Olen 17 v poika ja olen pohtinut elämääni viime aikoina. En oikein tiedä että minne kirjoittaa niin päätin sitten laittaa tänne. Eli olin joskus ala-asteella, en nyt suoraan kiusattu, mutta minua kiusattiin ja tätä jatkui yläasteelle asti, tosin silloin lievempänä. Olin ala-asteella lihava ja tämä oli yksi syy miksi minua kiusattiin. Olin silloin todella yllättynyt että sain joskus 12v tyttöystävän, olimme tosin hyvin nuoria ja voitte kuvitella siis mimmoinen tämä meidän "suhde" oli, mutta olin todella onnelline ja välillä jopa tyytyväinen itseeni. Sitten yläasteella aloin kehittää tunteita muutamaa tyttöä kohtaan, mutta kaikki heistä torjuivat minut ja oikeastaan siitä lähtien kiinnostukseni suhteisiin on ollut aika nollissa. Mutta nyt kesän aikana tapasin yhden todella ihana tytön ja olin taas todella onnellinen ja toiveikas. Muutaman viikon päästä välimme kuitenkin hiukan kylmenivät. Puhuimme kyllä joka päivä, mutta emme enää puhuneet meistä, jos ymmärrätte vaan ihan kavereina jokapäiväisistä asioista ynm. Sitten pari päivää sitten hän kertoi minulle että on parisuhteessa jonkun kanssa ja tämä sai minut surulliseksi, sillä tämä tuli aika puun takaa. Minun tunne reaktioni ovat todella minimaalisia, mutta olin silti surullinen ja pettynyt hänen tapaansa kertoa tämä asia. Sillä meillä molemmilla oli tunteita toisiamme kohtaan ja sitten yhtäkkiä käy näin. En ole vihainen hänelle ja olemme edelleen kavereita, enkä ole kertonut hänelle miten tämä sai minut tuntemaan. Tunnen olevani todella ujo, mutta muiden edessä vaikutan joltain ihan muulta, enkä oikein tiedä että esitänkö minä vain vai olenko jäänyt luulemaan kiusaamiseni takia että olen ujo? Mutta nyt kuitenkin tavallaan menetin jotain, sillä en ollut ikinä ennen tuntenut mitään tälläistä ketään kohtaan ja nyt hän ikään kuin jätti minut vaikkemme olleetkaan virallisesti yhdessä missään vaiheessa. Tämä teksti voi vaikuttaa todella sekavalta mutta olen tällä hetkellä itsekin ihan hukassa ja allapäin. Kiitos jos jaksoit lukea ja kommentoida jotain.
todella hukassa
mä en enää tiedä
5122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä tarina. Olen 14v poika ja tarinani on hieman erillainen. ala-asteella minua kiusattiin paljon koska olin erillainen. Minua on hakattu ties kuinka monta kertaa ja kerran jouduin mennä sairaalaan ku mut hakattiin. Vanhemmat eros ku olin 2luokalla eli noin 1-2 ennen ku kiusaus alko. Mulla oli yks kaveri joks piti mun puolia ei muita. Masennuin 5luokalla ja olin yksin koko viidennen luokan. 6 luokalla sain apua mutta se ei auttanut. Pääsin sen mun yhden ainoan kaverin kaa eri ylä-kouluun kun mihin muuhun luokkani meni. En oo saanu ikinä kunnon tyttökaveria vaikka oon yrittänyt enkä tiiä mikä mus on naisten mielest vikana mutta nainen mursi sydämmeni vuosi sitten kun rakastuin häneen mutta hän torjui minut. En kestö siksi nähdä iloisia pareja koulun käytävillä vaan saan surullisen olon kun näen parin. Olen nyt yksin katselen videoita päivästä,mietin kuolemaa ja pilkkaan uskovaisia netissä ja olen onneton. Olkaa hyvä ja kommentoikaa jos jaksoitte lukea koko tekstin
15 v tyttö vähän samanlainen tilanne taisiis luulen kanssa että mulle on tullu jotai traumoja koska joskus ala-asteella mua kiusattiin ja sen jälkeen on aina ollut tunne ettei "kuulu joukkoon". Joskua vuosi sitten löysin mahtavan jätkän jonka kanssa tekstasin ja sillon olo vähän helpottu ja ajattelin että meidän ystävyys vois vaikka edetä vähän mutta jossain vaiheessa se tavallaan hylkäs mut tai ei olla pitkään aikaan tekstattu koska en uskalla laittaa sille viestiä koska pelkään että se häiriintyy tai jotain koska olen ainakin omasta mielestäni aika rasittava. Viime aikoina olen miettinyt että pitäis ehkä ryhtyä selibaattiin tai jotain koska en kuitenkaan löydä koskaan ketään ja ikävöin ihan sairaasti sitä yhtä. Joku yritti rohkaista sanomalla että tässä nyt on koko elämä aikaa löytää se oikea. Ainoa ongelma etten uskalla lähestyä ketään kiinnostavia tyyppejä koska pelkään että tylsistytän ne.
En osaa kkrjottaa lyhyesti ja oli tosi sekava teksti et kukaan ei varmaan lukenu tota joten en laita mitään selityksiä tähän.
Tuntuu kurjalta kuulla että joillakin on noin huonosti asiat, itselläni kaikki on suhteellisen hyvin.
Olette kokeneet kovia ja kuopasta voi olla vaikea nousta ylös, mutta yrittäkää kuitenkin!
Toivotan teille kaikille onnea!:)
Just
Tarinoita lisää