Minulla on taulu seinällä, aika kirkkailla väreillä maalattu.
Kun istun sitä vastapäätä päiväs’aikaan krillit nenällä näen iltaisen maiseman, joen virratessa siinä pellon ja puitten reunustoja hipoen.
Joen alkupäässä siinä rannalla kumpujen välissä näkyy vanha rakennelma, ehkä joskus on ollut venesuoja. Kauniisti on punertava taivaanranta varjostanut oman punaisen keltaisen värinsä myös joen pintaan
Kun katselen taulua toiselta sivulta, näkevät silmäni kaksi ihmistä kisailevan siinä venesuojan sivustalla. Kun katson heitä pidempään, sitä enemmän he pyörivät, kiipeävät jopa katolle ja välillä häipyvät jonnekin.
Pienen ajan kuluttua he palaavat minun näköpiiriin, tanssivat ja pyöriskelevät. Saan heidät liikkumaan silmieni voimalla.
Tiedän että silmäni näkevät harhoja, valehtelevat, mutta on se kyllä outoa , ennen en ole tuotakaan kokenut.
Olen kuullut erään vanhuksen kertovan samantapaista, mutta hän näki hämähäkkejä omassa huoneessaan,
Sanoi että hän tietää ettei niitä ole, mutta kuitenkin hän näkee ne.
Olen omalla kohdallani todennut oudon tapahtuman ja siksi voin sanoa että silmäni valehtelevat.
-----------
(En osaa kertoa muista kuin mitä omassa piirissäni tapahtuu, sory, Ruuneperi ja toisetkin, kaikki kun ei pidä omista asioistaan puhumisesta täällä)
Kun istun sitä vastapäätä päiväs’aikaan krillit nenällä näen iltaisen maiseman, joen virratessa siinä pellon ja puitten reunustoja hipoen.
Joen alkupäässä siinä rannalla kumpujen välissä näkyy vanha rakennelma, ehkä joskus on ollut venesuoja. Kauniisti on punertava taivaanranta varjostanut oman punaisen keltaisen värinsä myös joen pintaan
Kun katselen taulua toiselta sivulta, näkevät silmäni kaksi ihmistä kisailevan siinä venesuojan sivustalla. Kun katson heitä pidempään, sitä enemmän he pyörivät, kiipeävät jopa katolle ja välillä häipyvät jonnekin.
Pienen ajan kuluttua he palaavat minun näköpiiriin, tanssivat ja pyöriskelevät. Saan heidät liikkumaan silmieni voimalla.
Tiedän että silmäni näkevät harhoja, valehtelevat, mutta on se kyllä outoa , ennen en ole tuotakaan kokenut.
Olen kuullut erään vanhuksen kertovan samantapaista, mutta hän näki hämähäkkejä omassa huoneessaan,
Sanoi että hän tietää ettei niitä ole, mutta kuitenkin hän näkee ne.
Olen omalla kohdallani todennut oudon tapahtuman ja siksi voin sanoa että silmäni valehtelevat.
-----------
(En osaa kertoa muista kuin mitä omassa piirissäni tapahtuu, sory, Ruuneperi ja toisetkin, kaikki kun ei pidä omista asioistaan puhumisesta täällä)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ystäväperheellämme on taulu, missä näkyy päivä sekä iltamaisema, riippuu mistä kulmasta sitä katsoo. Kaikki taulua tarkastelevat näkevät samaa. Ehkä sinunkin joku tuttavasi näkee saman kuin sinä. Kysypäs joltain.!Jos ei näe, niin voit kuitata, että hänellä ei ole mielikuvitusta:)
Ajoin kauan sitten kesäyössä pitkää matkaa. Aamuyöstä huomasin, että tien varteen jätettyjen aurauskeppien päissä kökötti varis. Joka ainoassa kepissä!
Tiesin, etteihän se ole mahdollista. Piti oikein pysähtyä - aurauskepit olivat pienistä männyistä tehty ja ne "varikset" yläoksat neulasineen...
Piti nukkua muutama tunti auton penkillä...
Olin ollut työssä tehtaalla yhtä mittaa puolitoista vuorokautta. Ruokatunnilla ihmettelin, kun likaisten astioitten joukossa yhden juomalasin pohja oli sisältä pallon muotoinen. Tiesin, ettei se ole mahdollista.
Lähelle tullessa totesin, että lasissa oli rypistetty servetti...
Nuo ylempänä kerrotut taulut haluaisin nähdä. Onko niistä kuvia netissä?
Tuohan on ihan viehättävä, kuin luovan ihmisen näköaistimus:)
Tuttua minullekin,..joskus harvoin juuri väsyneenä olen saanut nähdä upeita avaruudellisa symboleja, jotka kertovat kuin abstraktilla tavalla itselleni tärkeitä asioita. Ei niitä voi unohtaa:)
Sinä fiuliin olet runoissasikin kuin tähtitarhoissa joskus, ehkä luot nuo tanssivat ja telmivät hahmot, koska tarvitset niitä!
Alitajuntasi ne synnyttää, tavallaan hienoja hetkiä, jos eivät ne häiritse sinua kerran.
Kuin unikuvat,...hyvää yötä vaan.
kuvitella, Fiuliin, tuon taulun, mistä kerroit, sinullahan on tuo taito saada sanat elämään. olen ennenkin sen sinule sanonut. Kiva että muistat meitä palstalaisia viesteilläsi!
Joskus näkee muotokuvan, jonka silmät katsovat kohti, vaikka mistä kulmasta kuvaa silmäilisi. Olisi varmaan ahdistavaa roikottaa isovaarin muotokuvaa soffan päällä, jos hänen katseensa seuraisi jokaista huoneessa olijaa hellittämättä!
Minulla oli tussipiirros Porvoon vanhasta kujasta. Kynän jälki oli kaunista ja yksityiskohtaista. Kujan nupukivetkin oli terävällä kynällä muotoiltu. Siinä on mäki, puu vasemmalla ja asuirakennus oikealla.
Viivat muodostavat miehen kasvot niin häiritsevästi, että en ole koskaan pystynyt pitämään piirrosta seinällä, vaan annoin sen loppujen lopuksi kirpputorille.
Minulla on nyt isoa katseltavaa olohuoneen puolella,
entinen tauluteevee olikin vain 32'', ja sen vei lähi-ihmiseni pois.
Kyllä varsinkn luontofilmit pääsevät oikeuksiinsa, ja urheilukilpailuissakin saa istua kuin katsomossa.
Voin kohta kysyttäessä sanoa, että harrastan pikajuoksua, korkeushyppyä, tennistä, golfia ym ym ja jos joku kysyy, miten sinä jaksat, vastaan hyvä istumapaikka pitää olla, ettei selkä kipeydy.
Meidän kotona oli vanhempien hymyilevä hääkuva suurennettuna seinällä yhdessä huoneessa, ja sen kanssa leikimme usein pikkusiskoni kanssa. Kun menimme huoneen toisesta laidasta toiseen, niin silmät seurasivat meitä! Se oli uskomattoman hauskaa!
Iloista sunnuntaita!
Totta se on että silmät joskus valehtelee, kerrankos täälläkin on tullut luettua sellaisia kirjoituksia että melkein uskoo, ainakin toivoo että olisi totta.
Sitten on ne joita tulee luettua ainakin siihen asti kunnes tajuaa ettei päätä ei häntää, silmiäni minä syytän, kirjoittaja lie ollut tosissaan.
Sama täällä, omissa silmissä vikaa varmaankin! :DDD
Joillakin vanhoilla mestarimaalareilla
on juuri tuollaisia teoksia -
kun katsot vasemmalta, näet eri kuvan
kuin oikealta katsottuna.
Kuin kaksi eri maalausta päällekkäin maalattuna.
Olen joskus vuosia sitten kokeillut samaa tekniikkaa.
Valon ja varjon leikkiä, optinen harha syntyy kun maalikerrosten eri vahvuudet
ja eripituiset valonsäteet kohtaavat ja taittuvat pintakerroksissa.
Kerran mietin ihmisen varjoa - ulkona pimeässä katulamppujen loisteessa.
Kun valo oli edessäni, oma varjoni oli takanani. Kun valo loisti takanani, varjo kulki
edessäni. Mielenkiintoinen ilmiö oli kolmen tien risteyksessä jossa olin kolmen
katulampun valoalueella - kolme varjoa kulki edelläni, minä kuitenkin olin/olen
vain yksi pieni ihmettelevä ihminen.
Totesin vain että vaikka on jo ikävuosia, paljon on maailmassa tosi mielenkiintoisia ja ihmeellisiä asioita.
Ja hyvin paljon opittavaa monellakin alueella, ihan kaikessa.
Jos ajattelis valoa totuutena mitä se onkin (mitä Jeesus sanoi), kolme varjoa
edessäni tienristeyksessä teki yht´äkkiä ihmisen hyvin nöyräksi - noinko paljon
minussakin on pelkkää mustaa pimeyttä ja tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä, henkistä vajavuutta, tyhmyyttä?
Ylösalaisin-kuvat aivoissa oikeinpäin, myös aivovamma/-verenvuotopotilailla
toipumisen edistyessä ja hyvä niin. Kaaos muuttuu selkeydeksi.
Minä tein kymmeniä kanavatöitä,siis tauluja monenemoisia.Aina ovat erinäköisiä sylissä työtä tehdessä. Sitten valmiina kehistettynä seinällä tulee niihin aivan uusi
" ilme"Tuhkimoa Taistelevatmetsot Suojelusenkeli ja monta muuta tuli tehtyä,nyt ei jaksa.
Fiiulin,m olet taiteellinen ihminen, herkkä ja tunteellinen, mikäli kaiken tietäämykseni kautta Sinut tunnen oikein.
On hienoa kokea jotain kuvailemaasi. Eivät silmäsi valehtele, mielikuvina silmät näkevät sen missä henkinen ajatus liitää. Olen kokenut saman tapaista, maalauksen linnut pyrähtävät lentoon, tms.
Kun katson pitkään seinälläni olevaa maalausta joss mies istuu piippu suussa, näen kuinka iipusta leijailee hienoinen savu ja hajukin tunkee nenääni.
Olen nimittänyt tuon tunteen sisäisen silmän näyksi.
Voimme olla hyvillä mielin. Järki ei ole meitä jättämässä, vaan olemme lähellä taiteen syvintä olemusta joss voimme elää maalauksen tunnelman.
Vuosien takaa--------
Poikkean nyt kyllä täysin aiheesta, mutta tuo sanonta *vuosien takaa*
tuo minulle mieleen ihmisen jota olen haeskellut täältä netistäkin, jospa joskuis tapaisi.
Mutta silloin ei silmäni valehdelleet, silloin ihanat tunteet saivat minut pois tolaltani.
Silloin rakastuin Ääneen, isolla kirjaimella kirjoitettavaan Ääneen
Aivot ovat niin ihmeelliset. että voivat täydentää jotenkin puuttuvaa meissä. Ehkä tarvitsit tuon rakastumisen, ja koit sen ääntä myöten, enkä näe siinä mitään tuomittavaa tai peloittavaa. Sitä voisi kutsua kompensoivaksi toiminnaksi, mutta tietenkin on tiedostettava todellisuus, joka joskus saattaa olla liian karu ja puutteellinen. Sitten on myös mahdollista, että jokin sai sinut tempaistua mukaansa, omaan maailmaansa, jossa sait sytykkeen runojen itseilmaisuun. Niin toimii taide, täydellistäenkin meitä hetkittäin.
Muultakin kantilta voi ajatella, mitä omilla silmillämme näemme. Miten eri tavalla näemme ihmisen. Jos ihminen on meille läheinen ja rakas, näemme hänet eri tavoin kuin muut. Hän on silmissämme kaunis, vaikka hänessä olisi yleisen käsityksen mukaan rujouttakin tai jotain poikkeavaa ´normaalista´ yleisestä ulkonäkökäsityksestä.
Ja mikä on todella totta, on se, että silmät ovat ´sielun´peili. Silmät eivät voi valehdella, silmien kauttahan saamme monesti yhteyden ihmiseen tai emme saa.
Taas kerran muistutan ennenkin kertomastani, kun katsoin tuttua ihmisä silmiin vain hetken, näin siellä jotain niin kammottavan pahaa, ettei sitä voi sanoin kuvata. Pelästyin ja oli pakko äkkiä kääntää katseensa muualle.
Myöhemmin se varmistuikin, hän oli paha ihminen....sairasko...henkisesti ainakin, psykopaatti ja narsisti. Paljon pahaa aiheuttanut muille ihmisille, vailla inhimillisiä tunteita.
Joissain kulttuureissa ei naisen ole suotavaa katsoa tuntematonta miestä silmiin, sen oikeastaan ymmärrän ihan hyvin.
Ylempänä olikin puhetta henkilömaalauksessa oleva ihmisten silmistä, kun ne tuntuvat aina katsovan kohti katsoipa häntä miltä suunnalta tahansa. Sellainen on oman isäni muotokuva, päälle kolmikymppisenä Viipurin linnassa. No sieltähän on muistona myös taulu veljestäni ja minusta linnan ikkunalla välirauhan aikana.
Minusta on outoa, että silmiin katsomista pidetään epäsuotavana. On vaikeaa keskustella ihmisen kanssa, kun ei näe hänen katsettaan.
Eräs työtoverini vuosia sitten katseli aina vastapuolen otsanrajaan. Se oli niin häiritsevää, että yhteistyö hänen kanssaan oli hirveän vaikeaa. Ehkä hän oli erakkoluonne, koska oli perheetön ja harrasti opiskelua ja patikointia Lapissa.
Ei päästänyt ketään elämäänsä.
Makriina, tarkoitin siis joissain vieraissa kulttuureissa tuntematonta noin vain...voidaan ymmärtää väärin. Aivan eri juttuhan se onkin ihmisen kanssa nenäkkäin jutellessa ja varsinkin omanmaalaisen.
Niin, ymmärsin kyllä asian. Vastaukseni oli epäselvä sillä kohtaa.
Kyllä Suomessa ja länsimaisessa kulttuurissa yleensäkin pidetään pää pystyssä ja katsotaan silmiin. Se on reilun pelin merkki.
Johtuisko entisajan kasvatuksesta,
jossa monet vanhemmat käytti piiskaa ja ruoskaa
kurinpidossa lapsilleen,
lapsen piti näyttää itkuiset silmänsä,
puhutko totta vai valehteletko?
Jotenkin antaa ihminen itsestään hyvin luihun vaikutelman kun ei nouse katseet kohtaamaan.
Työ ei aina ole leikkiä, naurua ja ilonpitoa, monta kertaa ymmärtämättömien lasten
leikit ovat saaneet karmean lopun.
Kasvatus, myös taidekasvatus on lapsen kasvamaan saattamista - ei vallan- ja väkivallan käyttöä ruoskineen ja sähkörojauttimineen,
- kun aina koko ikänsä on saanut hullun lailla pelätä, on monen sotasukupolven
lapsen sanonta, vielä aikuisenakin kärsiessään mielen tai tunnepuolen häiriöistä.
Ihminen saa pelätä itsessään olevaa petoa, lyömisen sijasta voi ja saa myös opetella kädentaitoja, luomaan eri taidelajeja monta kertaa hienoin tuloksin.
Mitähän on taidemaailman ikävät ilmiöt ja huonot tulokset - krooninen rahapula,
aineorjuudet, äärimmäinen kilpailu ja kateus niinkuin monella muullakin alalla?
mieheni kanssa pitkään, näin minäkin pienen kuvani hänen silmissään.
Lähimmäistä silmiin katsoessamme näemme itsemme.
kaunis ajatus ja miten kaunis kokemus teillä.
Silmät ovat sielun peili.
Hyvä ihminen ei saa onnistumaan ilkeää katsetta, korkeintaan uteliaan, kuten minä tänään kun kysyin terveyskeskuksessa hammaslääkäriltä, että onko hän italialainen
Päättelin puheesta, sillä hän sanoi hammashoitajalle jostain instrumentista: "no, no"
Kreikasta en tiedä, mutta sekä espanjalaiset, että italialaiset käyttävät kieltosana: "no"
Kirjastossa oli taidenäyttely
Luontomaalauksia 80-vuotiaalta taiteilijalta, ihan upeita öljyvärimaalauksia.
Puhuttelemaan jäi sinisen eri sävyt, melkein iholla aisti
pakkaspäivän kylmyyden talvisista kuvista, kesäillan auringonlasku joella, jonka
yllä leijui kevyt sininen usva - yhtä lämmin ja ihana kuin
tekijänsä hymy.
Toisenlaista taidetta edusti hienot rouheankarkeat puiset hevosveistokset,
joissa yhtäaikaisesti esillä voimaa ja sitä suunnatonta herkkyyttä mitä
hevosissa on.
Kiitos molemmille taiteilijoille mieltä kohottavasta tunne-elämyksestä - sanotaan
että kauneus on katsojan silmissä, mutta kaikissa niissä töissä oli vielä paljon
enemmän!
Kiitän kauniista viestistäsi!