapsii pittää pienest asti valistaa sen vaaroista. mie ainakin jehulle puhun siitä.
terveisin lyyli
tuli mielee viel tupakasta, että tuos viiskytluvul ko rita hayvort ja ava gardner (amerikkalaisii filmitähtiä)poltti elokuvissa usein pitkän holkin päässä tupakkaa, niin se näytti tosi hienolle ja maailman naisen elkeiltä.
rita hayvortin liikeitä pitkä holkki suupielssä tuli minunkii matkittuu salaa yksinää.:)))minul se ol vaa jokkuu oljenkorsi.;))
luulen että niin kauniit filmitähdet saivat monet naiset polttamaa. siihe aikaa monella suomalaisilla naisel näkykin klubi holkin päässä.
esikuvat saap paljo aikaseks tapoja, siksi tupakan mainostaminen kiellettii, ko alettii ymmärtää esikuvien vaikutus.
aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi.
Oikein rakastin tilannetta, missä sain sytyttää savukkeen ja mieluiten "hengenheimolaisen" kanssa.
Tupakkaahan kuului vetää kahvin jälkeen, aterian jälkeen ja kaikkien elämän nautintojen jälkeen, eikä sen haju ollut ollenkaan epämiellyttävä, vaikka en itse enää polttanutkaan.(15 vuotta polttamata) Nykyisinkin vielä raikaassa tuuletetussa huoneessa tupakan haju on enemmänkin miellyttävä kuin epämiellytävä aistimus.
Lopetettuani silloin 15 vuotta sitten näin unta polttamisesta ja olin helpottunut kun se olikin vain unta.
PS. Tupakoivat ihmset ovat ihan kivoja.