Paljo ei o ittel tapahtunu,
sillo punkkiki o jo tapaus.
Alo syhhyy polvitaipeest,
raavi sitä muutama päivä,
mut e nähny siäl mittää.
Tosi mul ei o silmii seläs
ja punkkiki o sevverra juani,
et se hakkee piilopaikkoi.
Lopult se oli melkee ko herne.
Sillo se paljastu, osu kynsii
ja sammaa tiät poistolistal.
Kai se nokka jäi nahkaa,
mut sääli sitä oli ottaa kokonas.
Seki o kumma, kui lapsen mentii,
pitki peltoi ja mettii polvihousuis
ja likat hammeisas, paljai sääri.
Sillo mittää punkeist tiätty.
Ei ainaka perustettu, nypittii pois
Kai tiänny vanhemmakka senpualest.
En tiä, et kukkaa olisi sairastunu,
kai me tultii täysi immuuneiks.
Ni, mut ny, kai mää ole huanontunu.
Huamasi siin puremas punase aluee
se kutisemise lisäks, ei muut kyl.
Mut o minukki jo punkeil pelätetty.
Meni lääkäri ja kerro siit puremast.
Se katteli ja kuunteli vaiva selostus.
Ja vaik onki iha hyvä lääkäri sikses,
se määräs minul jottai amoriinii.
Ei se ollu mittää lemmenostatust,
vaik nimest vois semmostaki luul.
Se o kauhee annos pöpö menoks,
melkee sata taplettii paris viikos.
En tiä, huamasko se pakteeri mittää,
mut mää alo pia huamat vaikutuksii.
Tuli outoi mahakipui ko puukotus,
tai kuvitteli, mimmoselt se tuntus.
Sit mää lui lääkkee sivuvaikutuksist:
Ripuli, mahakivut, oksentelu, ihottuma,
suolitulehdus, seerumitauti, superinfektiot,
anemia,ahdistus, unettomuus, sekavuus,
maksavaurio, munuaisvaurio, anafylaktinen sokki.
Ny mää sit orottele niit
ja miäti, olisko tauti ollu helpompi.
sillo punkkiki o jo tapaus.
Alo syhhyy polvitaipeest,
raavi sitä muutama päivä,
mut e nähny siäl mittää.
Tosi mul ei o silmii seläs
ja punkkiki o sevverra juani,
et se hakkee piilopaikkoi.
Lopult se oli melkee ko herne.
Sillo se paljastu, osu kynsii
ja sammaa tiät poistolistal.
Kai se nokka jäi nahkaa,
mut sääli sitä oli ottaa kokonas.
Seki o kumma, kui lapsen mentii,
pitki peltoi ja mettii polvihousuis
ja likat hammeisas, paljai sääri.
Sillo mittää punkeist tiätty.
Ei ainaka perustettu, nypittii pois
Kai tiänny vanhemmakka senpualest.
En tiä, et kukkaa olisi sairastunu,
kai me tultii täysi immuuneiks.
Ni, mut ny, kai mää ole huanontunu.
Huamasi siin puremas punase aluee
se kutisemise lisäks, ei muut kyl.
Mut o minukki jo punkeil pelätetty.
Meni lääkäri ja kerro siit puremast.
Se katteli ja kuunteli vaiva selostus.
Ja vaik onki iha hyvä lääkäri sikses,
se määräs minul jottai amoriinii.
Ei se ollu mittää lemmenostatust,
vaik nimest vois semmostaki luul.
Se o kauhee annos pöpö menoks,
melkee sata taplettii paris viikos.
En tiä, huamasko se pakteeri mittää,
mut mää alo pia huamat vaikutuksii.
Tuli outoi mahakipui ko puukotus,
tai kuvitteli, mimmoselt se tuntus.
Sit mää lui lääkkee sivuvaikutuksist:
Ripuli, mahakivut, oksentelu, ihottuma,
suolitulehdus, seerumitauti, superinfektiot,
anemia,ahdistus, unettomuus, sekavuus,
maksavaurio, munuaisvaurio, anafylaktinen sokki.
Ny mää sit orottele niit
ja miäti, olisko tauti ollu helpompi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule Tee. sinä se sitten osaat nuo runon lopetukset. Aihe oli vakava ja naama peruslukemilla luin mutta lopussa suupielet nousivat korviin - anteeksi Tee. en voinut mitään.
Hei *m*, ikäväkin asia muuttuu paremmin siedettäväksi, kun yrittää löytää siitä jonkin huvittavan puolen. Ja hyvä puoli ihmiselämässä on se yleensä asioista löytyy vähintään kaksi puolta, usein jopa huvittavia. Pitää vain nähdä sekin, ei vain toista.
Kiitos vastauksestasi; mukava jos onnistuin hymyilyttämään.
Kyllä ollaan penskana koluttu kaikki pusikot, eikä mitään pistoksia pelätty.
Eikä niistä enää mitään muistakaan, vaikka olisi pistänytkin, ei sen puoleen.
Kenkusti olet saanut punkin, ja nehän onnettomat kantavat jos mitä tauteja, joten itse hyvin herkästi oireita saavaana, ymmärrän hyvin lääkärireissusi.
En enää juurikaan lue lääkkeitten sivuvaikutuksia, jätä ne seuraavan kerran väliin, pääset paljon helpommalla. Tosin silloin saattaisi jäädä runo kirjoittamatta ja se olisi vahinko:)
Darklady, olen tosissani näin jälkikäteen ihmetellyt, miten ihmeessä ennen ei joko satau mitään tauteja punkeista, vaikka kaipa niitä silloinkin oli. Vai oliko sitten vähemmän.
Kuitenkaan en muista kenenkään saaneen mitään ilkeitä tulehduksia tai enemmän. Vai eikö niistä vain puhuttu, kun ei tiedetty asioitten yhteyksiä. Sitäpaitsi vakavampiakin sairauksia oli eikä niille juuri mitään hoitoa. Muistan mummunikin kuolleen muutaman päivän kärsimisen jälkeen keuhkoveritulppaan, ilman, että sitä mitenkään hoidettiin, vaikka lääkäri kävikin katsomassa.
Kehitys taitaa tuoda aina uusia sairauksia hoidettavaksi.
Kiitos kommentistasi ja rohkaisusta, kun välillä pelkään lukijoitten kyllästyvän!